Tulevaisuuteen ihmissuhteissa, niiden ongelmiin yleensä ei voi varautua muuten kuin tuolla samalla reseptillä. Eli hoitamalla omaa suhdetta Jumalaan. Uskova ihminen saa luottaa Herraan täydellä luottamuksella ja kasvaa tässä koko ajan, oppia luottamusta jatkuvasti.
Käytännössä uskonelämä on Jeesuksen seuraamista, mikä tarkoittaa kilvoittelua. Siihen sisältyy paljon ojentautumista Raamatun sanan mukaan, johdatuksen etsimistä ja yleensä Herran kasvojen etsimistä rukouksessa ja sanan äärellä. Ja kaikenlaisen jumalattomuuden (synnin) hylkäämistä, kun sana ja Henki niitä todeksi osoittavat. Nöyrtymistä parannukseen ja todella myös voittovoiman kokemista, muuttumista, eheytymistä ja Jumalan rauhan ja ilon kokemista.
Avioliitto on kuitenkin aina kahden erillisenä pysyvän ihmisen suhde. Toista ihmistä ei voi komentaa, ei manipuloida eikä muuttaa mieleisekseen. Häneen ei voi takertua eikä omistaa. Tarvitaan kahden ihmisen yhteinen tahto yhdessä elämiseen ja kumppanuuteen kasvamiseen. Jumala on "keksinyt" avioliiton, siksi se voi myös onnistua.
