Puimatanner > Laki ja evankeliumi

Tarvitseeko uskova evankeliumia?

(1/10) > >>

Paulus:
Silloin tällöin tulee esille ajatus, että evankeliumi kuuluu vain uskomattomille ja että uskossa oleville pitää julistaa jotain muuta (lakia??).

Evankeliumia vähätellään ja selitetään sen olevan ainoastaan uskon alkeita ja perustuksen laskemista, ja kun se on kerran tehty, niin sitten on aika vaihtaa aihetta ja ryhtyä rakentamaan sille perustukselle.

Miksi minä tarvitsen evankeliumia uudelleen ja uudelleen joka päivä? Siksi, että evankeliumi on kuin märkä kala tai märkä saippua, joka ei pysy kädessä kuin hetken. Evankeliumia ei ole minussa itsessäni, minussa on vain laki, joka vaatii katsomaan itseeni, tekoihini ja vaikuttimiini.

Evankeliumi siirtää katseen synteihini! Uskokaa tai älkää, totta se on. Mutta missä ne synnit sitten ovat? Ne ovat Golgatalla ristillä riippuvassa Herrassa, Hänet tehtiin synniksi siksi ettei minulle syntiäni luettaisi.

1. Kor. 1:1. Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
2. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
3. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
4. ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5. ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.

Taisto:

--- Lainaus käyttäjältä: Paulus - 08.06.14 - klo:11:57 ---Silloin tällöin tulee esille ajatus, että evankeliumi kuuluu vain uskomattomille ja että uskossa oleville pitää julistaa jotain muuta (lakia??).

Evankeliumia vähätellään ja selitetään sen olevan ainoastaan uskon alkeita ja perustuksen laskemista, ja kun se on kerran tehty, niin sitten on aika vaihtaa aihetta ja ryhtyä rakentamaan sille perustukselle.

Miksi minä tarvitsen evankeliumia uudelleen ja uudelleen joka päivä? Siksi, että evankeliumi on kuin märkä kala tai märkä saippua, joka ei pysy kädessä kuin hetken. Evankeliumia ei ole minussa itsessäni, minussa on vain laki, joka vaatii katsomaan itseeni, tekoihini ja vaikuttimiini.

Evankeliumi siirtää katseen synteihini! Uskokaa tai älkää, totta se on. Mutta missä ne synnit sitten ovat? Ne ovat Golgatalla ristillä riippuvassa Herrassa, Hänet tehtiin synniksi siksi ettei minulle syntiäni luettaisi.

1. Kor. 1:1. Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
2. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
3. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
4. ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5. ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.

--- Lainaus päättyy ---
Syö se kala, niin se pysyy paremmin mukanasi  :)
(Kyllä saippuankin voi sydä, mutta ei se kovin hyvältä maistu.)

Paulus:
Joillekin evankeliumi näyttää merkitsevän vain alkua, sinänsä tärkeää, mutta jota ei jatkossa tarvitse enää ajatella, kunhan se vain kerran on hoidettu kuntoon. Onkohan tuossa ajattelussa jokin virhe? Mielestäni on.

Paavali puhuu evankeliumin salaisuudesta. Hän kirjoittaa roomalaisille:

Room. 1:16. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
17. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".

Tuossahan korostetaan sitä, mitä evankeliumi merkitsee erityisesti uskovalle, hän elää siis Jumalan vanhurskaudesta. Jotain on siis perusteellisesti mennyt pieleen, jos evankeliumin merkitys rajataan vain siihen uskoontuloon.

Mistä tällainen väärikäsitys mahtaisi johtua? Ehkä väärästä opetuksesta. Onkohan niin, että 1. Kor. 3:10-15 on ymmärretty väärin? Siinähän Paavali kuvaa, kuinka hän on pannut perustuksen, johonka itsekukin sitten rakentaa jaloista tarpeista tai sitten heikommista. Tämä rakennus aikanaan koetellaan ja luvataanpa vielä palkkaakin, jos rakennus kestää. Siinähän aivan selvästi ihminen itse rakentaa jotain. Mutta pelastuksesta tämä kohta ei selvästikään puhu, vaan mitä ilmeisimmin siitä, mitä uskovan kohdalla tapahtuu tämän maallisen vaelluksen aikana.

Evankeliumin sanoma on kuitenkin paljon enemmän kuin mikään tähän aikaan liittyvä. Ymmärrän, että evankeliumi on "kokonaispaketti", johon kuuluu perustus ja kaikki sen päällä oleva. Se on ikäänkuin avaimet käteen -talopaketti, jossa kaikki on valmista. Sisältyypä siihen jatkossa kaikki ylläpito- ja huoltokin. Se on perintö, josta pääsee osalliseksi jo ajassa, mutta vasta ajallisuuden päätyttyä saamme sen omistukseen täydessä kirkkaudessaan.

Joillekin evankeliumi näyttää merkitsevän ikäänkuin hartiapankkirakentamista. Perustus saadaan lahjana, mutta itse on hoidettava homma loppuun.

Hilema:
Jossakin mainitaan, että Jeesus on varsinkin uskovien Vapahtaja.

Jees-mies:
(Siteeraan itseäni tähän väliin, teksti napattu täältä)

Ongelma tulee juuri siinä, jos evankeliumi aletaan näkemään "vain" välittömänä pelastussanomana, eräänlaisena porttina sisälle varsinaiseen uskoon. Evankeliumi typistyy tällöin uuden elämän aloituspisteeksi, jonka jälkeen täytyy alkaa tehdä suorituksia.

Vaikka näin ei kukaan edes missään opettaisi, on ihmisluonteella luontainen taipumus siirtyä jonkinlaiseen lakiin. Eihän mitään voi saada ilmaiseksi, eihän? Ei ainakaan sitten kun on jo kerran uskoon tultu.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu