Minulla ei ole mitän sitä vastaan, että uskovat kastattavat lapsensa.
Sen sijaan opetus, miten kasteessa vauva uudestisyntyy (puhumattakaan vanhan kaavan mukaan, jossa hänestä ajetaan paha henki ulos.
Sellaisessa kastetilaisuudessa kerran olin. Järkyttävä kokemus. Ville Auvinen kastajana) on silkkaa palturia.
Joten kasteen armo höpötystä en oikein ymmärrä.
Korneliuksen perhekunnalle saarnattiin evankeliumia ja he ottivat julistetun Sanan uskolla vastaan ja saivat Pyhän Hengen.
Sen jälkeen heidät kastettiin.
Noita Simon ei ollut uudestisyntynyt kastettuna.
Kaste suorituksena ei uudestisynnytä ketään. Julistettu Sana Pyhän Hengen vaikuttamana tekee sen.
Jumalan Sanaa verrataankin elävään veteen.
Näin on.
Uskovat tietävät kai yleensä nämä asiat.
Ei-uskovia tuskin kiinnostaa.
Jos joltakulta vauvana kastetulta uskottomalta (uskomattomalta) kysyisi, oletko mielestäsi "uudestisyntynyt" tai "oletko kasteen armoliitossa",
hän varmaan pyörittelisi vähän silmiään.
Tämä terminologia on aika sisäpiirijuttua.
Paha asia on tosin, jos joku uskoon tulematon, vauvana kastettu kirkollinen nimikristitty
luulee tosissaan kuolemaansa asti, että kaste aikaansai sen,
että hän pääsee Jumalan luo Paratiisiin.
Sellainen olisi kohtalokas harhaluulo,
ja sillä perusteella ei-uskovien perheiden vauvakastetta voi pitää harhaoppina.
Mutta jos ei-uskovien vanhempien kastettavan vauvan
kummisetä tai -täti on uskossa, esirukoilijoita on silloin onneksi ainakin yksi.
Samoin uskottoman perheen vauvan kastetilaisuudessa voi olla joku uskova,
joka rukoilee jatkuvasti lapsen puolesta.
Ja voihan pappikin olla uskossa, jolloin kaste on lähinnä vauvan siunaus Jeesuksen nimessä.
Esirukouksella ja siunaamisella on suuri voima.