Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Mice - 06.09.20 - klo:18:16
-
Tulin uskoon Jumalan armosta pikkulapsena. En muista tarkkaa hetkeä. Aikuisena Jumala kutsui sitten tunnustamaan julkisesti sitä uskoa minkä olin jo lahjaksi saanut.
En tiennyt mitään siitä vapauden vankilasta mihin moni myöhemmin on yrittänyt minutkin houkutella. Se vapaus on niin tukahduttavaa, että uskohan siinä meinaa mennä. Pakottavaa vapautta. Kuristava vapaus.
Järjestyksen Jumalan ohjeet eivät koske todellisesti vapaita. En voi olla koskaan todellisesti vapaa, koska en itse valinnut uskoa. Olen korkeintaan armosta pelastuva kaavamaisen uskonollisuuden tuote. Enkä yhtään vapaa mistään.
En kuitenkaan kadehdi sitä vapautta. Se tuntuu usein johtavan uskosta luopumisiin, avioeroihin, uudestaan avioitumisiin, mielisairaaloihin, internetissä trollailuun ja entisten uskonyhteisöjen julkisiin parjaamisiin.
Kauhean tilavalta tuntuu tämä itsensä ulkopuolelta tuleva ahdas ja kaavamainen usko siihen monien kauppaamaan itse valittuun vapauteen verrattuna.
Joku vika on pakko olla.
-
Juu olen tavannut paljon ihmisiä jotka ovat tulleet tuolla tavalla uskoon. Kukin tavallaan. Tai siis kukin miten Herra näkee parhaaksi.
-
Joo nykyään sulle melkein sanellaan miten pitää ajatella että olis sitten vapaa. Yritin ymmärtää mitä ajoit takaa.
-
Uskoon tulemisen tapahtuma on rankasti ylikorostettua. Monesti sekä niiden puolelta jotka ovat "itse valinneet" sen, kuin myös niiden jotka eivät ole.
Tärkeämpää kuin uskoon tuleminen, on uskossa eläminen. Ja siinä jokainen on samalla viivalla, jokaisen täytyy tehdä joka hetki samalla tavalla ihan itse valinnat. Armosta, tai ilman armoa - sekin on oma valinta.
-
Onnea ihan itselles ja omille valinnoilles t. ihan itse minä
-
Tulee mieleen yksi youtube tyyppi Mat Best. Hän kirjoitti kirjan Thank me for my service.
-
Onnea ihan itselles ja omille valinnoilles t. ihan itse minä
Kiitos oikein paljon! :D
-
Uskoon tulemisen tapahtuma on rankasti ylikorostettua. Monesti sekä niiden puolelta jotka ovat "itse valinneet" sen, kuin myös niiden jotka eivät ole.
Tärkeämpää kuin uskoon tuleminen, on uskossa eläminen. Ja siinä jokainen on samalla viivalla, jokaisen täytyy tehdä joka hetki samalla tavalla ihan itse valinnat. Armosta, tai ilman armoa - sekin on oma valinta.
Ihmisen tahto on synnin tähden sidottu suhteessa Jumalaan. Näin ollen hän ei voi valita uskoaan. Pelastuksen asiassa ihmisen tahto ei siis ole vapaa, mutta muilla elämän alueilla on, joko armosta, tai ilman armoa, ihan oman valinnan mukaisesti. Elämä on täynnä valintoja. Teen niitä koko ajan, ja aika usein vieläpä niin, etten ole niistä edes tietoinen.
-
Minä sain kuitenkin ihan itse valita, seuraanko Jeesusta vai en. Ja saan edelleen joka hetki :)
-
Muista sitten vedota omaan valintaasi kun seisot sen edessä jonka tunnet. Sinä valitsit Hänet. Jos ajassa tunnustat sitä, niin tee se myös ikuisuudessa.
-
Muista sitten vedota omaan valintaasi kun seisot sen edessä jonka tunnet. Sinä valitsit Hänet. Jos ajassa tunnustat sitä, niin tee se myös ikuisuudessa.
Ei siellä tarvitse vedota mihinkään. Jumala tietää kyllä olenko pelastunut vai en, ilman että minun tarvitsee sanoa asiaan mitään.
-
Vai niin. Miksi sitten osalle Jeesus sanoo, "En ole koskaan teitä tuntenut"? He vetoavat tekoihinsa. Emmekö me jne...
Mutta pidä kiinni tiukasti sinun omasta valinnastasi. Loppuun asti. Sinä valitsit.
-
Vai niin. Miksi sitten osalle Jeesus sanoo, "En ole koskaan teitä tuntenut"? He vetoavat tekoihinsa. Emmekö me jne...
Mutta pidä kiinni tiukasti sinun omasta valinnastasi. Loppuun asti. Sinä valitsit.
He vetosivat tekoihinsa sen jälkeen, kun Jeesus sanoi ettei heitä tuntenut.
Luuletko siis, että iankaikkisuuden kynnyksellä on joku tentti jossa meiltä kysytään mihin me vedotaan tai mihin me uskotaan? Mun käsittääkseni Jumala pelastaa ne, joilla on usko. Ei ole mitään tenttiä.
-
Minusta ihmisen pitää itse valita, ottaako hän uskon lahjan vastaan vai ei. Muuten homma menee ikävästi predestinaation puolelle, joissa Jumala itse päättää ketkä pelastuvat ja muut määrää rangaistukseen helvettiin ihan vain sen takia kun ei halua näitä muita pelastaa.
-
Vai niin. Miksi sitten osalle Jeesus sanoo, "En ole koskaan teitä tuntenut"? He vetoavat tekoihinsa. Emmekö me jne...
Mutta pidä kiinni tiukasti sinun omasta valinnastasi. Loppuun asti. Sinä valitsit.
He vetosivat tekoihinsa sen jälkeen, kun Jeesus sanoi ettei heitä tuntenut.
Luuletko siis, että iankaikkisuuden kynnyksellä on joku tentti jossa meiltä kysytään mihin me vedotaan tai mihin me uskotaan? Mun käsittääkseni Jumala pelastaa ne, joilla on usko. Ei ole mitään tenttiä.
Olipa tenttiä tai ei niin muista sinä vedota omaan valintaasi. Se on tärkeintä.
Ja olet TÄYSIN väärässä siitä, että he vetosivat tekoihinsa sen jälkeen kun Jeesus oli sanonut ettei tunne heitä.
"Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'."
-
Minusta ihmisen pitää itse valita, ottaako hän uskon lahjan vastaan vai ei. Muuten homma menee ikävästi predestinaation puolelle, joissa Jumala itse päättää ketkä pelastuvat ja muut määrää rangaistukseen helvettiin ihan vain sen takia kun ei halua näitä muita pelastaa.
Minusta sinä mieitit asiaa ihmisen aivoilla. Jätä pelastuminen Jumalalle.
-
Minusta ihmisen pitää itse valita, ottaako hän uskon lahjan vastaan vai ei. Muuten homma menee ikävästi predestinaation puolelle, joissa Jumala itse päättää ketkä pelastuvat ja muut määrää rangaistukseen helvettiin ihan vain sen takia kun ei halua näitä muita pelastaa.
Minusta sinä mieiti asiaa ihmisen aivoilla. Jätä pelastuminen Jumalalle.
Mielestäni tässäkin asiassa voi myös yrittää käyttää omaa ymmärrystä. Sellainen on meille kuitenkin annettu, kyllä silläkin joku syy on. Jumala ei vaadi järjenvastaista uskoa, siksi meillä on Raamattukin, todistamaan Hänestä ja selittämään Häntä.Vaikkei usko saisikaan perustua järkeen, vaan Pyhään Henkeen muttei minun uskossa ainakaan ole mitään, mikä olisi jotenkin ristiriidassa sen kanssa, mitä ymmärrän aivoillani.
-
Vai niin. Miksi sitten osalle Jeesus sanoo, "En ole koskaan teitä tuntenut"? He vetoavat tekoihinsa. Emmekö me jne...
Mutta pidä kiinni tiukasti sinun omasta valinnastasi. Loppuun asti. Sinä valitsit.
He vetosivat tekoihinsa sen jälkeen, kun Jeesus sanoi ettei heitä tuntenut.
Luuletko siis, että iankaikkisuuden kynnyksellä on joku tentti jossa meiltä kysytään mihin me vedotaan tai mihin me uskotaan? Mun käsittääkseni Jumala pelastaa ne, joilla on usko. Ei ole mitään tenttiä.
Olipa tenttiä tai ei niin muista sinä vedota omaan valintaasi. Se on tärkeintä.
Ja olet TÄYSIN väärässä siitä, että he vetosivat tekoihinsa sen jälkeen kun Jeesus oli sanonut ettei tunne heitä.
"Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'."
Näköjään olin väärässä tuossa. Mikä vaan vahvistaa sen, että sillä ei ole mitään merkitystä enkä ole suonut asialle milloinkaan yhtään ajatusta. Sillä en ajatellut muistella mitään maanpäällistä kun saan nähdä Herran paremmassa kirkkaudessa :)
-
Meinasitko sinä Mice sitten vedota siihen, että et itse tehnyt valintaa? Jotenkin en jaksa uskoa, että se hirveästi kiinnostaa Jumalaa.
-
Meinasitko sinä Mice sitten vedota siihen, että et itse tehnyt valintaa? Jotenkin en jaksa uskoa, että se hirveästi kiinnostaa Jumalaa.
En. Meinasin vedota ristinmieheen. Herraani. Hän riittää.
-
Oman valitsemattomuuden korostaminen on itseensä keskittymistä. Ymmärrän kyllä tavallaan mitä ajatuksella haetaan takaa, mutta tässä tapauksessa se kääntyy ihan itseään vastaan. "Pelastun, koska MINÄ en tehnyt itse valintaa".
-
Oman valitsemattomuuden korostaminen on itseensä keskittymistä. Ymmärrän kyllä tavallaan mitä ajatuksella haetaan takaa, mutta tässä tapauksessa se kääntyy ihan itseään vastaan. "Pelastun, koska MINÄ en tehnyt itse valintaa".
Se on sinun ihmislähtöinen tulkintasi. Sinä pelastut koska sinä valitsit itse ja sen kautta tulkitset kaiken. Sinä, sinä sinä.
Minusta tuntuu, että sinä pelastut ihan samalla tavalla kuin minäkin.
Mutta luota sinä omaan valintaasi ja älä koskaan luovu siitä.
Kyse ei ole minusta vaan Jeesuksesta. Sitä et tietenkään usko, vaan kuvittelet, että tarkoituksena on korostaa omaa valitsemattomuutta. Tuollainen lapsellinen käänteispsykologia ei kuitenkaan toimi.
En ole parempi sinua. En vaan jaa uskoa omaan valintaan.
-
Oman valitsemattomuuden korostaminen on itseensä keskittymistä. Ymmärrän kyllä tavallaan mitä ajatuksella haetaan takaa, mutta tässä tapauksessa se kääntyy ihan itseään vastaan. "Pelastun, koska MINÄ en tehnyt itse valintaa".
Se on sinun ihmislähtöinen tulkintasi. Sinä pelastut koska sinä valitsit itse ja sen kautta tulkitset kaiken. Sinä, sinä sinä.
Minusta tuntuu, että sinä pelastut ihan samalla tavalla kuin minäkin.
Mutta luota sinä omaan valintaasi ja älä koskaan luovu siitä.
Kyse ei ole minusta vaan Jeesuksesta. Sitä et tietenkään usko, vaan kuvittelet, että tarkoituksena on korostaa omaa valitsemattomuutta. Tuollainen lapsellinen käänteispsykologia ei kuitenkaan toimi.
En ole parempi sinua. En vaan jaa uskoa omaan valintaan.
Joskus lapsellinen käänteispsykologia voi olla paikallaan, että toinen huomaisi miten juuri hän projisoi omaa näkemystään tulkitessaan toisen ajatuksia.
Onneksi Jumalaa ei kiinnosta ihmisten olkinuket.
-
Luulin jossain vaiheessa että Anton ja Mice olivat samaa mieltä, mutta nyt en oikein tiedä. En myöskään tiedä mistä tässä ketjussa kuuluu olla eri mieltä.
Eihän voi olla että se miten kerromme uskoontulostamme vaikuttaa pelastukseen mitenkään. Oletan että Herra on pelastanut omansa omasta lähtökohdastaan melko samalla tavalla, mutta kuitenkin jokaista henkilökohtaisesti rakastaen. Jos siitä kertoo hieman eri tavoin, niin en näe miksi sen pitäisi olla polemiikin aihe.
-
Eikö?
Olit jo kerran väärässä väitteessäsi.
Ei minua kiinnosta olinukkesi, vaan se mihin asetat toivosi.
Tiesin kyllä sen, että pesää sohaisin.
-
Eikö?
Olit jo kerran väärässä väitteessäsi.
Ei minua kiinnosta olinukkesi, vaan se mihin asetat toivosi.
Tiesin kyllä sen, että pesää sohaisin.
Oliko tämä mulle?
-
Luulin jossain vaiheessa että Anton ja Mice olivat samaa mieltä, mutta nyt en oikein tiedä. En myöskään tiedä mistä tässä ketjussa kuuluu olla eri mieltä.
Eihän voi olla että se miten kerromme uskoontulostamme vaikuttaa pelastukseen mitenkään. Oletan että Herra on pelastanut omansa omasta lähtökohdastaan melko samalla tavalla, mutta kuitenkin jokaista henkilökohtaisesti rakastaen. Jos siitä kertoo hieman eri tavoin, niin en näe miksi sen pitäisi olla polemiikin aihe.
Se on polemiikin aihe, että minä en valinnut Jumalaa. Kuten näet. Se herättää vimmaa.
Ja olen kyllästynyt siihen ettei sitä saisi nostaa esiin.
Itse en usko ollenkaan omaan valintaan. En YHTÄÄN.
-
Kuten ekassa vastauksessani jo sanoin.
Uskoon tulemisen tavan painottaminen on ylikorostettua. Eli sillä ei ole mielestäni paljoakaan merkitystä.
Ja jokainen tekee joka hetki valinnat samalla tavalla kuin toiset. Mice ja Anton on tässä siis täysin samalla viivalla.
Jotenkin nämä saatiin tulkittua niin, että minua häiritsisi jonkun toisen ajatukset, tai että pitäisin jostain lujasti kiinni... ???
-
Eikö?
Olit jo kerran väärässä väitteessäsi.
Ei minua kiinnosta olinukkesi, vaan se mihin asetat toivosi.
Tiesin kyllä sen, että pesää sohaisin.
Oliko tämä mulle?
Ei ollut
-
Kuten ekassa vastauksessani jo sanoin.
Uskoon tulemisen tavan painottaminen on ylikorostettua. Eli sillä ei ole mielestäni paljoakaan merkitystä.
Ja jokainen tekee joka hetki valinnat samalla tavalla kuin toiset. Mice ja Anton on tässä siis täysin samalla viivalla.
Jotenkin nämä saatiin tulkittua niin, että minua häiritsisi jonkun toisen ajatukset, tai että pitäisin jostain lujasti kiinni... ???
Tulikittua ja tulkittua. Hyvin varmasti sanot asiasi vaikka Raamattu oli eri mieltä. Sit sillä ei oo enää väliä kun käännät asian niin, että kyse on valitsemattomuudesta. Siitä ei ole kyse vaan, Jumalan valinnasta.
-
Se on polemiikin aihe, että minä en valinnut Jumalaa. Kuten näet. Se herättää vimmaa.
Ja olen kyllästynyt siihen ettei sitä saisi nostaa esiin.
Siis... häh? Enhän mä kirjoittanut sulle mitään. Sinä aloitit meidän välisen keskustelun tarttumalla mun viestiin ja tivaamalla, tulenko vetoamaan johonkin taivaan porteilla.
-
Kuten ekassa vastauksessani jo sanoin.
Uskoon tulemisen tavan painottaminen on ylikorostettua. Eli sillä ei ole mielestäni paljoakaan merkitystä.
Ja jokainen tekee joka hetki valinnat samalla tavalla kuin toiset. Mice ja Anton on tässä siis täysin samalla viivalla.
Jotenkin nämä saatiin tulkittua niin, että minua häiritsisi jonkun toisen ajatukset, tai että pitäisin jostain lujasti kiinni... ???
Tulikittua ja tulkittua. Hyvin varmasti sanot asiasi vaikka Raamattu oli eri mieltä. Sit sillä ei oo enää väliä kun käännät asian niin, että kyse on valitsemattomuudesta. Siitä ei ole kyse vaan, Jumalan valinnasta.
Käänsin asian vasta pitkän ja oudon keskustelun jälkeen, kun et tuntunut tajuavan että mulla ei ole todellakaan ollut tässä keskustelussa mitään sinun kokemuksiasi vastaan.
-
Itse ehkä tiedä asiaa niin tarkasti. Olen vain kertonut miten uskoontuloni oli KOKEMUKSELLISESTI. Ja tiedän että Herra otti minut omakseen. Ja tiedän että tulin Jumalan lapseksi. En todellakaan osaa nähdä tässä polemiikkia.
Ja silti. En tapaa ihmisiä, jotka sanovat että heitä inhoittaa olla uskossa eivätkä halua kuulua Herralle, mutta eivät mahda sille mitään kun Herra heidät pelasti. KOKEMUKSELLISESTI en ole nähnyt tuollaisia ihmisiä. Eli uudestisyntyneen ihmisen tahtoelämässä on jokin sanoo että haluaa olla uskossa. Näin olen ollut huomaavinani.
Mutta teologista kiistaa en todellakaan tässä näe.
-
Se on polemiikin aihe, että minä en valinnut Jumalaa. Kuten näet. Se herättää vimmaa.
Ja olen kyllästynyt siihen ettei sitä saisi nostaa esiin.
Siis... häh? Enhän mä kirjoittanut sulle mitään. Sinä aloitit meidän välisen keskustelun tarttumalla mun viestiin ja tivaamalla, tulenko vetoamaan johonkin taivaan porteilla.
Ok. Et kirjoittanut mulle mitään. Ymmärsin väärin.
En jaksa käydä enempää keskustelua jos et kirjoittanut minulle. Minä en tivaa sinulta mitään. Ole vapaa tivauksista ja muista että sina olet uskosi valinnut.
-
Kuten ekassa vastauksessani jo sanoin.
Uskoon tulemisen tavan painottaminen on ylikorostettua. Eli sillä ei ole mielestäni paljoakaan merkitystä.
Ja jokainen tekee joka hetki valinnat samalla tavalla kuin toiset. Mice ja Anton on tässä siis täysin samalla viivalla.
Jotenkin nämä saatiin tulkittua niin, että minua häiritsisi jonkun toisen ajatukset, tai että pitäisin jostain lujasti kiinni... ???
Tulikittua ja tulkittua. Hyvin varmasti sanot asiasi vaikka Raamattu oli eri mieltä. Sit sillä ei oo enää väliä kun käännät asian niin, että kyse on valitsemattomuudesta. Siitä ei ole kyse vaan, Jumalan valinnasta.
Käänsin asian vasta pitkän ja oudon keskustelun jälkeen, kun et tuntunut tajuavan että mulla ei ole todellakaan ollut tässä keskustelussa mitään sinun kokemuksiasi vastaan.
Joo. Ei minua kiinnosta kokemus. Varmasti sellainen jokaisella on, mutta ei se ole se asia mitä yritän sanoa.
-
Ok. Et kirjoittanut mulle mitään. Ymmärsin väärin.
En jaksa käydä enempää keskustelua jos et kirjoittanut minulle. Minä en tivaa sinulta mitään. Ole vapaa tivauksista ja muista että sina olet uskosi valinnut.
Käytän lainauksia, tämän viestin tapaan, jos osoitan viestini jollekin tietylle nimimerkille. Jos en käytä lainauksia, kirjoitan otsikon aiheesta yleisesti ottaen ajatuksiani.
Tottakai muistan aina, että olen valinnut tulla uskoon, ei kai sellaista voi unohtaa. Ei sillä tosin paljoa merkitystä ole. Tärkeämpää on muistaa joka päivä valita tänäänkin seurata Jeesusta.
-
Ok. Et kirjoittanut mulle mitään. Ymmärsin väärin.
En jaksa käydä enempää keskustelua jos et kirjoittanut minulle. Minä en tivaa sinulta mitään. Ole vapaa tivauksista ja muista että sina olet uskosi valinnut.
Käytän lainauksia, tämän viestin tapaan, jos osoitan viestini jollekin tietylle nimimerkille. Jos en käytä lainauksia, kirjoitan otsikon aiheesta yleisesti ottaen ajatuksiani.
Tottakai muistan aina, että olen valinnut tulla uskoon, ei kai sellaista voi unohtaa. Ei sillä tosin paljoa merkitystä ole. Tärkeämpää on muistaa joka päivä valita tänäänkin seurata Jeesusta.
Tottakai muistat ja et voi unohtaa, mutta ei sillä paljon merkitystä ole. Tosi sekavaa.
Minua ei kiinnosta yhtään se, että sinä olet valinnut. Minua kiinnostaa se, että Jumala on valinnut sinut. Sinun valintasi ei ollenkaan kiinnosta. Ilman Jumalan armollista valintaa sinä et ole mitään. Silti uskosi ydin on ilmeisesti se, että sinä päivittäin valitset itse Jumalan. Vapaudessasi valitset itse.
Minä en pysty moiseen. Joudun roikkumaan ennalta tehdyissä teoissa. Minä en valinnut Jumalaa.
-
Tämä ei johda mihinkään. Voi poistaa. Jankkaamisekssi menee.
-
Silti uskosi ydin on ilmeisesti se, että sinä päivittäin valitset itse Jumalan.
Ongelma on tässä nyt se, että teet "uskoni ytimen" yhdestä lauseesta satojen tähän foorumiin kirjoittamien viestieni joukosta.
Onko sinun vallassa päättää mikä minun uskoni ydin on?
En minä koe tuota uskon ytimeksi todellakaan millään lailla. Se oli vain yksi ajatus, joka tämän keskustelun aiheesta ja tähän kirjoitetuista viesteistä minun mieleeni nousi.
Enkä ole tuota asiaa avannut kovin syvällisesti. Jos avaisin, selittäisin toki että minun valintani pohjautuu täysin sille tosiasialle, että Jumala on tahtonut minulle antaa mahdollisuuden valita. Siinä mielessä en valitse vapaasti sitä, kuten en mitään muutakaan tässä elämässä. En voi valita lentää Marsiin tältä istumalta. Mutta voin valita mennä nukkumaan, koska sellainen valinnan mahdollisuus on minulle annettu.
Ei tämä sen mutkikkaampi asia mulle ole.
-
Ei ole minun vallassani. Hyvä jos olin väärässä.
En usko yhtään sinun valintaasi. En yhtään.
Ei ole mutkikasta.
-
En usko yhtään sinun valintaasi. En yhtään.
Siitä voidaan tosiaan olla eri mieltä, antaako Jumala meille vapauden valita vai ei (huom meille, ei minulle. Jumala ei kohtele minua jollain erityisellä tavalla, vaan meitä kaikkia samalla tavalla). Tiedän että siitä on erilaisia näkemyksiä. Mulle tämä on tietyllä tavalla yksi perustavimpia Jumalan rakkauden ominaispiirteitä. En ole ainakaan tähän mennessä pystynyt kuvittelemaan palvovani Jumalaa, joka ei tahtoisi antaa ihmisten valita seuraavatko Häntä vai eivät. Tästä syystä seuraan ja palvon Jumalaa, joka antaa ihmisille vapauden valita.
Mutta eipä sekään toki tuota Jumalan antamaa vapautta mitenkään kumoa, jos joku ei siihen usko. Joten ei tosiaan minua häiritse mitenkään, ihmettelen vaan miten kukaan haluaa palvoa sellaista Jumalaa.
-
Silti uskosi ydin on ilmeisesti se, että sinä päivittäin valitset itse Jumalan.
En voi valita lentää Marsiin tältä istumalta.
Jos lento Marsiin kiinnostaa, niin voit ilmoittautua yhdensuuntaiselle lennolle mukaan alla olevassa linkissä.
https://www.mars-one.com/
-
Ei kande ihmetellä miksi tää on niin mielipiteitä jakava juttu. Se on jakanut kristikuntaa vuosisadat. Sen tähden itse oletan, että kummallakaan leirillä ei ole täyttä totuutta hallussaan. Eli siis mikä on ihmisen ajattelumaailman ja tahtoelämän rooli uskoontulossa. Siis kun en ainakaan minä ole tavannut ketään uskovaa joka sanoo, että on vanki ja haluaisi uskosta pois, mutta ei voi kun Jumala on valinnut hänet pelastukseen.
-
Edelleenkään en usko yhtään sinun valintaasi.
Yhtään ei auta minua se, että sinä olet valnnut- Enkä ole kiinnostunut siitä että kerrot miten valitset itse Jumalan.
Näin on marjat.
-
Edelleenkään en usko yhtään sinun valintaasi.
Yhtään ei auta minua se, että sinä olet valnnut- Enkä ole kiinnostunut siitä että kerrot miten valitset itse Jumalan.
Näin on marjat.
Meinaatko päivittää tänne puolen tunnin välein tilanteesi asian suhteen? :)
Ois kiva keskustella aiheesta noin yleisesti, ilman että takerrutaan minuun.
-
Edelleenkään en usko yhtään sinun valintaasi.
Yhtään ei auta minua se, että sinä olet valnnut- Enkä ole kiinnostunut siitä että kerrot miten valitset itse Jumalan.
Näin on marjat.
Meinaatko päivittää tänne puolen tunnin välein tilanteesi asian suhteen? :)
Ois kiva keskustella aiheesta noin yleisesti, ilman että takerrutaan minuun.
Ei kande ihmetellä miksi tää on niin mielipiteitä jakava juttu. Se on jakanut kristikuntaa vuosisadat. Sen tähden itse oletan, että kummallakaan leirillä ei ole täyttä totuutta hallussaan. Eli siis mikä on ihmisen ajattelumaailman ja tahtoelämän rooli uskoontulossa. Siis kun en ainakaan minä ole tavannut ketään uskovaa joka sanoo, että on vanki ja haluaisi uskosta pois, mutta ei voi kun Jumala on valinnut hänet pelastukseen.
Itse olen tavannut sellaisen ihmisen. En puhu siitä julkisesti tarkasti, koska olen luvannut. Kamppailee identiteetti iasioissa ja kokee, että Jumala on hänet valinnut ja siksi on tavallaan "pakosta" uskossa. Kamala on se väääntö.
Ja oletko sinä sandia omasta halusta uskossa? Sinä halusit.
-
Edelleenkään en usko yhtään sinun valintaasi.
Yhtään ei auta minua se, että sinä olet valnnut- Enkä ole kiinnostunut siitä että kerrot miten valitset itse Jumalan.
Näin on marjat.
Meinaatko päivittää tänne puolen tunnin välein tilanteesi asian suhteen? :)
Ois kiva keskustella aiheesta noin yleisesti, ilman että takerrutaan minuun.
Joo se oli tän tarkoitus. Päivitän puolen tunnin välein.
Olet jälleen itse valinnut oikein.
-
Joo se oli tän tarkoitus. Päivitän puolen tunnin välein.
Olet jälleen itse valinnut oikein.
:D
Kiitos ja kunnia ja ylistys Jumalalle! :)
-
Mietin jotain vertauskuvaa, joka ehkä avaisi asiaa paremmin.
Kuvitellaan että joku tekee mun puolestani loton ja pudottaa kupongin postiluukustani. Kuponki voittaa päävoiton.
Olen siis voittanut, enkä ole tehnyt mitään voiton eteen. Kaikki on tehty minun puolestani. Minä saan vaan ilon ja etuoikeuden ottaa voiton vastaan.
Pelastus on tuo puolestamme tehty lottokuponki, ja ilosanoma on sen pudottaminen meidän postiluukkuun. Meidän valintamme on ottaa vastaan voitto, eli meille armosta tarjottu pelastus.
Ei se valinta siis tarkoita, että mä tekisin jotain pelastuksen eteen. Mutta tässä maailmanajassa, kun eteen tulee tällainen tilanne, on mun tehtävä jompikumpi valinta. Otanko voiton vai hylkäänkö sen. Jompikumpi on pakko tehdä, ei voi olla valitsematta. Toki voi sanoa olevansa valitsematta, mutta silloin käytännössä valitsee vaihtoehdon B, eli voiton hylkäämisen.
Lisään vielä, että en kirjoita tätä väitelläkseni, vaan koittaakseni tuoda esille sellaista näkökulmaa, että valitseminen voi olla iloinen asia :) Kun avauksessa tuotiin esille kirjoittajan siihen liittyvää ahdistusta.
Lisäys 2: Käänteisesti voidaan ajatella, että nyt kun olen uskossa, voin joka hetki valita luopua uskosta. Ja aina kun en tee tuota valintaa, valitsen pysyä uskossa. Eli valitsen uskon.
Tässä mielessä vapaus on meille ihmisille vankila, koska meillä ei ole vapautta olla valitsematta. Mutta tämä kysymys menee enemmän filosofian puolelle.
-
En tiennyt mitään siitä vapauden vankilasta mihin moni myöhemmin on yrittänyt minutkin houkutella. Se vapaus on niin tukahduttavaa, että uskohan siinä meinaa mennä. Pakottavaa vapautta. Kuristava vapaus.
Jäi kiinnostamaan vielä, mitä tarkoittaa käytännössä että on "yrittänyt houkutella vapauden vankilaan"? Onko joku siis yrittänyt saada sinua tunnistamaan ja nimeämään jonkin ajankohdan kääntymykselle, jota ilman hän epäilee uskoasi? Vai mitä muuta se voi tarkoittaa?
-
Jos Jumala valitsee vain joitakin yksilöitä pääsemään yhteyteensä,
mitähän silloin tarkoittavat nämä Jeesuksen sanat:
"Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät."
(Matt. 7: 7-8; 13-14)
-
Ymmärrän kyllä, että varmasti ottaa päähän jos joku jonka pitäisi kuulua samaan heimoon, alkaa syyllistämään sillä että et ole ns. "itse valinnut" tulla uskoon. Muakin ottaa päähän, kun syyllistetään asioista joille en edes teoriassa voi mitään. Mutta ei sen takia kannata alkaa vuorostaan syyllistämään kaikkia niitä, joilla on erilainen tausta ja kokemukset. Ikäänkuin he olisivat samaa pataa syyllistäjän kanssa, ja hyväksyisivät sen. Mä en hyväksy tuollaista syyllistämistä, vaikka itse ajattelenkin että on ihan ok valita itse tulla uskoon, jos sellainen kohtalo on omalle kohdalle osunut. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että mua tai ketään muuta syyllistetään noiden syyllistäjien syntien vuoksi.
-
Muista sitten vedota omaan valintaasi kun seisot sen edessä jonka tunnet. Sinä valitsit Hänet. Jos ajassa tunnustat sitä, niin tee se myös ikuisuudessa.
Ei siellä tarvitse vedota mihinkään. Jumala tietää kyllä olenko pelastunut vai en, ilman että minun tarvitsee sanoa asiaan mitään.
Komppaan Antonia tassa kohdin.
-
Jos Jumala valitsee vain joitakin yksilöitä pääsemään yhteyteensä,
mitähän silloin tarkoittavat nämä Jeesuksen sanat:
"Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät."
(Matt. 7: 7-8; 13-14)
Tuo on totta; mutta Herra Jeesus sanoo myös;
"Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät" ja "Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä".
Ehkäpä se on Herra, joka vetää ja laittaa etsimään ja kolkuttamaan?
Syntinen ihminen ei tuota askelta ota; ellei Jumala kutsu ja vedä.
Välillä näkee Pyhän Hengen valaistessa sielun sopukoita oman jumalattomuuden, synnin saastan pohjattomuuden ja rakkaudettomuutensa Häntä kohtaan, jolta kaikki tulee.
Ja silloin kauhistuu sitä pimeyttä, joka itsessä asuu. Vielä enemmän kauhistuu, kun ymmärtää mitä tapahtu, kun se joutuu kohtamaan Jumalan pyhyyden.
Mitää itsessäni; ei omaa valintaa, tekoja tai yhtään mitään itsessä mitä voisi asettaa puolustukseen.
Ainoa, jota voi Jumalan pyhyyden edessä on vedota Jeesuksen Kristuksen sovintovereen.
-
Näin se on kuten Pökkelö sanoiksi puki. Jumala valitsee ja vetää, ja sen vuoksi me voimme etsiä, anoa, kolkuttaa, lähestyä, ja seurata.
Onneksi Jumala on valinnut jokaisen pelastukseen Kristuksessa, ja vetää jokaista pelastukseen. Ei jää Hänestä kiinni kenenkään pelastuminen.