Puimatanner > Yleinen keskustelu

Merkkien merkitys uskonelämässä

(1/11) > >>

Etsivä:
En ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne, vaikka aktiivisesti olen lukenutkin keskusteluja. Koen tämän paikaksi, jossa voi rakentavasti keskustella myös itselle vaikeista aiheista ja näin myös tälläkin kertaa.

Tällä erää mieltäni askarruttaa merkkien ja konkreettisen johdatuksen pyytäminen Jumalalta. Miten itse koette asian, onko tämä oikein vai turhaa? Itse en oikein osaa muodostaa asiasta kantaa, vaikka olen näin tehnytkin johdatusta kaivatessani. Omalla kohdalla en aina tiedä, onko esim. vaatimuksissa kyseessä herkkään omaantunnton ja tunnemaailmaan liittyvät asiat vai oikeasti Jumalan tahto.

Alustan hieman asiaa konkreettisella esimerkilläni. Olen luonteeltani kai jossain määrin neuroottinen. Kovan stressin alla mieleeni nousee asioita, joista koen huonoa omaatuntoa. Hiljattain paineen alle mieltäni vaivasi ajatus siitä, että valokuvat ja kuvaaminen on minulle epäjumala, josta minun täytyy luopua. Omaatuntoa rauhoittaakseni poistin puhelimesta kaikki kuvat, joiden mukana lapseni vauvakuvia. Ajattelin, kuinka haasteellista onkaan kun en voi lähettää nyt isovanhemmille ja kaukaisille sukulaisille kuvia, joita olen tottunut toisinaan lähettelemään. Ajattelin, että voiko tämä olla oikeasti oikein ja rukoilin johdatusta mitä minun pitäisi tehdä. Yöllä ajattelin, että jos valokuvaus on todella osaltani kiellettyä, lapseni sanoo unissaan tietyn ihmisen nimen. Joitakin sekunteja siitä näin kävi. En ollut tosin täysin varma, kuiskasiko hän juuri sen nimen vai läheisesti sitä muistuttavan. Olin todella hämilläni ja vieläkin mietin, oliko tämä nyt Jumalalta kaipaamani vahvistus asiaan vai voiko tälläisessä asiassa edes sattumia tapahtua.

Soltero:
Oma kokemukseni on, että jos koen jonkin pikku tapahtuman olevan kenties merkki Jumalalta,
Hän vahvistaa asian muullakin tavalla.
Hän ei tee temppuja, joista ihmisen pitäisi pystyä päättelemään, ovatko ne sattumaa vai Hänen ohjaustaan.

Jos jostakin tapauksesta, tunnelmasta, kohtaamisesta tms. jää epämääräinen vaikutelma sen jumalallisesta tai satunnaisesta alkuperästä, kyse luultavasti onkin omasta mielikuvituksesta.
Asiaa kannattaa käsitellä aivan suoraan Jumalan kanssa ja pyytää vastausta.

Paulus:
Tätä asiaa on käsitelty täällä aiemminkin.
http://puimatanner.net/index.php?topic=763.msg35732#msg35732

Vastauksessa 48 olen asiasta jotain kirjoittanut. Mielestäni kohdalleni osunut sielunhoitaja osasi vastata kysymykseeni hyvin. Merkkien etsimisessä voidaan mennä täysin hakoteille. Siihen saumaan pirukin iskee mielellään.

Mice:
Itse näkisin, että Jumala ei vaadi meiltä sellaisia ratkaisuja joiden edessä olemme epävarmoja. Jos ihminen helposti sekoittaa oman herkän mielen vaatimukset ja toisaalta Jumalan tahdon, niin voimme senkin asian viedä Jumalalle. Voimme rohkeasti sanoa Jumalalle, että johdattaisi omaan tahtoonsa siinä asiassa mikä mieltä vaivaa. Voimme kertoa Jumalalle, että emme oikeasti ymmärrä mikä Hänen tahtonsa siinä asiassa on ja että herkkä omatuntomme saattaa syyttää meitä turhaankin.

En lähtisi ehkä merkkejä niinkään pyytelemään vastaukseksi, vaan jättäisin senkin Jumalan haltuun kuinka Hän näkee hyväksi vastata. Jos on vakaita uskovia ystäviä, niin heidän kanssaan kannattaa usein myös keskustella ja vaikkapa yhdessä viedä se asia Jumalalle rukouksen kautta.

Jumala tietää meidän heikkoutemme jo ennen kuin kerkeämme ne kertoa Hänelle. Hän näkee sen jos ihminen ei vilpittömästi tiedä ja ymmärrä joka asiassa Hänen tahtoaan. Uskon, että Jumala antaa meille aikaa ymmärtää Hänen tahtonsa ja saada sitä kautta rauhan.

Jumalan kasvatusmetodina ei taida useinkaan olla sellainen kouristuksenomainen ja mieltä pakottava tunne, jos kyse on vaikkapa joku tavallinen harrastus, kuten juuri valokuvaus, muut taiteet tai liikunta jne. Jumala kasvattaa meitä armollisesti, tuntien meidät ja heikkoutemme läpikotaisin.

Ifa:
Etsivälle. Valokuvaus ei ole kenellekään kielletty asia, voit olla sen suhteen täysin rauhassa. Eikä kuvia tarvitse hävittää. Jos mistä tahansa tämänkaltaisesta asiasta tulee liian tärkeä, että esim käyttää rahansa ja aikansa siihen, asian voi viedä rukouksessa Jumalalle ja tekee toimenpiteitä, että mm. ajan ja rahan käyttö väkisinkin vähenee siihen ylitärkeään asiaan.

Merkkien etsimisessä voi todella joutua hakoteille, niinkuin Paulus kirjoittaa. Jos joskus Jumala puhuu merkin kautta, siinäkin on läsnä rauha ja varmuus, että Jumala on puhunut.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu