Juu, noista pakollisista, oikeanlaisista ja riittävässä määrin suoritetuista
uskon teoista puhutaan aika paljon.
Siitäkin asiasta on tärkeää opettaa, mutta raittiisti Raamatun mukaan,
eikä minkään Raamatun päälle rakennetun opin mukaan.
Toinen asia, josta olen kuullut epäraamatullista opetusta myös helluntaipuhujilta,
on:
"Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon." (Matt. 7: 19-21)
Tämä on lakihenkisyyteen taipuvaisten mielikohtia.
On helppoa lyödä tällä Jumalan Sanalla ja julistaa, että vain riittävästi hyviä hedelmiä tuottanut
pääsee taivasten valtakuntaan, mutta jos hedelmiä ei tarpeeksi paljon tai ne ovat heikkolaatuisia,
henkilö joututuu hakattuna ikuiseen tuleen.
Tosiasiassa tuossa kohdassa Jeesus varoittaa vääristä profeetoista, jotka naamioituvat
olemaan hyviä julistajia, jotka Jeesuksen nimessä profetoivat, ajavat ulos riivaajia ja
tekevät muita voimatekoja (jakeet 15, 22).
Noita profeettoja Jeesus kehottaa karttamaan, koska heidän työskentelynsä ei tuota
hyviä hedelmiä.
Ymmärrän, että uskon teko, ei ole ihmisen ponnistelua ja yrittämistä tai peräänantamattomuutta, vaan sen vaikuttaa usko, jonka Jumala meissä vaikuttaa. Siksi on maininta jopa ääritapauksesta, että mikä ei ole uskosta on syntiä. Eli omat teot ovat Jumalan edessä merkityksettömiä, mutta uskon vaikuttama teko on vanhurskaudeksi. On myös lakihenkisyyttä sulkea uskon vaikutus tekoina pois. Tähän 'sortui' Luther, kirjoittaessaan ohjeita, joissa hän kehoitti:
- tekemään mielummin pahaa kuin hyvää
- olla tottelematta omantunnon ääntä
- tekemään syntiä joka päivä ja runsaasti, että armo saisi materiaalia
Näissä kolmessa kohdassa vaikka onkin Lutherin ilmaisullista liioittelua, niin viesti on vastoin Raamatun ilmoitusta, jonka ymmärrän:
- karttaa pahaa
- tehdä hyvää
- siunata toisiamme ja kaikkia
Siis jälkimmäiselle kolmelle on selvä Raamatun kehotus, ensimmäisille Lutherin kolmelle ei ole Raamatun kehotusta.
Room. 9:32
Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,
- Israel tavoitteli ja tavoittelee vanhurskautta teoista, ei sitä saavuta, koska niiden pontimena ei ole usko.
Room. 14:23
mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä
- Pidän tätä kohtaa hyvin valaisevana.
Jaak. 2:24, 25, 26
Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?
Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.
Edellinen Jaakobin kirjeen kohta voi tulla väärinkäytetyksi ja väärinymmärretyksi, yhtälailla kuin monta kohtaa, joita käytetään tukemaan.:
kastetta ennen uskoa
sekalaista seurakuntaa (corpus permixtum)
vain kaksi mainitakseni. Eli sanotaan, että on vain yksi kaste ja siksi lapsikaste pätee, tai vedotaan kohtaan pellosta, joka on maailma, mutta nimetään se tarkoitukseen paremmin sopivaksi "corpus permixtum'iksi".
En ole ollut niin ihastunut Lutherin armo-opetukseen kuin yleensä ollaan, koska; Luther luokitteli Jaakobin kirjeen "olkikirjeeksi". Tähän olkikirjekasaan hän laittoi muitakin ja niissä kaikissa on selkeä opetus siitä, mitä Armo uskovassa vaikuttaa.