Täytyy sen verran tarkentaa, että en tarkoittanut jatkuvasti siinä mielessä että ihan joka tuhannesosasekunti toisensa jälkeen. Vaan siinä mielessä kuin vaikkapa jatkuvasti hengitän. Hengitysten välissä voi olla pienen pieni tauko kun sitä ei hengitä. Mutta silti sitä jatkuvasti hengittää. Saattaa sitä joskus kokea pieniä epätoivon tai kurjuuden hetkiä, ja joskus pahoittaa toisten mielenkin. Mutta ei niihin mielestäni tarvitse jäädä vellomaan eikä niihin kiinnittää suhteettoman paljon huomiota. Aurinkoisena päivänäkin vieressäsi on varjo, mutta sinulla on lupa olla murehtimatta sitä ja vain nauttia valosta
Tiedän kyllä että tällaista asennetta pidetään monesti kevytmielisenä ja ajatellaan että uskovan pitää kokea huonoutta ja synnin taakkaa ja aina vaan tunnustaa sitä. Mutta minulle Jeesus on tullut nimenomaan vapauttamaan siitä taakasta. Muuttamaan murheen iloksi ja heikkouden voimaksi.
Juu, Paavalikin opettaa: "Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!"
(Fil. 4:4)
Ihmiset ovat kuitenkin luonteeltaan erilaisia.
Jotkut ovat iloisia, myönteisiä, ulospäinsuuntautuvia ja sosiaalisia.
Heidän on varmaan helpompi kokea ja näyttää myös hengellistä iloa
verrattuna esim. minun kaltaisiini varautuneempiin tapauksiin.
Tärkeintä on silti aitous.
Aina iloisena esiintyminen voi olla teeskentelyä,
samoin kuin synkän roolin vetäminen.
Hankalissa ja epävarmoissa elämäntilanteissa odotan yleensä aina pahimman
mahdollisen tapahtuvan.
Näin ei kuitenkaan yleensä käy, joten saan usein huokaista helpotuksesta ja olla kiitollinen Jumalan avusta.
Sekin on Herrassa iloitsemista.