Nyt aletaan näköjään isojen valtioiden medioissa keskustella siitä,
onko koronaviruksen aiheuttamista yhteiskunnallisista eristys- ym. toimenpiteistä ihmisille enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kaikki tietysti myöntävät, että toisten ihmisten karttaminen vähentää taudin leviämistä.
Mutta esim. Espanjan ja Britannian medioissa käsitellään aika paljon sosiaalisia ja psyykkisiä vaaroja, joita eristämisellä on.
Ihmisten usko politiikkaan, talouselämään, lääketieteeseen, koulutusjärjestelmiin yms. on heikentynyt-
ehkä pysyvästikin.
Lapset ja nuoret eivät yhtäkkiä koekaan elävänsä turvallisessa maailmassa eivätkä luota tulevaisuuteen.
Yksilöiden ja perheiden perusoikeuksien rajoitukset saavat ihmiset kokemaan vallanpitäjät vihollisinaan.
Näkymättömän uhan alla eläminen ja päättäjien usein sattumanvaraisiksi koetut suojautumismääräykset aiheuttavat hälläväliä- ajattelua.
Aggressiivisuus kasvaa.
Kun ei voi taistella tehokkaasti tuntematonta vaaraa vastaan,
aletaan pelkoja, pettymystä, epävarmuutta ja
henkisiä patoumia purkaa näkyviin kohteisiin, esim. puolisoihin, ulkomaalaisiin ja poliiseihin.
Jotkut sosiologit epäilevät, että suuria, sotaisia mellakoita on odotettavissa eri puolilla maailmaa viimeistään silloin,
kun eristämistoimia aletaan höllentää.
