Miksi väittelyn oikeutus pitää perustella sillä että se on "raamatullista"?
Esimerkiksi siksi, että voidaan tuoda esille erilaisia mielipiteitä. Se on avoimuutta. Jos joku ei hyväksy tällaista, niin ilmeisesti hän on tullut väärään paikkaan. Jos porukassa on yksikin, joka sanelee opin sisällön ja muiden on oltava hiljaa, niin semmoinen on epäkristillistä. Sellaiseen ei ainakaan minulla ole mitään mielenkiintoa.
Tarkoitin nimenomaan sanaa "raamatullinen". Jos sitä käyttää mielipiteensä perusteena,
niin silloin ikäänkuin vetää Jumalan mielipiteensä takaajaksi, enkä pidä sitä oikeana tapana perustella asioita.
niin silloin ikäänkuin vetää Jumalan mielipiteensä takaajaksi,
2 Moos 20:7 Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
eli tästä olen lukenut että jos vetoaa Jumalan NIMEN kautta että näin on se on sama jos sanoo että Jumala on takuumies.
Nyt kuitenkaan Jumala ei ole meidän riitelyjen takuumies että vastin on oikeassa tahi Paulus tahi Soltero.
ei vaan kuten oli Joosuan aikana.
ei meikäläinen eikä heikäläinen vaan Jumala puolella.
eli jos sanoo että tämä on raamatullista saattaa vannoa Jumalan nimen kautta. (tähän suuri varaus)
eli ei hyvä.
ellei Jumala ole sitä nimen omaa käskynyt.
ja sitten jos Jumala käskee se tapahtuuu, kuten Profeettojen sanat.
eli he sanovat:
Näin sanoo Herra.
me saatammme sanoa (hhhmmm minä
) näin sanoo ISÄ.
eli samaa vannomista.
no en ota Jumalaa takuumieheksi vaan toistelen mitä Jumala sanoo.
hhmmm
no sama se, nyt on kahvi valmista.
Älkää vannoko sanoo Herra Jeesus.