Puimatanner > Yleinen keskustelu

Mikä on Sinun harhasi?

(1/2) > >>

Paulus:
Olisin voinut yhtä hyvin kirjoittaa otsikoksi: "Mikä on minun harhani?", mutta se ei olisi niin provosoiva ja tuskinpa siitä keskustelua syntyisi.

Jaakob kirjoitti: "Monessa kohtaa me kaikki hairahdumme." Vaikka Jeesus on totuus, hänen omansa eivät kuitenkaan aina vaella totuudessa ja jos olisivat vaeltaneet, niin kristikunnan historia olisi muodostunut kokonaan toisenlaiseksi. Tämä on hyvä aina pitää mielessä ja siksi olisi itse kunkin hyvä tiedostaa se, mikä on minun harhani. Sen tiedostaminen ei ole lainkaan helppoa ja edellyttää nöyryyttä.

Kristikunnassa on ollut suuria Jumalan miehiä, joilta olemme saaneet paljon hyödyllistä opetusta. Heitä on ollut mm. Luther, Wilkerson, Rosenius, Paavo Ruotsalainen, Lestadius ym. ja meidän aikanamme muutamia muita. Ja jokainen heistä on kuitenkin jossakin kohtaa erehtynyt ja siksi emme voi seurata heitä, vaan meidän on itse etsittävä totuutta. Ja tämän etsinnän tulisi olla jatkuvaa.

On syytä tiedostaa ja se, että kenelläkään heistä (eikä meistä) ole ollut eikä ole koko totuutta, on vain totuuden sirpaleita. Meiltä ei kysytäkään, kuinka pitkällä olemme totuudessa, vaan rakastammeko totuutta (2. Tess. 2. luku).

Roseniusta on pidetty yhtenä evankeelisen uskon pylväänä täällä Pohjolassa. Hänen kirjoituksiaan on koottu mm. kirjaan Tie rauhaan. Kirjan puoleen väliin asti on ihmeen kirkasta evankeliumia, mutta sitten kirja muuttuu niin lakihenkiseksi ettei pahemmasta väliä.

Edelläolevan perusteella teen itselleni kysymyksen: "Mikä on minun harhani?" Toivon, että moni muukin tekee tämän kysymyksen itselleen. Jospa Jumala saisi antaa meille näkökykyä tässä vakavassa asiassa.

Soltero:
Tietenkin on hyvä lukea silloin tällöin hengellisten opettajien kirjoittamia kirjoja.
Joillakuilla saattaa olla opettamisen armolahja, profeetallista sanaa tai muuten Herralta saatua tietoa.
Mutta ketään ihmistä  ja hänen mahdollisesti ympärilleen keräämäänsä kannattajajoukkoa ei kannata olettaa kaikkitietäväksi neuvonantajaksi, jonka kauttta alkaa suodattaa Raamatun opetusta.
Tästä ilmiöstä Paavalikin varoittaa:

"Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen".
 Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?"
(1. Kor. 1: 12-13)

On turvallisinta luottaa Jumalan Sanaan ja ihmisten kirjoittamia kirjoja lukiessaan arvioida kaikkea Sanan kautta.
Silloin välttyy alkamasta soveltaa ihmisoppeja Kristuksen opin sijaan.

Seurakuntakin on paras valita sen mukaan, opetetaanko siellä Raamatun mukaisesti.
Minä esim. olen hakeutunut helluntaiherätykseen, koska siellä useimmat opettajat julistavat raamatullisesti- siis niissä seurakunnissa, joissa olen ollut mukana.

On parempi olla seurakuntayhteydessä, jossa edes todennäköisimmin saa kuulla Raamatusta lähtevää Sanan opetusta eikä ihmisviisaudella laadittuja oppeja.

Jos jossain helluntaiherätyksen haarassa joku julistaakin enemmän tai vähemmän ihmisoppia, minun ei tarvitse sellaista kuunnella.
Jos menen luterilaiseen kirkkoon, siellä saattaa olla Jumalan Sanaa opettamassa jopa raskaana tai kuukautistilassa oleva Jeesukselle vieras tyttö, joka on juuri kastanut vauvan, rukoillut kuolleiden puolesta ja siunannut homoseksualistiparin rakkausliiton.
Jos tuollaista alkaa esiintyä niissä helluntaiseurakunnissakin, joissa olen osallisena, vaihdan tietenkin uskovien yhteisöä.

wakan:
Onko edes mahdollista tietää omaa harhaansa? En usko. Jos on harhassa ja tajuaa sen, eihän se silloin ole enää mikään harha. Oman harhan paljastumiseen tarvitaan ulkopuolista apua tai jokin syvä kriisi.

Paulus:

--- Lainaus käyttäjältä: wakan - 20.06.14 - klo:21:10 ---Onko edes mahdollista tietää omaa harhaansa? En usko. Jos on harhassa ja tajuaa sen, eihän se silloin ole enää mikään harha. Oman harhan paljastumiseen tarvitaan ulkopuolista apua tai jokin syvä kriisi.
--- Lainaus päättyy ---

Olet varmaan oikeassa, tuskin harhassa oleva tunnistaa olevansa harhassa, ellei joudu kriisiin. Syvä kriisi auttaa harhan paljastumisessa ja siitä irti pääsemisessä. Kun Jaakob sanoo, että monessa kohtaa me kaikki hairahdumme, niin eikö se tarkoita sitä, että hairahtuminen on hyvin tavallista?

Kun harhaoppeja tulee seurakuntiin, niin harva niitä heti tunnistaa harhaopiksi. Silti monella uskovalla on sisimmässään jonkinlainen "tunne", että kaikki tässä ei ole kohdallaan. Uskon, että tuon tunteen vaikuttaa sisimmässä asuva Pyhä Henki. Jos vastoin varoittavaa "ääntä" lähtee johonkin tuntemattomaan mukaan, niin "ääni" yleensä vaikenee.

Moni voi kuitenkin kertoa niistä harhoista, joihin itse on joutunut. Yksi harhoistani lähti liikkeelle kasteesta, koska kuvittelin, että nyt olen Jumalalle otollisempi ja että vain lapsikasteen saaneet uskovat olisivat alemmalla tasolla ja jotenkin ymmärtämättömämpiä kuin minä.

Paulus:
Tästä vanhasta pohdinnasta tuli mieleen ajatus, joka luultavasti on käynyt lähes jokaisen uskovan mielessä. Se on se, että jos pystyisin elämään jotenkin paremmin, niin Jumalakin hyväksyisi minut paremmin.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu