Kerran pelastettu, aina pelastettu

[Taisto]

Oloneuvos: kiitos tuosta mehevästä huumoriannoksesta

[Paulus]

Aaseista puheenollen eräs nuorimies epäili ääneen, ettei se Bileamin aasi voinut oikeasti puhua. Kerroin hänelle, että ei se ole edes harvinaista. Minä olen taksinkuljettajana kuullut monen aasin puhuvat autossa viikonlopun pikkutunneilla.

Ettet vaan unohtanut lukulaseja kotiin, ehkä eivät olleetkaan aaseja vaan porsaita? Mutta puhuvia koiria ainakin on, tässä on todistusaineistoa siitä: http://puimatanner.net/index.php?topic=475.msg24508#msg24508

[Oloneuvos]

Aaseista puheenollen eräs nuorimies epäili ääneen, ettei se Bileamin aasi voinut oikeasti puhua. Kerroin hänelle, että ei se ole edes harvinaista. Minä olen taksinkuljettajana kuullut monen aasin puhuvat autossa viikonlopun pikkutunneilla.

Ettet vaan unohtanut lukulaseja kotiin, ehkä eivät olleetkaan aaseja vaan porsaita? Mutta puhuvia koiria ainakin on, tässä on todistusaineistoa siitä: http://puimatanner.net/index.php?topic=475.msg24508#msg24508

Tosiaan. Nyt kun tarkemmin muistelen, niin ne aasit siellä takapenkillä välillä röhkivät ja örisivät juuri kuin porsaat ja muutenkin käyttäytyivät ihan sikamaisesti. No joo, palaan vielä hetkisen kuluttua aloituksen aiheeseen, mutta todettakoon tässä, että joskus kevennyksilläkin on paikkansa. Yritän olla tarkka etten loukkaisi ketään. Niiden tarkoitus ei ole loukata, mutta joskus ymmärrämme väärin ja loukkaannumme helposti. Tämäkin on tullut "puolin jos toisinkin" koettua.

[Paulus]

Nyt kun tarkemmin muistelen, niin ne aasit siellä takapenkillä välillä röhkivät ja örisivät juuri kuin porsaat ja muutenkin käyttäytyivät ihan sikamaisesti.

So, so. Ethän nyt vaan loukkaa sikoja?

[Jopo]

Kalevi Lehtisen opetuksesta tuolla oli lainaus:"laki on tapettu, mitätöity ja kumottu".

Tuo ei välttämättä tee kaikin puolin oikeutta Kalevin näkemykselle. Että hän tarkoittaisi, että olisi esim. lupa tappaa, varastaa, valehdella - sen mitä laki kieltää.

Tuo lainaus hieman laajemmassa yhteydessä kuuluu:"Hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäski naulitsemalla sen ristiin"(Kol.2:14). Laki on Kristuksessa ristiinnaulittu, tapettu, mitätöity, kumottu!"(s. 169)
- - -

"Monet kristityt näkevät vaihtoehdot epäselvästi. Kun he oppivat, että ovat vapaat laista, he menvät laittomuuteen. He käyttävät vapauttaan laista tekosyynä synnin tekemiseen. Paavali, joka niin voimakkaasti saarnasi vapautta laista, ei hyväksynyt sitä, että vapautta käytettiin synnin tekemisenn"(S.179)

Ja hän painottaa voimakkaasti samaa mitä Luther: Omassatunnossa ei voi hallita yhtä aikaa Kristus ja laki. Koska laki vie epätoivoon, jos olemme lain alla. Kristus vie armoon, vapauteen, evankeliumin iloon.

Olen kylä tullut huomaamaan, että laista puhuminen ilman väärikäsityksiä on aika haastavaa. Itsekullekin. En väitä, että Kalevinkaan kaikki painotukset olisvat oikeita - kenelläpä olisi? Ja kuka sen voisi varmaksi arvioida?

Joka tapauksessa Kalevi oli varmaan omalla paikallaan kaikkine vajavaisuuksineen Jumalan käytössä. Jonka kautta Jumala veti ihmisisä evankeliumin osallisuuteen ja Jeesuksen yhteyteen. Olen myös itse saanut hänen opetuksestaan paljon lohdutusta. Vaikken olekaan varsinaisesti hänen kauttaan tullut uskovaksi.

[Paulus]

Mainitsin kirjeestäni Kalevi Lehtiselle. En muista, milloin Kalevi kuoli, mutta luulisin, että oli elossa vielä 7 vuotta sitten. Löysin kirjeen arkistostani ja laitan sen tähän arvioitavaksi. Olen hyvilläni, jos joku osoittaa, että olen itse erehtynyt:

"Hyvä Kalevi Lehtinen

Luin hiljattain kirjasi Löytöretkellä (3. painos vuodelta 1999). Minua ilahdutti ne monet löydöt, joita olit omissa taisteluissasi tehnyt.

Myös itseäni on paljon askarruttanut aihe, jossa puhutaan laista ja siitä, mitä se ylipäätään merkitsee tässä ajassa ja mitä laki merkitsee kristitylle. Kirjan loppupuolella meillä meni kuitenkin tässä asiassa "sukset ristiin". Tämä liittyy kahteen eri Raamatun käännökseen, jotka otan sellaisenaan tähän:

Ef. 2. luku (38 käännös):
14. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden,
15. kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan,

Sama kohta (92 käännös):
14 Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.
15 Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan.

Kirjassa sanot asian vielä rajummin kuin tuo uudempi käännös:
Laki on Kristuksessa ristiinnaulittu, tapettu, mitätöity, kumottu!

Ja tähän otat tueksi Kol. 2:14:
"Hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin."

38 käännös (Kol. 2:14) sanoi asian näin:
14. ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.

Mielestäni tässä mennään hakoteille, jos ajatellaan, että laki on se velkakirja. Silloin moni Raamatun paikka tulisi outoon valoon. Esim. Jeesus sanoi Matt. 5:

"17. Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut."

Lisäksi tulisivat outoon valoon monet Paavalin kirjoitukset, joissa hän tunnustaa lain jopa hengelliseksi.

Nyt haluaisin esittää kysymyksen: Mikä tuo velkakirja oli? Oliko se laki?

Minun mielestäni laki ei ole mikään velkakirja. Lain tehtävä on ainoastaan määritellä mikä on oikein ja mikä väärin, se on niiden mittari. Laki osoittaa siis tien suunnan. Velkakirja on kokonaan toinen "paperi", se on syytekirjelmä, joka osoittaa, missä kohden minun elämäni ei ole ollut yhteneväinen lain kanssa. Syytekirjelmä on lakiin perustuva asiakirja, mutta ei itse laki. Laki on kaikille samanlainen, syytekirjelmä on sitävastoin jokaiselle henkilökohtainen. Jos kuvittelemme, että laki on mitätöity, ei ketään voida syyttää mistään.

Liekö tämä ollut ajatuksena 92 -käännöstä tehdessä, kun 2. Kor. 5:19 on käännetty seuraavasti:
19 Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.

Mielestäni Jumala ei milloinkaan ole tehnyt sovintoa maailman kanssa, vaan hänen vihansa lepää edelleen maailman yllä. Sovinto on kahden tai useamman osapuolen välinen sopimus, kompromissi, mutta sovitus on täysin yksipuolinen. Näin ainakin sen itse ymmärrän.

Luulen, että näillä kysymyksillä on varsin kauaskantoiset seuraukset, sillä ne ovat perusasioita."

Lisään vielä tähän yhden asian. Minulla oli tänään tilaisuus ajaa autolla n. 130 km. Menomatkan ajoin valtatietä, jossa nopeusrajoitus vaihteli 80 ja 100 km:n välillä. Palatessa ajoin pienempää tietä, jossa nopeudet oli rajoitettu 60 - 80 välille. Siinä oli aikaa pohtiä tätä laki-kysymystä.

Jumalan lain ja armon ymmärtäminen vaikuttaa myös siihen, miten ymmärrän maallisen lain. Minulle ei tuota mitään vaikeuksia sopeutua esim. tieliikennelain rajoituksiin, joskus sattuu lipsahduksia, mutta ne eivät vaikuta lain hengen ymmärtämiseen, joka tietenkin tarkoittaa, etten ole itselleni enkä muille tienkäyttäjille vaaraksi. Joka kerta tälläkin matkalla näkee niitä, jotka eivät piittaa rajoituksista, mutta en provosoidu siitä.

Väitän siis, että Jumalan armon ymmärtäminen lisää halua elää myös maallista lakia noudattaen. Eli olisi yhteiskunnallisestikin erinomaista, että kaikki olisivat kristittyjä ja siten myös lainkuuliaisia.

[Jopo]

Lain alaisuus ja laittomuus. Olisikohan ne myöskin kaidan tien reunoja, joihin meillä on suuri taipumus langeta?

Laki joka tiivistettynä vaatii täydellistä kokosydämistä rakkautta Jumalaan ja rakastamaan lähimmäisiä niin kuin itseämme aina ja joka hetki, on tietysti itsessään hyvä ja aina voimassa. Se on rakkauden Jumalan tahto. Taivaan valtakunnan laki. Rakkauden Jumala ei voi hyväksyä rakkaudettomuutta. Vaikea olisi uskoa, että joku opettaisi oikein ymmärrettynä niin, että tuo rakkauden periaate tai laki olisi mitätöity.

Meille syntiselle käskyjen laki on myös 'vastustaja'. Koska laki tuomitsee kirotuksi lain rikkojan. "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee". Siis parhainkaan yritys ei riitä. Vaan on pysyttävä "kaikessa". Ja vielä niin, että "tekee" mitä laki vaatii. Laki siis käytännössä estää vaatimuksillaan pääsyn taivaaseen. Se on itsessään hyvän lain vaatimuksesta seuraava kirous. Ellei meitä auteta sen alta pois.

Siitä lain kirouksesta Kristus on lunastanut meidät:
"Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme"
"Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"
"Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia"

Tuossa on mielestäni avaimena "Kristuksessa". Hänen ulkopuolellaan ollaan lain alla. Joko siten, että koetataan oman yrittämisen kautta tulla Jumalalle kelvollisiksi. Ja niin ollen tehdään Kristuksen ristinkuolema omalla kohdalla turhaksi. Tai sitten mennään laittomuuteen ja sitä kautta luovutaan uskosta. Tai kummin päin järjestys sitten käytännössä meneekään.

Se on muuten mielenkiintoista myös, että Luther sanoo Galatalaiskirjeen selityksessään monta kertaa, että "laki on kumottu":

"Kristus on kerran tullut oikeaan aikaan ruumiillisesti, kumonnut koko lain, hävittänyt synnin, kukistanut kuoleman ja helvetin, ja juuri niin hän tulee alinomaa luoksemme hengellisesti tukahduttamaan ja tappamaan meistä tuota kaikkea"(ML, Gal.3)

"Tosi on! Laki ja synti on todellakin hävitetty sikäli kuin katsot Kristusta"(ML,Gal.3)

Ja kuten tiedämme, kirjoitaessaan Ison Katekismuksen Luther käyttää 10-käskyn selitykseen noin puolet koko Katekismuksen sisällöstä! Siinäpä pohdittavaa.

Laista on todellakin haastavaa puhua.

[Oloneuvos]

Se on muuten mielenkiintoista myös, että Luther sanoo Galatalaiskirjeen selityksessään monta kertaa, että "laki on kumottu":

"Kristus on kerran tullut oikeaan aikaan ruumiillisesti, kumonnut koko lain, hävittänyt synnin, kukistanut kuoleman ja helvetin, ja juuri niin hän tulee alinomaa luoksemme hengellisesti tukahduttamaan ja tappamaan meistä tuota kaikkea"(ML, Gal.3)

"Tosi on! Laki ja synti on todellakin hävitetty sikäli kuin katsot Kristusta"(ML,Gal.3)

Ja kuten tiedämme, kirjoitaessaan Ison Katekismuksen Luther käyttää 10-käskyn selitykseen noin puolet koko Katekismuksen sisällöstä! Siinäpä pohdittavaa.

Laista on todellakin haastavaa puhua.

Olen Jopon kanssa yhtä mieltä, että "laista on todellakin haastavaa puhua". Itse katselen Jumalan siveyslakia Kristuksesta ja Hänen lain täyttämyksestä käsin. Vanhan Liiton esikuvissa lain kymmentä sanaa säilytettiin Liitonarkussa joka oli "tulevan Kristuksen varjo". Psalmista sanoo Kristuksesta ennustaessaan, että "sinun lakisi [Jumala] on minun sydämessäni". Jumalan Moosekselle antamat muut säädökset säilytettiin Kaikkeinpyhimmässä Liitonarkun sivulla, sen ulkopuolella.

Näen asian niin, että kiveen hakatut kymmenen sanaa (käskyt) olivat kirjoitetut Jeesuksen Kristuksen sydämeen ja ne tulivat ristiinnaulituksi Hänen kanssaan. Koska minut on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, olen kuollut pois laista, mutta olen elävä Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, jossa minut on myös asetettu taivaallisiin (katselen tätä täyttymyksestä käsin). Minulle tämä ei ole pelkkää haavetta, unelmaa tai utopiaa, vaan perin selväpiirteinen tosiasia, joka omistetaan uskolla kuten syntien anteeksiantamuskin. Jumala on säätänyt pelastuksen ja vapautuksen asiat niin, että ne muuttuvat tosiksi uskomalla Jumalan armon evankeliumi. Kristus on minun vanhurskauteni ja lain loppu. Minut on vapautettu laista, joka johtaa jokaisen lain alaisen synnin orjuuteen (koska laki herättää turmeltuneessa ihmislunnossa kaikenlaisia himoja antamatta voimaa voittaa niitä). "Kukaan teistä ei lakia täytä".

Raamatussa on useita kohtia jotka todistavat, että Jumalan laki ei kuole vaan pysyy voimassa. Koska laki ei "kuole meille" täytyy meidän "kuolla laille". Se on ainoa tapa vapautua lain vallasta ja päästä uuden lain -Kristuksen rakkauden lain- alaiseksi.  Uusi Liitto rakentuu tälle periaatteelle.

Näin ymmärrän tätä asiaa.  Joku ymmärtää asian toisin. En ryhdy kiistelemään, mutta omalla kohdallani vapautuminen alkoi vuosikymmenten taistelujen ja epäonnistumisien jälkeen vasta sitten, kun omistin uskossa tuon Kristuksen armon evankeliumin rikkauden. "Hän on kuollut kaikkien edestä siis myös kaikki ovat kuolleet" ja "se on Jumalan teko, että me olemme Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille Jumalalta vanhurskaudeksi, viisaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi".

Lakia ei ole pantu vanhurskaille vaan jumalattomille ja syntisille. Piiskatkoon se vaan kaikki Jeesuksen luokse. Se on kasvattaja Kristukseen, mutta uskoon tultuamme emme ole enää kasvattajan alaisia.

Paulus, vilkaisin Novumista tuota Ef. 2:15, josta kirjoitit, että se KR92:ssa on käännetty "Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan". Ei sitä kai noin voida kääntää. Itse en lue ollenkaan tuota uusinta laitosta, kun sen myötä katoaa mm. VT:n sivuilta monia ennustuksia Jeesuksesta.

Kirjoitin tämän aika väsyneenä. Tänään (siis maanantaina) tulee päivällä vieraita, eli pitänee mennä hetkeksi pitkälleen.
(kirjoitusvirhe korjattu tekstistä, oloneuvos 29.3)

[Paulus]

Se on muuten mielenkiintoista myös, että Luther sanoo Galatalaiskirjeen selityksessään monta kertaa, että "laki on kumottu":

Mielenkiintoista, että tuo tulee juuri Lutherilta. En ole tuosta ollut tietoinenkaan. Mutta Luther on joillekin lähes Jumala.

[Jopo]

Minun mielestäni laki ei ole mikään velkakirja. Lain tehtävä on ainoastaan määritellä mikä on oikein ja mikä väärin, se on niiden mittari. Laki osoittaa siis tien suunnan. Velkakirja on kokonaan toinen "paperi", se on syytekirjelmä, joka osoittaa, missä kohden minun elämäni ei ole ollut yhteneväinen lain kanssa. Syytekirjelmä on lakiin perustuva asiakirja, mutta ei itse laki. Laki on kaikille samanlainen, syytekirjelmä on sitävastoin jokaiselle henkilökohtainen. Jos kuvittelemme, että laki on mitätöity, ei ketään voida syyttää mistään.

Minusta Paulus on kiteyttänyt hyvin tuossa tuota velkakirja asiaa. Ja myöskin lakia suhteessa velkakirjaan.

[Jopo]

Se on muuten mielenkiintoista myös, että Luther sanoo Galatalaiskirjeen selityksessään monta kertaa, että "laki on kumottu":

"Kristus on kerran tullut oikeaan aikaan ruumiillisesti, kumonnut koko lain, hävittänyt synnin, kukistanut kuoleman ja helvetin, ja juuri niin hän tulee alinomaa luoksemme hengellisesti tukahduttamaan ja tappamaan meistä tuota kaikkea"(ML, Gal.3)

"Tosi on! Laki ja synti on todellakin hävitetty sikäli kuin katsot Kristusta"(ML,Gal.3)

Ja kuten tiedämme, kirjoitaessaan Ison Katekismuksen Luther käyttää 10-käskyn selitykseen noin puolet koko Katekismuksen sisällöstä! Siinäpä pohdittavaa.

Laista on todellakin haastavaa puhua.

Olen Jopon kanssa yhtä mieltä, että "laista on todellakin haastavaa puhua". Itse katselen Jumalan siveyslakia Kristuksesta ja Hänen lain täyttämyksestä käsin. Vanhan Liiton esikuvissa lain kymmentä sanaa säilytettiin Liitonarkussa joka oli "tulevan Kristuksen varjo". Psalmista sanoo Kristuksesta ennustaessaan, että "sinun lakisi [Jumala] on minun sydämessäni". Jumalan Moosekselle antamat muut säädökset säilytettiin Kaikkeinpyhimmässä Liitonarkun sivulla, sen ulkopuolella.

Näen asian niin, että kiveen hakatut kymmenen sanaa (käskyt) olivat kirjoitetut Jeesuksen Kristuksen sydämeen ja ne tulivat ristiinnaulituksi Hänen kanssaan. Koska minut on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, olen kuollut pois laista, mutta olen elävä Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, jossa minut on myös asetettu taivaallisiin (katselen tätä täyttymyksestä käsin). Minulle tämä ei ole pelkkää haavetta, unelmaa tai utopiaa, vaan perin selväpiirteinen tosiasia, joka omistetaan uskolla kuten syntien anteeksiantamuskin. Jumala on säätänyt pelastuksen ja vapautuksen asiat niin, että ne muuttuvat tosiksi uskomalla Jumalan armon evankeliumi. Kristus on minun vanhurskauteni ja lain loppu. Minut on vapautettu laista, joka johtaa jokaisen lain alaisen synnin orjuuteen (koska laki herättää turmeltuneessa ihmislunnossa kaikenlaisia himoja antamatta voimaa voittaa niitä). "Kukaan teistä ei lakia täytä".

Raamatussa on useita kohtia jotka todistavat, että Jumalan laki ei kuole vaan pysyy voimassa. Koska laki ei "kuole meille" täytyy meidän "kuolla laille". Se on ainoa tapa vapautua lain vallasta ja päästä uuden lain -Kristuksen rakkauden lain- alaiseksi.  Uusi Liitto rakentuu tälle periaatteelle.

Näin ymmärrän tätä asiaa.  Joku ymmärtää asian toisin. En ryhdy kiistelemään, mutta omalla kohdallani vapautuminen alkoi vuosikymmenten taistelujen ja epäonnistumisien jälkeen vasta sitten, kun omistin uskossa tuon Kristuksen armon evankeliumin rikkauden. "Hän on kuollut kaikkien edestä siis myös kaikki ovat kuolleet" ja "se on Jumalan teko, että me olemme Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille Jumalalta vanhurskaudeksi, viisaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi".

Lakia ei ole pantu vanhurskaille vaan jumalattomille ja syntisille. Piiskatkoon se vaan kaikki Jeesuksen luokse. Se on kasvattaja Kristukseen, mutta uskoon tultuamme emme ole enää kasvattajan alaisia.

Paulus, vilkaisin Novumista tuota Ef. 2:15, josta kirjoitit, että se KR92:ssa on käännetty "Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan". Ei sitä kai noin voida kääntää. Itse en lue ollenkaan tuota uusinta laitosta, kun sen myötä katoaa mm. VT:n sivuilta monia ennustu Jeesuksesta.

Kirjoitin tämän aika väsyneenä. Tänään (siis maanantaina) tulee päivällä vieraita, eli pitänee mennä hetkeksi pitkälleen.

Hyvin kiteytetty Oloneuvos. Hyvin samalla tavalla olen tuota asiaa tullut ymmärtämään.

[Jopo]

Se on muuten mielenkiintoista myös, että Luther sanoo Galatalaiskirjeen selityksessään monta kertaa, että "laki on kumottu":

Mielenkiintoista, että tuo tulee juuri Lutherilta. En ole tuosta ollut tietoinenkaan. Mutta Luther on joillekin lähes Jumala.

Juu, kunhan otetaan huomioon Lutherin liittämä täsmennys: "sikäli kuin katsot Kristusta"

Minuakin joskus harmittaa, kun joissakin yhteyksissä vaikuttaa siltä, että tunnetaan Lutherin kirjoitukset paremmin kuin Raamattu. Sitä ei Luther itse olisi kannattanut.

Olen itse saanut paljon mainitusta Galatalaiskirjeen selityksestä. Niin paljon olin saanut lain alaisuuteen 'johdattavaa' opetusta. Sekin on huomioitava, että Luther kärjistää joskus asioita äärimmilleen. Ettei joka kohtaa ole tarkoitettu aivan kirjaimellisesti - tai varsinkaan, että alettaisiin tehdä siitä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Se koskee myös hänen opetustaan laista. Hänen jatkuva korostuksensa on, että omantunnon pitää olla vapaa laista ja katsoa yksin Kristukseen. Muuten emme kestä Pyhän Jumalan edessä. Mutta laille jää silti oma tärkeä tehtävänsä.

Eikä Lutheria voida mielestäni laittaa antinomistien joukkoon. Vaikka jotkut irralleen otetut lauseet tai kärjistykset saattaisivat viitata siihen suhteen. Onhan hän itse kirjoittanut jopa kokonaisen kirjan "laki ja evankeliumi" antinomismia vastaan.

[Paulus]

Lähes kaikissa hengellisissä kysymyksissä on mielestäni rakennettava niiden Raamatun kohtien varaan, jotka ovat yksiselitteisiä ja jotka ymmärrän. Lain suhteen eräs avainkohta on Room. 3:19-21. Siinä varsinkin alku on erittäin merkityksellinen: "…kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille…"

Ainoaksi mahdollisuudeksi jää armo. Armo varjelee meidät lain alaisuudesta, mutta se varjelee myös synnistä aivan toisella tavalla kuin laki. Lakikin varjelee meitä jostain synnistä, mutta lain vaikutus perustuu ainoastaan siihen, mihin itse pystyn. Armo varjelee siitäkin, mihin en itse pysty.

[Paulus]

Per-Olof Malk on kirjoittanut asiasta lyhyen ja ytimekkään kirjasen. Suosittelen:

[Paulus]

Poistin tarpeettoman.