Puimatanner

Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Paulus - 29.08.14 - klo:15:01

Otsikko: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 29.08.14 - klo:15:01
Mielessä on pyörinyt pari viikkoa kysymys: Mitä on elämä?

Koiramme, jonka kuvassa näette, kuoli nimittäin yht'äkkiä ja arvaamatta 14.8. Se oli minulle monessa asiassa esimerkillinen opettaja. Jokin tyhjä paikka jäi meille "asumaan", tuo otus oli lähes perheen jäsen, jonka poismenon vuoksi joutuu "tekemään" surutyötä. Se piti huolen siitä, että vuodessa tuli käveltyä lähes 2000 km. Koetan jatkaa kävelyä nyt ilman koiraa.

Koira oli siinä määrin esimerkillinen, että maailma olisi paljon parempi paikka elää, jos ihmiset käyttäytyisivät yhtä hyvin.


[ylläpito on poistanut liitteen]
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Adina - 29.08.14 - klo:18:08
 :'(  Tiedän tunteen..meillä on kuollut kaksi koiraa kun niiden elinikä on ollut se alle kymmenen vuotta. Kolmas otettiin ja
vaikka se on ollut vaikea tapaus luonteeltaan, ilman sitä ei olisi tullut aina lähdettyä lenkille.
Kyllä se koirankokoinen tyhjä paikka aina jää.  Jos mahdollista niin pennunhan voi ottaa uudenkin. Voimia teille!
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 29.08.14 - klo:20:46
Koiramme oli varmaan kokenut kovia aikaisemmissa paikoissa, joita oli ollut useita. Sitä oli luultavasti potkittu ja sen rintakehä oli jotenkin epämuodostunut, oikea etutassu oli vammautunut ja hampaita siltä tippui.

Koira oli tappotuomiolla, ja kun saimme siitä tiedon, niin se tuli meille 11.9.2010. Otin sen syliini ja silloin tuli tunne, että nyt koira ei enää lähde muualle. Kovin arka se oli ja täytyi olla tarkkana äänensävystäkin, jolla sitä puhutteli. Koiralle annettu nimi, Rietu, kuvaa sitä, että se oli jotenkin reppana.

Rietulla oli siinä vaiheessa elämää jäljellä miltei neljä vuotta ja vaikutti siltä, että ne vuodet olivat sen onnellisimmat. Pari entistä omistajaa se tapasi meillä ollessaan, toisen tulosta se oli ihastunut, mutta kummankaan mukaan se ei enää tahtonut lähteä.

Koiran tuloajassa oli tullut virhe. Vuosi oli 2010.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Adina - 30.08.14 - klo:09:30
Onpa hyvä että se sai viettää viimeiset vuodet teillä, missä siitä välitettiin ja pidettiin huolta  :)
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 30.08.14 - klo:10:24
Onpa hyvä että se sai viettää viimeiset vuodet teillä, missä siitä välitettiin ja pidettiin huolta  :)

Luulen, että koiran kanssa "höösättiin" jonkun mielestä liikaakin, mutta meille koira oli paremminkin "hän" kuin "se". Ehkä entisiä laiminlyöntejä yritettiin alitajuisesti "korjata" ja tämä otus sai siitä hyödyn.

Koira oli kääpiöpinseri ja se painoi enimmillään n. 7 kg. Rotu on niin lyhytkarvainen, ettei sellaista saisi mielestäni edes tuoda Pohjolan oloihin, missä se kärsii kylmyydestä. Jos pakkasta oli 5 astetta tai enemmän, koiraa oli puettava ja pakkasen mentyä 15-20 asteeseen, sille oli laitettava lämpimät tossut, muuten se ei pystynyt kävelemään ja jähmettyi paikoilleen. Koiralle ei laitettu kaulapantaa, vaan koko ajan käytettiin valjaita, jotka riisuttiin aina sisälle tullessa pois.

Mutta kerronpa tilanteen, missä koira oli selvästikin hyvin onnellinen.  Tossujen laittaminen oli minun tehtäväni. Ensinnäkin oli hankalaa löytää kunnon tossuja, jotka olisivat pysyneet jaloissa. Keksin sitten semmoisen systeemin, että leikkasin jostain paksuhkosta ja pehmeästä trikoosta 4x40 cm:n suikaleet jalkaräteiksi ja niiden päälle laitoin tossut, jolloin ne pysyivät jalassa. Koira nautti siitä, kun otin sen syliini, käänsin otuksen selälleen ja siinä asennossa se nukkui onnellisena tassut pystyssä niin kauan, että sain näprätyksi paikoilleen jalkarätit ja tossut joka tassuun.

Allaolevassa kuvassa koiralla on täysi talvivarustus, johon kuuluu, jalkarätit, tossut (eri paria!), takki, kudotut säärystimet, kauluri ja valjaat. Tuolla tavalla mentiin, jos pakkasta oli yli 20 astetta. Kaulurin sai vedetyksi korvien päälle, etteivät korvat aivan jäätyneet.

Rodun yksi ärsyttävä piirre on varsin yleisesti se, että ne ovat kovia haukkujia. Mutta tämä yksilö oli siitä ominaisuudesta vapaa. Se haukkui silloin, jos joku oli tulossa ja varsinkin, jos ovikello soi. Mutta heti, kun vieras oli sisällä, se muuttui äärimmäisen ystävälliseksi vieraallekin. Jos istuin vieraan kanssa johonkin keskustelemaan, se asettui yleensä siihen jalkojen juureen nukkumaan, usein minun ja vieraan väliin.

Ei voi mitään, mutta minulla on ikävä sitä rääpälettä.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Adina - 30.08.14 - klo:12:07
Harvinaisen ihania muistoja on jäänyt teille Rietusta...se on ollut luonteeltaan täysi kymppi. Meillä oli yksi koirista myös sellainen
jolla oli sydän kultaa ja sen kanssa oli helppo liikkua missä tahansa ongelmitta. Kun se kuoli ikävä oli valtava. Herra antoi sydämelleni
lohdutukseksi silloin tämän virren; https://www.youtube.com/watch?v=_3zl4qtcIzU
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 30.08.14 - klo:12:27
Harvinaisen ihania muistoja on jäänyt teille Rietusta...se on ollut luonteeltaan täysi kymppi. Meillä oli yksi koirista myös sellainen
jolla oli sydän kultaa ja sen kanssa oli helppo liikkua missä tahansa ongelmitta. Kun se kuoli ikävä oli valtava. Herra antoi sydämelleni
lohdutukseksi silloin tämän virren; https://www.youtube.com/watch?v=_3zl4qtcIzU

Oli Rietulla yksi huonokin ominaisuus. Sillä oli aina nälkä ja se osasi kerjäämisen taidon. Kun oltiin ruokapöydässä, se tuli lähelle ja katsoi niin hellyttävästi kuin osasi ja alkoi itkeä. Vesi tosiaan vuoti sen silmistä. Naisväki yleensä heltyi, minun ei kuitenkaan tarvinnut sanoa muuta kuin aivan hiljaa kurkkuäänellä "mrrr", niin se poistui sohvalle ja yleensä pysyi siellä. Kerjäämisen taidon vuoksi se oli hieman ylipainoinen, mikä saattoi nopeuttaa sen loppua. Myös tyttökoirat sekoittivat joskus sen pienen pään, muutoin se saattoi pysyä omassa pihassa tuntikausia ilman että se oli kiinni.

Muuten, Rietu oli kylän lemmikki ja sen avulla saatiin lukuisia ystäviä, joihin ei muutoin olisi tullut tutustuttua. Ja vahva itsetunto Rietulla oli, se ei perääntynyt isonkaan koiran edessä, vaan meni nuuhkaisemaan, miltä vieraan koiran nenänpää tuoksuu.

Alla vielä yksi kuva Rietun parhaiden päivien ajalta. Tuossa kuvassa ollaan kylässä, mutta istuin siinä koiran lähellä, joten sillä ei ollut juuri sillä helkellä mitään rasittavia velvollisuuksia.


[ylläpito on poistanut liitteen]
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Adina - 30.08.14 - klo:13:06
 :) Osaa ottaa rennosti kylässäkin.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 30.08.14 - klo:13:32
Merkittävintä Rietun kanssa olivat saamani opetukset. Se piti minua "jumalanaan", eikä oikeastaan tehnyt mitään ilman hyväksymistäni. Jos se oli tekemässä jotain sopimatonta, niin lyhyt EI oli riittävä ohje. Jos olin paikalla, niin se katsoi minuun ennenkuin toimi. Vaikka sille annettiin herkkupala, niin se usein odotti lupaa, että sen sai syödä. Tällaisia lempiherkkuja olivat koirankeksit ja koiran hammastikut. Saattoi olla, että näitä asioita oli opetettu sille "entisessä elämässä", minä en niitä opettanut. Opetin ainoastaan sen, että ruokaan kupissa ei saanut koskea ennen lupaa.

Mutta minkä tahansa elämän arvoa on vaikea ymmärtää, ennen sen menettämistä. Tämä näyttää koskevan niin eläimiä kuin ihmisiäkin.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Taisto - 30.08.14 - klo:22:30
Ompa mielenkiintoinen kertomus koirastasi...
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Natanael - 31.08.14 - klo:11:08
Meillä (nykyisin eikä lapsuuskodissani) ei ole koskaan ollut, astma- ym. syistä, kotieläimiä, joten minulla on hyvin vähän kokemuksia eläinkavereista ja niiden menettämisestä. Mummolassani oli jonkun aikaa Manta-niminen kissa. Leikin sen kanssa ja kuulemma vedin sitä hännästä. Mummola oli keskellä mäntymetsikköä ja tykkäsin katsella puissa liikkuvia oravia. Elämän todellisuus iski lujasti eräänä päivänä, kun Manta tappoi oravan. En voinut käsittää miksi se teki sellaista. Muistan sen pettymyksen tunteen jotenkin vieläkin, vaikka tapahtumasta on kohta viisikymmentä vuotta.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 31.08.14 - klo:11:46
Minun koirainnostukseni juontaa varhaislapsuudesta. Meille ei koskaan otettu koiraa, mutta naapurissa oli saksanpaimenkoira, Vekku, joka oli kaikkialla mukana, missä minä ja naapurin lapset milloinkin olimme. Silloin ei maalla tarvinnut koiria pitää kytkettyinä. Sitten tapahtui äärimmäisen surullinen asia, Vekku aiottiin lopettaa. Minä olisin halunnut ottaa Vekun meille, mutta vanhempani eivät siihen suostuneet ja niin tuo paras kaverimme katosi jonnekin.

Kun minulla oli sittemmin oma perhe, niin halusin meille koiran. Tietenkin se oli saksanpaimenkoira. Se elikin 11-vuotiaaksi. Pari muutakin koiraa meillä ehti sen jälkeen olla ennen Rietua. Olimme kuitenkin jo kymmeniä vuosia olleet ilman koiraa, emmekä olleet edes ajatelleet koiran ottamista. Parasta tai pahinta koirassa voi olla siihen kiintyminen.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Natanael - 31.08.14 - klo:11:58
Minä olisin halunnut ottaa Vekun meille, mutta vanhempani eivät siihen suostuneet ja niin tuo paras kaverimme katosi jonnekin.
Minäpä kerron minne se katosi. Se vietiin Merikarvialle niin kuin Manta-kissakin. Niin minulle Mantan katoamisesta kerrottiin. En tiedä oliko tuo sanonta laajemmalti tuttu vai käytettiinkö sitä ainoastaan siinä pikkukylässä, missä mummolani oli.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Taisto - 31.08.14 - klo:12:34
Minä olisin halunnut ottaa Vekun meille, mutta vanhempani eivät siihen suostuneet ja niin tuo paras kaverimme katosi jonnekin.
Minäpä kerron minne se katosi. Se vietiin Merikarvialle niin kuin Manta-kissakin. Niin minulle Mantan katoamisesta kerrottiin. En tiedä oliko tuo sanonta laajemmalti tuttu vai käytettiinkö sitä ainoastaan siinä pikkukylässä, missä mummolani oli.
Täälläpäin esim. ylimääräiset kissan- tai koiranpennut "laitetaan maitoautoon" (ainakin ennen tehtiin niin),
eli lapsille kerrotaan että maitoauton kuljettaja jakelee reittinsä varrella ne pennut niille jotka haluavat ottaa uuden lemmikin.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 24.01.15 - klo:22:58
Meillä on par'aikaa kolme nuorinta lapsenlasta yökylässä. Olin juuri saunassa 9-vuotiaan Rasmus-pojan kanssa. Rietu, josta kerroin, oli ollut muutaman kuukauden Rasmuksenkin kotona, kun sille etsittiin oikeaa kotia. Niinpä lapsetkin olivat koiraan kovasti kiintyneitä. Rasmus kysyi saunassa, että onko Rietu taivaassa. Sanoin, että ehkä siellä ei eläimiä ole tai meillä ei ainakaan ole semmoista tietoa.

Rasmus kertoi sitten, että hänen kaverinsa mummo kuoli, ja että mummo oli hetkeä ennen kuolemaa nähnyt kultakaupungin. Kysyin, että onko koulussa puhuttu taivaasta. Sanoi, että on. Ilmeisesti on uskova opettaja, jollaisia ei saisi joittenkin mielestä olla.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: pax - 25.01.15 - klo:20:15
https://www.youtube.com/watch?v=eZ6oS5dUT30

Tässä hieman jälleennäkemisen iloa.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 25.01.15 - klo:20:31
Kohdassa 1:35 oli samanoloinen ruskea riukuhäntä, kuin meidän Rietu. En tiedä, oliko samaa rotua, oli ehkä hieman kookkaampi. Mutta koira ei ole milloinkaan huonolla tuulella, kun oma väki tulee kotiin.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: pax - 25.01.15 - klo:20:59
Rietulta vähän kuin terveiset. :)
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 25.01.15 - klo:21:27
Rietulta vähän kuin terveiset. :)

En pitäisi pahana, vaikka tulevassa maailmassa olisi muitakin Luojan luomia, kuin ihmisiä. Mutta eihän asiaa minulta kysytä. Rietu elää - ainakin muistoissa.

Kun nuo lapset ovat vielä täällä, niin äsken muisteltiin Rietua. Minulla on muutama voimisteluliike joka ilta selkävaivojen torjumiseksi. Yksi venytysliike muistuttaa muslimien rukouasentoa, sillä erotuksella, että kädet työnnetään eteen mahdollisimman kauaksi. Kutakin liikettä toistetaan 12 kertaa. Kun Rietu vielä eli, se tuli usein viereen ja teki miltei samanlaisen venytysliikkeen ja useammankin. Jotenkin se piti asiaankuuluvana matkia minua.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: kalamos - 27.01.15 - klo:12:26
En pitäisi pahana, vaikka tulevassa maailmassa olisi muitakin Luojan luomia, kuin ihmisiä. Mutta eihän asiaa minulta kysytä. Rietu elää - ainakin muistoissa.


Minä ymmärrän Jumalan Sanan ilmoituksen niin,
että tulevassa maailmassa nimenomaan on muitakin Luoja luomia kuin ihmisiä.

Tämä ilmoitus on löydettävissä jo Raamatun aivan alkulehdeltä
kuin myös Raamatun viimeiseltä sivulta.
Siis niin Raamatun ensimmäisestä luvusta kuin viimeisestäkin.
Ja toki köydämme tietoa asiasta näiden lukujen välistäkin.

Esimerkiksi jo Raamatun ensimmäinen luku
sanoo Rietua eläväksi sieluksi.

Ikävään ja suruun ja kaipaukseenne osaa ottaen
Kάλαμος
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 27.01.15 - klo:13:11
Jatkan vielä Rietun muistelemista. Silloin tällöin se sai "villikohtauksen", joka käynnistyi jostakin sille hyvin mieluisesta asiasta. Kohtauksessa se innostui juoksemaan edestakaisin tai ympyrää niin lujaa kuin käpälistä lähti. Joka kerta kohtaus päättyi siihen, että sen henki oli salpautua kokonaan ja kesti minuutteja, ennenkuin henki alkoi normaalisti kulkea. Ilmeisesti sydän oli jo vioittunut ja ehkä se siksi kuolikin ihan yllättäen ja äkisti. Tosin kuolemaan ei liittynyt tälllaista kohtausta, vaan Rietu kävi normaalisti aamulenkillä, söi sitten ruokansa ja hyppäsi tuoliin, joka oli sen lepopaikka. Ja siihen kuoli.

Otin allaolevan kuvan muutama minuutti sen jälkeen, kun loppu oli tullut. Koira oli vielä lämmin.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: pax - 27.01.15 - klo:18:39
Minä rakastan muidenkin ihmisten lemmikeitä. Tuo Pauluksen koirakin oli niin ihana temppuineen.

Koira on hellyyttävä.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Taisto - 27.01.15 - klo:19:01
Minä rakastan muidenkin ihmisten lemmikeitä.
Meidän nuorempi kissa on oppinut uuden tavan kerjätä ruokaa yöllä,
siis silloin kun isäntäväki ei millään viitsisi vaivautua ruokaa antamaan.

Se tarttuu hampaillaan nukkuvan emännän tai isännän tukasta kiinni
ja vetää - siis tukistaa. Tähän mennessä tuo uusi tapa ei ole kyllä tuottanut
haluttua tulosta ...   ;)
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Taisto - 27.01.15 - klo:19:02
Jatkan vielä Rietun muistelemista.
Onko sinulla jo uuden lenkkikaverin hankinta mielessä... ?
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 27.01.15 - klo:19:25
Jatkan vielä Rietun muistelemista.
Onko sinulla jo uuden lenkkikaverin hankinta mielessä... ?

Ei ole. Minulla on ollut kolme isoa koiraa ja tämä pieni, joka luonteeltaan oli mielestämme yliveto. Ei niissä muissakaan varmaan vikaa ollut (paitsi yhdessä), mutta elämäntilanne oli silloin kokonaan toinen. Koiralle ei ollut niin paljon aikaa. Se yksi oli erittäin komea sekarotuinen, mutta pahaksi onneksi luonnevikainen. Se olisi ollut pomo ja kahta pomoa ei meidän huusholliin sopinut. Se piti lopettaa, kun kävi isännän päälle. Arvet käsissä ovat siitä muistona.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Mice - 30.01.15 - klo:10:41
Monesti sanotaan, että kissat eivät opi. Kyllä ne oppivat, mutta eivät välttämättä välitä opitusta. :D
Nuorempi kissa on kova leikkimään. Noutaa heitetyn lelun ja tiputtaa sen suustaan suoraan kämmenelle. Pitkän aikaa jaksaa sitä aina pelata. Helppo leikki isännälle, kun itse voi makailla vaikka sohvalla samaan aikaan.

Kyllä eläimistä on seuraa ihmiselle. Itsestäni tuli kissaihminen vasta tässä aikuisiällä, kun ensimmäinen katti talouteen ilmestyi.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Taisto - 29.03.15 - klo:12:42
"Jolla Poika on, sillä on elämä." Jos mietimme, mitä on elämä,
voisimme lähteä siis, millainen on Hän, jossa meillä on elämä.

Hän itse sanoi seitsemän kertaa "Minä olen...":
1. Minä olen elämän leipä
2. Minä olen maailman valkeus
3. Minä olen ovi
4. Minä olen se hyvä paimen
5. Minä olen ylösnousemus ja elämä
6. Minä olen tie ja totuus ja elämä
7. Minä olen viinipuu, te olette oksat

Ja VT:stä käy ilmi, että nimi jolla Jumala kuvasi itseään, oli juuri tuo sama "Minä olen".
2. Moos 3:
13 Mooses sanoi Jumalalle: "Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille:
'Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne', ja kun he kysyvät minulta:
'Mikä hänen nimensä on?' niin mitä minä heille vastaan?"
14 Jumala vastasi Moosekselle: "MINÄ OLEN SE, JOKA MINÄ OLEN". Ja hän sanoi vielä:
"Sano israelilaisille näin: 'MINÄ OLEN' lähetti minut teidän luoksenne".
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 06.06.15 - klo:18:21
Meillä on par'aikaa kolme nuorinta lapsenlasta yökylässä. Olin juuri saunassa 9-vuotiaan Rasmus-pojan kanssa. Rietu, josta kerroin, oli ollut muutaman kuukauden Rasmuksenkin kotona, kun sille etsittiin oikeaa kotia. Niinpä lapsetkin olivat koiraan kovasti kiintyneitä. Rasmus kysyi saunassa, että onko Rietu taivaassa. Sanoin, että ehkä siellä ei eläimiä ole tai meillä ei ainakaan ole semmoista tietoa.

Rasmus kertoi sitten, että hänen kaverinsa mummo kuoli, ja että mummo oli hetkeä ennen kuolemaa nähnyt kultakaupungin. Kysyin, että onko koulussa puhuttu taivaasta. Sanoi, että on. Ilmeisesti on uskova opettaja, jollaisia ei saisi joittenkin mielestä olla.

Samat lapset olivat jälleen meillä neljä yötä. Rasmuksen kanssa keskusteltiin jälleen luomisesta ja Jumalasta. Poika uskoo vakaasti Jumalaan, ei suinkaan evoluutioon tai alkuräjähdykseen. Pojan isä on ateisti ja pitää jumala-uskoa täysin hömppänä.

Joku ei ehkä ole nähnyt vielä tätä Leif Nummelan ja Tapio Puolimatkan keskustelua aiheesta, uskooko lapsi luontaisesti Jumalaan:

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=28297
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 03.07.15 - klo:05:21
Meillä on par'aikaa kolme nuorinta lapsenlasta yökylässä. Olin juuri saunassa 9-vuotiaan Rasmus-pojan kanssa. Rietu, josta kerroin, oli ollut muutaman kuukauden Rasmuksenkin kotona, kun sille etsittiin oikeaa kotia. Niinpä lapsetkin olivat koiraan kovasti kiintyneitä. Rasmus kysyi saunassa, että onko Rietu taivaassa. Sanoin, että ehkä siellä ei eläimiä ole tai meillä ei ainakaan ole semmoista tietoa.

Rasmus kertoi sitten, että hänen kaverinsa mummo kuoli, ja että mummo oli hetkeä ennen kuolemaa nähnyt kultakaupungin. Kysyin, että onko koulussa puhuttu taivaasta. Sanoi, että on. Ilmeisesti on uskova opettaja, jollaisia ei saisi joittenkin mielestä olla.

Samat lapset olivat jälleen meillä neljä yötä. Rasmuksen kanssa keskusteltiin jälleen luomisesta ja Jumalasta. Poika uskoo vakaasti Jumalaan, ei suinkaan evoluutioon tai alkuräjähdykseen. Pojan isä on ateisti ja pitää jumala-uskoa täysin hömppänä.

Joku ei ehkä ole nähnyt vielä tätä Leif Nummelan ja Tapio Puolimatkan keskustelua aiheesta, uskooko lapsi luontaisesti Jumalaan:

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=28297

Kuinka ollakaan, lapset ovat jälleen olleet tämän viikon yökylässä ja sattui niin, että pari koirulia on meillä myös hoidossa vielä viikon päivät. Nämä koirat olivat Rietun uskollisia kavereita ja kun ekakerran menimme heille käymään ilman Rietua, niin toinen koirista meni nurkkaan omaan pesäänsä ja murjotti siellä koko illan.

[ylläpito on poistanut liitteen]
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: pax - 03.07.15 - klo:11:11
Otsikon kysymykseen vastaan..nyt tuskaa.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 03.07.15 - klo:13:17
Otsikon kysymykseen vastaan..nyt tuskaa.

Tuskaa on matkan varrella toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Harva pystyy tuskastaan puhumaan. Tuska voi aiheutua lukemattomista asioista. Vaikka en tunne enkä tiedä tuskaasi, niin huokailen puolestasi Hänen puoleensa, joka on tuntenut äärimmäistä tuskaa meidän kaikkien tähden.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: pax - 03.07.15 - klo:15:23
Kiitos Paulus. Totta että tuskin kukaan selviää elämässään koettelemuksilta jotka meinaavat kaataa ihmisen. Kun muistaisi aina että päämäärä on äärettömän arvokas ja täällä ollaan hetkinen vain.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 03.07.15 - klo:15:34
Kun ajattelen elämää taaksepäin, niin siellä on ollut semmoisia koettelemuksia, joita ei pahimmalle vihamiehelle toivoisi. Niitä on ollut työelämässä ja myös perhepiirissä. Kovin pahaa fyysistä tuskaa en ole joutunut kokemaan, se on kiitosaihe.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Taisto - 07.07.15 - klo:22:18
Otsikon kysymykseen vastaan..nyt tuskaa.
Nuorena luin jostakin kirjasta: "elämä ei jätä kolhaisematta ketään".
Tämä on hyvä muistaa ... vaikka ei se välttämättä silloin lohduta, kun
on vaikeita hetkiä.

Minä myös rukoilen puolestasi.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 14.05.18 - klo:17:07
Nyt on se vuodenaika, että elämä ilmenee erityisesti kasvikunnassa. Kukaan ei voi kiistää, etteikö niissä olisi elämää eikä sitä, että elämä päättyy, jos elämän edellytykset otetaan pois. Tässä mun ikkunan takana kasvaa komea tuomi, ehkä 7-8 m korkea ja monihaarainen. Se on työntänyt jo parisen viikkoa lehtiä ja nyt ovat ensimmäiset kukat avautuneet. Mikä saa nesteen nousemaan tuonne ihan ylös asti. Se on ELÄMÄ.

Mistä elämä on saanut alkunsa? Toiset ovat sitä mieltä, että alkuräjähdyksestä. Toiset ovat sitä mieltä, että kaiken elämän antaja on Jumala. Kumpaankaan ei pystytä ihmisen järjellä ymmärtämään siksi tarvitaan uskoa. Silti elämä on ja elämä näkyy äärettömän monimuotoisena. Elämällä on joka tapauksessa alkusyynsä täysin riippumatta siitä, käsitämmekö sitä.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: albert1 - 14.05.18 - klo:19:27
Elämää ei voi olla ilman kärsimystä. Se taitaa alkaa lapsella jo syntymisen vaiheessa ja purkautuu usein kovana rääkäisynä.

Raamatussa on kärsimykseen liittyvä ajatus joka muistaakseni meni jotenkin niin, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa.

"Kaikki yhdessä" sisältänee myös inhimillisen kärsimyksen.
Otsikko: Vs: Mitä on elämä?
Kirjoitti: Paulus - 14.05.18 - klo:20:03
Elämää ei voi olla ilman kärsimystä. Se taitaa alkaa lapsella jo syntymisen vaiheessa ja purkautuu usein kovana rääkäisynä.

Raamatussa on kärsimykseen liittyvä ajatus joka muistaakseni meni jotenkin niin, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa.

"Kaikki yhdessä" sisältänee myös inhimillisen kärsimyksen.

AAMEN!