1. Tess. 5
14 Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan.
15 Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.
16 Olkaa aina iloiset.
17 Rukoilkaa lakkaamatta.
18 Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
19 Henkeä älkää sammuttako,
20 profetoimista älkää halveksuko,
21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;
22 karttakaa kaikenkaltaista pahaa.
Ajattelin Paulus lähinnä, että tuolla elämänkokemuksella Jumalan yhteydessä jos voisit kokea olevasi tälläkin foorumilla niin kuin jakeissa 14 ja 15 puhutaan. Sellainen tammipuu, joka on helteet ja myrskyt läpikäynyt ja Kristuksen voimassa ja armossa vahvistunut, juurensa syvälle kasvattanut Kristuksen rakkauteen. Joka osaa neuvoa toisia niinkuin veljeä, vaikkakin saviastiana, mutta sellaisena, jossa Kristus on saanut muotoa.
Tuossakin jaejaksossa on paljon kehotuksia. Kyse on nyt siitä, miten näihin kehotuksiin pitäisi suhtautua. Tiedämme jo, että niissä ei ole vaatimusta, rangaistuksesta puhumattakaan. Mutta Herra kysyy meiltä, haluammeko muuttua. Ja mitä se on käytännössä, kun Savenvalaja ottaa meidät pöydälleen. Muuttumisen armo on olemassa, se on todellisuutta Jumalan lapsen elämässä, ja kun rakastamme Jumalaa ja Jumalan tahtoa, Hän itse vaikuttaa kuuliaisuutta, joka on elämän vanhurskaudeksi. Jumala itse tekee meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita. Siinä ei ole sijaa lainteoille, vaan se on elämää Hengessä.
