Olen aivan varmasti hoitanut omaa leiviskääni huolimattomasti
ja usein aivan väärin.
Leiviskällä käsitän sekä hengellisiä että henkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia voimavarojani,
jotka olen saanut Jumalalta käyttööni.
Elämäni hedelmät eivät ole meheviä, pulleita ja ihailtavia.
En ole kulta- enkä edes hopea-astia, vaan muovinen.
Siitä huolimatta Jeesus on pelastajani.
Hän on jo kauan sitten sovittanut uhrityöllään minunkin syntini Isän edessä.
Lunastus synnin orjuudesta Jumalan lapseuteen koskee minuakin.
En voi korjailla enkä täydentää Jeesuksen kertakaikkista uhria
omilla hyveilläni tai hyvillä teoillani.
"Niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät
olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,
edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan."
(Ef. 1: 4-5)
Jumala on siis kauan sitten valinnut ja määrännyt
minutkin olemaan pyhä ja nuhteeton lapsi.
"Kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä". (1.Piet. 1:16)
En kuitenkaan ole ihmisenä pyhä enkä nuhteeton,
vaan ainoastaan Jeesuksen veriuhrin ansiosta minullakin on lainavanhurskaus Jumalan edessä.
Ruumiini, sieluni ja toimintani eivät ole itsessään pyhiä,
mutta asemani Jumalan suhteen on pyhitetty Jeesuksen veren kautta.
Siksi Pyhä Henki johdattaa minua.
"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään."
(Hepr. 10:14)
Pyhitys on Jumalan työtä, ja se tarkoittaa yhä syvempää oman avuttomuuden ja syntisyyden tajuamista Pyhän Jumalan edessä,
joka on minutkin vanhurskauttanut Poikansa uhrilla.
Olen pyhitetty ja saan eheytyä ja vahvistua päivittäin pitämällä kiinni siitä
kädestä, jota Herra ojentaa minulle.
Näin elämällä minullakin on mahdollisuus ja voimaa
oppia kuulemaan ja tottelemaan yhä enemmän Jumalan tahtoa.
Se on hiljaista pyhitystä.