Virallisesti uskonpuhdistaja Martti Lutherin nimeä kantavan luterilaisen kirkkomme uskon mukaan ”Uudestisyntyneellä tarkoitetaan kastettua kristittyä. Uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa, jossa Jumalan Sana yhdistyy veteen. Pyhä Henki lahjoittaa uskon, jolla kristitty saa tarttua aina uudestaan kasteen lupauksiin. Kerran saatu kaste kantaa läpi elämän. Uudesti syntyminen on siirtymistä tuomion alaisuudesta armon alaisuuteen.
Tuossa menee veli Lutherin kanssa sukset ristiin. Jos Raamattua kukee ilman minkäänlaisia opillisia silmälaseja, niin tulee väistämättä siihen johtopäätökseen, että vasta Pyhän Hengen tuleminen sydämeen tekee ihmisestä Jumalan lapsen.
Samarian herätyksessä kävi niin, että kuulijat ottivat Filippuksen julistaman sanan vastaan ja heidät kastettiin. Noita Simonkin kastettiin. Mutta Pyhä Henki tuli heihin (paitsi Simoniin) vasta sitten, kun apostolit Pietari ja Johannes tulivat paikalle ja rukoilivat heidän puolestaan. Niissä oloissa, jolloin ei ollut puhelimia eikä autoja, saattoi tässä helposti mennä parikin viikkoa.
Olen tullut (pelkästään Raamattua lukemalla) siihen tulokseen, että alussa kastettiin pääosin uudestisyntymättömiä (so. niitä, joilla ei vielä ollut Pyhää Henkeä). Pietarin puheesta ekahelluntainakin saa tämän käsityksen. Huomatkaa järjestys: 1. Tehkää parannus, 2. ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, 3. niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Sama järjestys löytyy myös Ap. t. 19:1-7. Mutta järjestys voi olla myös toisinpäin, eli Pyhä Henki voi tulla ensin ja vasta sitten tapahtuu vesikaste (esim. Ap. t. 10:44-48).
Ns.
yhteiskristillisyydessä nämä erilaiset käsitykset "lakaistaan maton alle", se tarkoittaa, että niistä ei puhuta. Mutta
kristittyjen yhteys on kokonaan eri asia. Siinä näistä voidaan puhua, kun lähdetään siitä, että kuka tahansa meistä (ja suurista Jumalan miehistä) on erehtynyt ja voi vastakin erehtyä. Mutta nöyryyttä se vaatii.
Nämä mielipiteeni eivät sovi mihinkään vakiintuneeseen "kaavaan". Haluan vain osoittaa, etteivät erilaiset kastekäytännöt sinänsä erota uskovia, ellei kasteeseen sijoiteta sellaista, mitä ei löydy Raamatusta. Kun pidetään mielessä se, että Raamatun mukaan voidaan kastaa ennen uudestisyntymistä tai sen jälkeen, niin ei tule hirveitä tappeluita.