Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Paulus - 19.02.14 - klo:17:49
-
Törmäsin jälleen kerran ajatukseen siitä, että Jumalan adoptoi lapsia itselleen tästä maailmasta. Jotenkin se aina särähtää kun puhutaan Jumalan lapsesta adoptiolapsena. Jotkut Raamatun opettajatkin puhuvat näin. Mitä mieltä olette?
-
Törmäsin jälleen kerran ajatukseen siitä, että Jumalan adoptoi lapsia itselleen tästä maailmasta. Jotenkin se aina särähtää kun puhutaan Jumalan lapsesta adoptiolapsena. Jotkut Raamatun opettajatkin puhuvat näin. Mitä mieltä olette?
Olen kuullut ainoastaan puhuttavan ihmisistä Jumalan lapsina, ja on haluttu nimenomaan korostaa,
että emme ole mitään adoptiolapsia.
On kummallista, että törmäät toistuvasti tuollaisiin kieroutununeisiin
opetuksiin kaikilla hengellisen elämän alueilla.
-
Olen kuullut ainoastaan puhuttavan ihmisistä Jumalan lapsina, ja on haluttu nimenomaan korostaa,
että emme ole mitään adoptiolapsia.
On kummallista, että törmäät toistuvasti tuollaisiin kieroutununeisiin
opetuksiin kaikilla hengellisen elämän alueilla.
Jostain syystä olen herkistynyt näihin. Ei minun tarvitse niitä etsiä, ne vain "sattuvat" tulemaan vastaan. Voisiko tämä olla armolahja, koska varoittajiakin tarvitaan?
Tulin muutama minuutti sitten raamattupiiristä ja kuinkas ollakaan, tekstimme johdosta (Gal. 3. luku) jouduimme puhumaan laista ja evankeliumista. Näyttää siltä, että eräs jo kovin pitkään ahdistettuna ollut nuori perheen äiti on saamassa avun juuri tämän asian käsittelystä.
-
Lyhyellä Google-haulla löysin tuon adoptio-ajatuksen muutamasta paikasta, jotka edustavat eri yhteisöjä:
http://www.oulu.svk.fi/?sid=10&tid=1165 (Vapaakirkko)
Eräässä mielessä kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Jumala on luonut heitä ja siksi he ovat Jumalan lapsia (kts Apt 17:24-29). Syntiinlankeemukseen perusteella, ihmiset ovat äänestäneet itsensä ulos tästä perheestä. Jeesuksen ristillä hankkiman sovituksen kautta on kuitenkin mahdollista, että tämä suhde Isän kanssa uudistuu ja sinut adoptoidaan Jumalan perheeseen. Tämä tapahtuu silloin kun ihminen tekee parannuksen ja kääntyy Jumalan puoleen. Silloin ihminen tulee uskoon, syntyy uudesti ylhäältä ja tulee Jumalan lapseksi.
http://www.savonlinnanseurakunta.fi/pdf/Room/room18.pdf (ev.lut.)
Jeesus on Jumalan varsinainen lapsi ja Poika, mutta hänen takiaan meidät on adoptoitu hänen veljikseen ja sisarikseen, Jumalan lapsiksi.
http://www.gen.fi/Biblestudy/studydetails.html?format=pdf&id=142
Myös meillä Jumalan lapsiksi kastetuilla on kaksi isää: On biologinen isä, joka on meidät siittänyt, ja sitten on Isä Jumala, joka on meidät adoptoinut eli ottanut lapsikseen pyhässä kasteessa.
http://blogitaivas.fi/2014/02/17/jumalan-tyotoverina-elaminen/
Jumala adoptoi uudestisyntymän kautta jokaisen Jeesuksen opetuslapseksi tulevan ihmisen perillisen asemaan.
http://www.kirjatoimi.fi/files/shop/Mihin%20me%20auk_288.pdf (adventistit)
Aivan niin kuin sinä voit pelastaa ihmisen hukkumasta
vetämällä hänet ylös vedestä, Jumala pelastaa meidät
synnistä adoptoimalla meidät perheeseensä.
http://sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Johanneksen_kirjeet/1Joh03PH.htm (lut. evankeliumiyhd.)
Miksi Jumala on "adoptoinut" meidät? Ei suinkaan meidän erinomaisuutemme vuoksi, vaan puhtaasti rakkautensa tähden (5 Moos 7:8). Tätä ei pidä koskaan unohtaa! Koskaan ei pidä kuvitella, että olisi ansainnut Jumalan lapseuden tai että se pitäisi ansaita. Se on Jumalan lahja, Jumalan armoa.
-
Eri mieltä. Jlan Hengestä syntynyt on samaa Henkeä. Se on enemmän kuin adoptio. Perusteena mm.
Joh. 1:
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. [Room. 8:15; Gal. 3:26, Gal. 4:5,6; Ef. 1:5; 1. Joh. 3:1]
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Olen minäkin kohdannut jossain tuon adoptio-ajatuksen.
-
En ole ikinä kuullut.
-
Näyttää siltä, että kunnioitettu Pawsonkin opettaa tuota adoptiota:
http://missiosavo.net/pawson/uta54.pdf
On hyvin yleistä, että sanotaan: ”Hän oli ihminen meille.” Sitä käytetään jopa BBC:ssä: ”The Man”. ”Se mies.” ”Enemmän inhimillinen kuin jumalallinen.” Tätä kutsutaan ADOPTIONISMIKSI. Jeesus olisi vain adoptoitu Jumalan Pojaksi. Sanotaan, että adoptio tapahtui Hänen kasteensa yhteydessä. Muttei asia näin ollut; Hän oli JUMALAN AINOKAINEN. Me olemme adoptoituja.
-
En jaksa kiinnittää epäoleellisiin jaarituksiin huomiota. ;)
-
En jaksa kiinnittää epäoleellisiin jaarituksiin huomiota. ;)
Mielestäni ei ole lainkaan epäoleellista olenko Jumalan adoptoima vaiko syntynyt Jumalasta. Siinä on huima ero. Toisekseen ei kannata pitää halpana rakkautta totuuteen.
-
Näyttää siltä, että kunnioitettu Pawsonkin opettaa tuota adoptiota:
http://missiosavo.net/pawson/uta54.pdf
On hyvin yleistä, että sanotaan: ”Hän oli ihminen meille.” Sitä käytetään jopa BBC:ssä: ”The Man”. ”Se mies.” ”Enemmän inhimillinen kuin jumalallinen.” Tätä kutsutaan ADOPTIONISMIKSI. Jeesus olisi vain adoptoitu Jumalan Pojaksi. Sanotaan, että adoptio tapahtui Hänen kasteensa yhteydessä. Muttei asia näin ollut; Hän oli JUMALAN AINOKAINEN. Me olemme adoptoituja.
Tuossa mielessä olemme tietenkin adoptoituja.
Mutta miksi tällaisia yksittäisillä sanoilla saivarteluja kannattaa päivästä toiseen esitellä?
Tällainen vain hajottaa, lisää lahkohenkisyyttä ja eriseuraisuutta,
aiheuttaa riitoja ja epäuskoa, aiheettomia pelkoja ja varsinkin halventaa
Raamatun pyhää ilmoitusta.
Jumalan Sana ei ole luettelo yksittäisistä sanoista, joiden eri kielisiä merkityksiä
on tarkoitus vatvoa yksittäin tai eri tavoilla yhdisteltyinä,
vaan se on Jumalan puhetta, jossa Hän yliluonnollisella tavalla ilmoittaa ihmisille oman tahtonsa ja pelastuksen tien.
Raamatussa on valtavasti salaisuuksia, mutta ne aukeavat yksittäiselle uskovalle vain rukoilemalla viisautta Pyhässä Hengessä,
ei älyllä ja lihallisella sielulla sanoja ja lauseita kaivelemalla ja erittelemällä.
-
En jaksa kiinnittää epäoleellisiin jaarituksiin huomiota. ;)
Mielestäni ei ole lainkaan epäoleellista olenko Jumalan adoptoima vaiko syntynyt Jumalasta. Siinä on huima ero. Toisekseen ei kannata pitää halpana rakkautta totuuteen.
Ihmiset vain tahtovat kikkailla sanojen kanssa ja keksivät mielestään jotakin näppärää. Raamattu on turvallinen hengellisen elämän opas.
-
Kuulostaa tosin vieraalta sanalta tuo adoptio...eikös me olla synnytty Jumalan lapsiksi?
No oli niin tai näin yhdyn Solteron ja Lydian ajatukseen että Raamatusta löytyy paras totuus :)
1. Joh. 5:1
Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
-
Olen kerrankin Pauluksen kanssa täysin samaa mieltä ::)
nimittäin on suuri ero sillä onko lapsesi adoptoitu vai sinusta syntynyt, vai kuinka ?
me olemme Jumalasta syntyneitä piste .
-
Olen kerrankin Pauluksen kanssa täysin samaa mieltä ::)
nimittäin on suuri ero sillä onko lapsesi adoptoitu vai sinusta syntynyt, vai kuinka ?
me olemme Jumalasta syntyneitä piste .
Hienoa, että löytyi yhteisymmärrys.
-
Olen kerrankin Pauluksen kanssa täysin samaa mieltä ::)
nimittäin on suuri ero sillä onko lapsesi adoptoitu vai sinusta syntynyt, vai kuinka ?
me olemme Jumalasta syntyneitä piste .
Hienoa, että löytyi yhteisymmärrys.
jos olisi peukkuhymiö laittaisin tähän sellaisen :D
-
Olen kerrankin Pauluksen kanssa täysin samaa mieltä ::)
nimittäin on suuri ero sillä onko lapsesi adoptoitu vai sinusta syntynyt, vai kuinka ?
me olemme Jumalasta syntyneitä piste .
Hienoa, että löytyi yhteisymmärrys.
?
Eihän kukaan tällä foorumilla ole ollutkaan eri mieltä.
-
Olen kerrankin Pauluksen kanssa täysin samaa mieltä ::)
nimittäin on suuri ero sillä onko lapsesi adoptoitu vai sinusta syntynyt, vai kuinka ?
me olemme Jumalasta syntyneitä piste .
Mikä ero mielestäsi siinä on?
Jossakin välissä Jumala sitten päättääkin että suurin osa hänen lapsistaankin pitää luovuttaa saatanan haltuun, ikuiseen kadotukseen
-
omituisia kommentteja ???
-
Törmäsin jälleen tähän adoptiokysymykseen, kun sain käsiini Baptistien katekismuksen vuodelta 1693. Siellä esiintyy tuo adoptioajatus peräti neljä kertaa.
Luettuani tämän keskustelun viestit, hämmästyin "keskustelun" tasoa.
-
Olen kerrankin Pauluksen kanssa täysin samaa mieltä ::)
nimittäin on suuri ero sillä onko lapsesi adoptoitu vai sinusta syntynyt, vai kuinka ?
me olemme Jumalasta syntyneitä piste .
Mikä ero mielestäsi siinä on?
Jossakin välissä Jumala sitten päättääkin että suurin osa hänen lapsistaankin pitää luovuttaa saatanan haltuun, ikuiseen kadotukseen
Katselin näitä vanhoja juttuja ja ajatukseni "jäi kiinni" tähän keskusteluun. Voisiko edellisen perusteella jotenkin tulla siihen tulokseen, että adoptio olisi "löyhempi" suhde kuin lapseus? Se ei oikein istu ajatukseen rakastavasta Jumalasta jonka olisi helpompi luopua adoptiolapsesta kuin omasta lapsesta. Joh. 3:16.
Mutta Jumalassa on kaksi puolta, Hän on rakastava Isä, mutta samalla myös äärimmäisen Pyhä ja siten syntiä vihaava Jumala. Ihminen ei voi ymmärtää sen tuskan määrää, mitä Jumalan sydän tuntee, kun ihminen tahtoo vaeltaa Hänestä välittämättä. Ristillä tapahtunut sovitus oli äärimmilleen viety "keino" ratkaista tämä ongelma.
Tuo adoptioajatus jotenkin häiritsee, koska jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan Jumalan lapsena. Ainakin lestadiolaiset opettavat niin, enkä itsekään voi käsittää sitä, että joku syntyisi saatanan lapseksi. Sitä taustaa vasten voi jotenkin ymmärtää heidän ajatuksiaan tässä lapsi-kysymyksessä.
-
Ja kun ei käsitetä, niin sitten ajaudutaan lopulta opilliseen umpikujaan. Niin se oikeasti menee.
Poimitaan oppiin toinen ajatus sieltä ja toinen täältä. Jäljelle jää oppikyhäelmä, mikä ei vastaa mihinkään mitään.
Suurimmalta osin en ole juuri muuhun törmännytkään. Ollaan opissa kiihkeitä, ja sitten vaikean paikan tullen nostetaan kädet pystyyn. Ikään kuin pelastus olisi se vallitseva olotila minkä menettämiseksi täytyy tehdä asioita. Se johtaa taas lopulta siihen, että kenenkään ei kannattaisi elää muutamaa päivää pidempää.
Oikeasti en tajua mihin pohjaatte ja minkä päällä taas jalkanne ei enää kanna.
Se on ihan hyvä, että Jumalalle jäteään lopullinen ratkaisu, mutta kyllä opissa pitäisi olla kannaottoja siihen, milloin ihmisestä tulee syntinen ja periaatteessa kadotettu.
-
Huomenta, Mice. Tässä sitä yöntunteina istuskellaan ruutua tuijottaen, kun pitäisi olla unten mailla. Toisaalta ajatus kulkee joskus kirkkaammin yön hiljaisina hetkinä.
En muista, olemmeko pohtineet täällä Jumalan läsnäoloa. Se kuitenkin sopisi mielestäni jotenkin tähän Jumalan lapseutta koskevaan yhteyteen. Mielestäni Jumalan läsnäolo uskovan elämässä on jatkuvaa. Näyttää kuitenkin siltä, että joillekin se on hetki, joka itse määritellään jollain tavoin. Tähän olisi hyvä saada erilaisia näkökulmia.
-
Mulla on onneksi täysin vapaa huominen eli tämä päivä, kun pojan kanssa vietin aikaa viikon. :)
On aikaa miettiä ja pohtia. Eipä silti, pojan kanssa tulee myös elämää pohdittua monelta kantilta.
Mua vaan vaivaa se, että jossain piireissä synti nähdään olevan sidoksissa ymmärrykseen. Eli kun on ymmärrys, niin sen jälkeen on vastuu Jumalalle. Silloin ei tulisi tätä ihmiskuntaa enää sekuntiakaan jatkaa. Jos ymmärryksen puute on tie pelastukseen, niin älköön yksikään lapsi enää syntykö ymmärtävänä.
-
Jumala määrittelee "minkälaisia" mahdollisia jälkeläisiä on maailmassa.
Jumala siemen.
Miehen siemen.
Naisen siemen.
saatanan siemen.
verilinja.
eli sukulinja eli miehen siemen ja Jumalan siemen.
ei naisen tahi saatanan siemen. !
suuresti te eksytte
1 Kor 15: 45 eteenpäin jos oikein muistan.
aina et eksytte "!
-
osoita kuka lie...
Kirjoituksista, kuka on mahdollinen Jumalan lapsi.
ja millä perusteella !
vähintään kaksi paikkaa.
Kiitos.
Totuus tekee vapaaksi ei mutu tahi valhe tahi toivo.
-
Ja kun ei käsitetä, niin sitten ajaudutaan lopulta opilliseen umpikujaan. Niin se oikeasti menee.
Poimitaan oppiin toinen ajatus sieltä ja toinen täältä. Jäljelle jää oppikyhäelmä, mikä ei vastaa mihinkään mitään.
Suurimmalta osin en ole juuri muuhun törmännytkään. Ollaan opissa kiihkeitä, ja sitten vaikean paikan tullen nostetaan kädet pystyyn. Ikään kuin pelastus olisi se vallitseva olotila minkä menettämiseksi täytyy tehdä asioita. Se johtaa taas lopulta siihen, että kenenkään ei kannattaisi elää muutamaa päivää pidempää.
Oikeasti en tajua mihin pohjaatte ja minkä päällä taas jalkanne ei enää kanna.
Se on ihan hyvä, että Jumalalle jäteään lopullinen ratkaisu, mutta kyllä opissa pitäisi olla kannaottoja siihen, milloin ihmisestä tulee syntinen ja periaatteessa kadotettu.
Lienee hieman eri asia se, ovatko kaikki syntisiä ja milloin tulevat syntisiksi ja toisaalta se milloin tai keitä laitetaan tilille syntisyydestään.
-
Ja kun ei käsitetä, niin sitten ajaudutaan lopulta opilliseen umpikujaan. Niin se oikeasti menee.
Poimitaan oppiin toinen ajatus sieltä ja toinen täältä. Jäljelle jää oppikyhäelmä, mikä ei vastaa mihinkään mitään.
Suurimmalta osin en ole juuri muuhun törmännytkään. Ollaan opissa kiihkeitä, ja sitten vaikean paikan tullen nostetaan kädet pystyyn. Ikään kuin pelastus olisi se vallitseva olotila minkä menettämiseksi täytyy tehdä asioita. Se johtaa taas lopulta siihen, että kenenkään ei kannattaisi elää muutamaa päivää pidempää.
Oikeasti en tajua mihin pohjaatte ja minkä päällä taas jalkanne ei enää kanna.
Se on ihan hyvä, että Jumalalle jäteään lopullinen ratkaisu, mutta kyllä opissa pitäisi olla kannaottoja siihen, milloin ihmisestä tulee syntinen ja periaatteessa kadotettu.
Lienee hieman eri asia se, ovatko kaikki syntisiä ja milloin tulevat syntisiksi ja toisaalta se milloin tai keitä laitetaan tilille syntisyydestään.
Haluaisin ajatella samalla tavalla ja varmaan ajattelenkin. Mutta koska omaa ajatteluaan on hyvä haastaa, niin kysyn, että eikö ymmärtämättömyys ja suoranainen vajaaälyisyys olisi siunaukseksi tuossa tapauksessa, että tietty ymmärryksen taso olisi tilivelvollisuuden rajana? Mitään konkreettisia vastauksia näihin ei tahdo saada. Joiltain tulee jotain summittaisia ikärajoja minkä jälkeen voi ymmärtää oikean ja väärän jne. Ihan pelkkää mutuilua sekin on.
-
Haluaisin ajatella samalla tavalla ja varmaan ajattelenkin. Mutta koska omaa ajatteluaan on hyvä haastaa, niin kysyn, että eikö ymmärtämättömyys ja suoranainen vajaaälyisyys olisi siunaukseksi tuossa tapauksessa, että tietty ymmärryksen taso olisi tilivelvollisuuden rajana?
Autuaita ovat lasten kaltaiset.Mitään konkreettisia vastauksia näihin ei tahdo saada. Joiltain tulee jotain summittaisia ikärajoja minkä jälkeen voi ymmärtää oikean ja väärän jne. Ihan pelkkää mutuilua sekin on.
Juu, vaikea juttu. Tilivelvollisiksi tulevat vain sellaisiksi asetetut. Asettaja tiennee pelisäännöt, vaikka ei niitä kaikkia kerro.
-
Haluaisin ajatella samalla tavalla ja varmaan ajattelenkin. Mutta koska omaa ajatteluaan on hyvä haastaa, niin kysyn, että eikö ymmärtämättömyys ja suoranainen vajaaälyisyys olisi siunaukseksi tuossa tapauksessa, että tietty ymmärryksen taso olisi tilivelvollisuuden rajana?
Autuaita ovat lasten kaltaiset.Mitään konkreettisia vastauksia näihin ei tahdo saada. Joiltain tulee jotain summittaisia ikärajoja minkä jälkeen voi ymmärtää oikean ja väärän jne. Ihan pelkkää mutuilua sekin on.
Juu, vaikea juttu. Tilivelvollisiksi tulevat vain sellaisiksi asetetut. Asettaja tiennee pelisäännöt, vaikka ei niitä kaikkia kerro.
Onko vajaa ymmärrys lasten kaltaisuutta? Sitäkö Raamattu haluaa sillä kohdalla sanoa?
Asettajalla on viimeinen sana, se on selviö. Mutta tämä asia on mielestäni tärkeä pohdittavaksi, koska sillä "pohjalla" moni oppi seisoo tai kaatuu.
-
Tämän aiheen pohdiskelu tuo väistämättä mieleen myös evankelioinnin mielekkyyden eli olisiko parempi, etteivät tietäisi Jeesuksesta mitään, etteivät joutuisi vastuullisiksi.
-
Tämän aiheen pohdiskelu tuo väistämättä mieleen myös evankelioinnin mielekkyyden eli olisiko parempi, etteivät tietäisi Jeesuksesta mitään, etteivät joutuisi vastuullisiksi.
Sammoo asioo mietin tuossa aiemmin.
Mutta eihän asia niin ole, koska Jeesus käski evankeloida koko hela maailman.
-
Törmäsin jälleen tähän adoptiokysymykseen, kun sain käsiini Baptistien katekismuksen vuodelta 1693. Siellä esiintyy tuo adoptioajatus peräti neljä kertaa.
Luettuani tämän keskustelun viestit, hämmästyin "keskustelun" tasoa.
Radiossa oli jumalanpalvelus Kokkolan baptistiseurakunnasta. Puheenvuoron käyttänyt henkilö puhui jälleen siitä, että meidät on adoptoitu Jumalan lapsiksi. Hakipa jostain "alkutekstistäkin" tämän adoptio-sanan.
Minua tämä kysymys vaivaa, koska siitä seuraa tiettyjä asioita, jos olemme ainoastaan adoptoituja. Koen jotain ristiriitaa Jumalasta syntymisen ja adoption välillä. Siitä erosta puhuttiin jo aiemmin.
-
Yllättäen löysin Katolisesta Katekismusesta (KKK) tuon adoptio-opetuksen:
http://katolinen.fi/wp-content/uploads/2014/01/KKK-3.OSA-1.JAKSO-1691-2051.pdf
Valitettavasti linkistä ei avaudu juuri asiaan liittyvää kohtaa. :(
-
Miten ymmärrät Raamatun ilmoituksen Jumalan ainosyntyisestä Pojasta?
-
Miten ymmärrät Raamatun ilmoituksen Jumalan ainosyntyisestä Pojasta?
Enpä ole tuota juuri pohtinut, mutta Raamattu antanee siihenkin viitteitä. Pitäisi löytää ne kohdat.
-
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme,
ja me katselimme hänen kirkkauttansa,
senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä;
ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh 1:14)
'monogenes' eli 'ainutsyntyinen' on ilmaisu,
jota käytettiin ainokaisesta perheeseen syntyneestä lapsesta.