Puimatanner > Yleinen keskustelu

Sukuluettelot ja niiden tutkiminen

(1/3) > >>

Paulus:
Jotkut ovat tavattoman kiinnostuneita siitä, mistä kadonneita Israelin sukukuntia mahtaa vielä löytyä. Itse koen näiden penkomisen jotenkin vastenmielisenä. Onko semmoinen tutkimus ylipäätään tarpeellista ja miten se edistää evankeliumin asiaa?

Paavalikin joutui puuttumaan tähän kirjoittaessaan Timoteukselle, 1. Tim. 1:3-6.

Mice:
Ei näistä uskalla paljon puhua kun saa pian antisemitistin leiman, kun on tuo luterilaisuudenkin taakka vielä harteilla. Luther sitä ja tätä. Ja jos ei aina kaikkea oikein ymmärrä niin korvausteologin tutkinnostakin saa äkkiä diplomin, vaikka ei mitään olisikaan korvaamassa.

Eli joo, en tunne tarvetta ettiä sukukuntia. Eiköhän noissakin jutuissa ole myös bisnes mukana. DNA-testejäkin tekevät.

Tunnustan, että voin olla tässäkin asiassa väärässä, niin ei kenenkään tarvitse suuttua.

Pökkelö:
Jotenkin näin se menee Sanassa. Mikä on ilmoitettu kuuluu meille; mikä on salassa on Jumalan.

Pelastuksen kanssa sukukunnilla ei ole meille merkitystä. Vain nimi elämän kirjassa ratkaisee.

Intoilua ja bisnestä tehdään tämänkin kanssa. Miten meistä tulisi parempia tai otollisempia, jos meissä olisi juutalaista syntyperää ?
Eipä mitenkään. Tämäkin villitys ajaa ihmisiä vain puuhastelemaan ihan joutavien asioiden kanssa pois tärkeimmästä; Kristuksesta.

Juhani Aitomaa on tästäkin villityksestä tehnyt Näkökulma lehden ja kirjan. Tilattavissa ainakin Kristityn foorumin kautta.

Natanael:

Jo siellä Azusa-kadun liepeillä edistettiin oppia kadonneista sukukunnista. Oppi syntyi tietääkseni joskus 1800-luvun loppupuolella.
Tosin jo mormonismissa on jo jotain samoja sävyjä.

Nykyisin tuollainen ajattelu saa polttoainetta väärästä lopunaikakäsityksestä temppeleineen ja kokonaisen kansakunnan kääntymisestä ja kahdesta pelastustiestä.

Natanael:
Olen tutkaillut omia sukujani Internetin ja joidenkin painettujen kirjojen kautta.

Noin kaksikymmentä kertaa muuttaneena en ole oikeastaan mistään kotoisin. Toinen mummola on asfaltin alla, toinen rappeutuu toisen sukuhaaran omistuksessa tyhjillään.
Varsinaisesti minua ei kiinnosta omistaa jotain työleirejä ja korjauskohteita, mutta olisi kiva kulkea vapaasti jossain missä esi-isät ovat muinoin kulkeneet.

Kun tutkailee esi-isien ja esiäitien elämänvaiheita voi ehkä oppia jotain itsestään, ymmärtää joitakin asioita miksi ne ovat nyt niin kuin ne ovat.
Oman suvun vaiheiden yhteys kansakunnan historiaan on myös kiinnostavaa. Historiasta tutut suuret mullistukset näkyvät myös esi-isien elämässä.

Ehkä jotkut luonteenpiirteet ja käyttäytymismallit ovat jollain tavalla suvulle ominaisia.

Minä en missään tapauksessa haluaisi löytää yhtään Israelin sukukuntien jäsentä esi-isistäni. Joku sukuyhteys Jaakko Ilkkaan tai Lalliin olisi paljon kiintoisampi.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu