Jaettu: Monia eri totuuksia Raamatusta?

[tikli]

Itselleni kärkipäähän lukeutuvat mm. nämä:

Mauri Vikstenin kirjat:
ARMO - avain yltäkylläiseen elämään ja
Ilmestysmajan ihme

Evankeliumit Novumin "kautta" luettuina ovat antaneet myöskin aikanaan paljon.
Ovat ihan ne vanhat "alkuperäiset" painotuote versiot.

Vähän ihmetyttää tämän viestin siirtäminen ketjuun ja otsikon alle:
"Monia eri totuuksia Raamatusta?"   

Varsinkin kun viesti siirrettiin ketjusta, jonka aihe ja otsikko oli:
"Kristilliset kirjat (hartaus, teologia, kommentaarit yms.)"

Noooh, joo, eipä tuolla nyt mitään suurta merkitystä ole, josko merkitystä ollenkaan,
mutta en kyennyt vastustamaan tässä kohden sisäisen kysymysmerkkin julkituomista.

[Paulus]

On kuitenkin aika erikoista, että nämä eri puolilla hajallaan olevat rakkaus totuuteen- henkilöt eivät muodosta vihdoinkin omaa yhteisöään.
Heillähän on oikea tieto, siis sama kuin Jumalalla,
kaikista asioista, joista Raamattu puhuu.
Hengellisen elämän oleellinen osa on joka tapauksessa seurakunta.

Ei se, että on rakkaus totuuteen, vielä kerro mitään saavutetun totuuden määrästä. Nythän vallitsee tilanne, jossa esim. helluntailaiset pitävät totuutena omaksumiaan käsityksiä, samoin luterilaiset. Jokaisella ryhmittymällä on "virallinen" käsityksensä totuudesta. Mikään kuppikunta ei pysy kasassa, jos se tekee kyseenalaiseksi opin, joka on omaksuttu. Rakkaus totuuteen ei siis mene seurakunnittain vaan yksilöittäin. Eikä ole ainuttakaan, joka perustellusti voisi sanoa, että minulla on koko totuus. Siihen on yltänyt ainoastaan Jeesus.

Jumalan seurakuntaa ei voi määritellä siten, että se olisi helluntaseurakunta, luterilainen seurakunt tms. Jumalan seurakunta muodostuu Jumalan lapsista kuuluivatpa he minkä nimiseen yhdistykseen tahansa tai olivat kuulumatta.

[Soltero]

On kuitenkin aika erikoista, että nämä eri puolilla hajallaan olevat rakkaus totuuteen- henkilöt eivät muodosta vihdoinkin omaa yhteisöään.
Heillähän on oikea tieto, siis sama kuin Jumalalla,
kaikista asioista, joista Raamattu puhuu.
Hengellisen elämän oleellinen osa on joka tapauksessa seurakunta.

Ei se, että on rakkaus totuuteen, vielä kerro mitään saavutetun totuuden määrästä. Nythän vallitsee tilanne, jossa esim. helluntailaiset pitävät totuutena omaksumiaan käsityksiä, samoin luterilaiset. Jokaisella ryhmittymällä on "virallinen" käsityksensä totuudesta. Mikään kuppikunta ei pysy kasassa, jos se tekee kyseenalaiseksi opin, joka on omaksuttu. Rakkaus totuuteen ei siis mene seurakunnittain vaan yksilöittäin. Eikä ole ainuttakaan, joka perustellusti voisi sanoa, että minulla on koko totuus. Siihen on yltänyt ainoastaan Jeesus.

Jumalan seurakuntaa ei voi määritellä siten, että se olisi helluntaseurakunta, luterilainen seurakunt tms. Jumalan seurakunta muodostuu Jumalan lapsista kuuluivatpa he minkä nimiseen yhdistykseen tahansa tai olivat kuulumatta.

Näin minäkin ymmärrän.
Jumalan tahto kuitenkin on, että uskovat muodostavat seurakuntia ja toimivat niissä annettujen ohjeiden mukaan.
Siksi on luonnollista, että kun ihminen kokee jonkin herätysliikkeen tms. opetuksen jostakin hengellisestä kysymyksestä  oleva Jumalan tahdon mukainen, hän hakeutuu ko. yhteisöön.
Selkeästi Raamatun ohjeiden kanssa ristiriidassa oleviin organisaatioihin ei kai kukaan uudestisyntynyt halua kuulua.

Jumala on tietenkin tästä tietoinen ja sallii meidän liikkua eri porukoissa ja antaa jopa syntyä aina silloin tällöin uusia ryhmittymiä,
koska Hän tietää ihmisten taitamattomuuden, tyhmyyden ja syntisyyden, joka estää uskovia tunnustamasta yhtä yhteistä, raamatullista seurakuntaa.

Hajaannus on siis tosiasia, joten on turha taistella jotakin ryhmittymää, esim. helluntailaisuutta, vastaan, kuten tällä foorumilla pontevasti tehdään
ja jopa bannataan helluntailaisia,
jotka puolustavat omaa kokemustaan Jumalan Sanasta.
Rakkaus totuuteen- henkilöitä on aivan varmasti helluntailaisissakin.
Miksi me vihaisimme totuutta?
Jeesus on totuus.

[Paulus]

Selkeästi Raamatun ohjeiden kanssa ristiriidassa oleviin organisaatioihin ei kai kukaan uudestisyntynyt halua kuulua.

Jokaisessa tuntemassani organisaatiossa löytyy ristiriitoja (opetuksessa ja käytännössä) siihen nähden, mitä olen Raamatusta ymmärtänyt. Kuinka paljon ristiriitoja olisi hyväksyttävä?

Hajaannus on siis tosiasia, joten on turha taistella jotakin ryhmittymää, esim. helluntailaisuutta, vastaan, kuten tällä foorumilla pontevasti tehdään
ja jopa bannataan helluntailaisia,
jotka puolustavat omaa kokemustaan Jumalan Sanasta.

Bannauksen syynä ei kaiketi ole ollut helluntaiopin puolustaminen vaan sopimaton käytös ja itsensä ylentäminen.

[Taisto]

On kuitenkin aika erikoista, että nämä eri puolilla hajallaan olevat rakkaus totuuteen- henkilöt eivät muodosta vihdoinkin omaa yhteisöään.
Heillähän on oikea tieto, siis sama kuin Jumalalla,
kaikista asioista, joista Raamattu puhuu.

Tämä on kaiketi sitä huumorin lajia, jota (käsittääkseni) esim ranskalaiset mielellään harrastavat... ?

[Paulus]

Rakkaus totuuteen- henkilöitä on aivan varmasti helluntailaisissakin.
Miksi me vihaisimme totuutta?
Jeesus on totuus.

Rakkaus totuuteen -henkilöitä on luultavasti kaikissa yhteisöissä. Joskus se merkitsee sitä, että tällainen henkilö joutuu eroamaan tai erotetaan yhteisöstä. Mutta sellainen on ihan raamatullista. Jos tällaista kriisiä ei ole valmis kohtaamaan, niin on vaiettava.

Miksi joku uskovaisena itseään pitämä ihminen vihaa totuutta? Ihminen voi sanoa rakastavansa Jeesusta, mutta ei rakasta totuutta.  Tätä olen todella ihmetellyt jo useita vuosia. Olisiko syy se, ettei ihminen kestä sitä, että huomaisi olleensa väärässä? Ja että totuuden etsijällä ei ole paljon ystäviä, vielä vähemmän sillä, jolla on totutusta poikkeavia käsityksiä. On jollakin tapaa turvallista yhtyä enemmistön mielipiteisiin, näinhän se on miltei joka asiassa.

[Soltero]

Rakkaus totuuteen- henkilöitä on aivan varmasti helluntailaisissakin.
Miksi me vihaisimme totuutta?
Jeesus on totuus.

Rakkaus totuuteen -henkilöitä on luultavasti kaikissa yhteisöissä. Joskus se merkitsee sitä, että tällainen henkilö joutuu eroamaan tai erotetaan yhteisöstä. Mutta sellainen on ihan raamatullista. Jos tällaista kriisiä ei ole valmis kohtaamaan, niin on vaiettava.

Miksi joku uskovaisena itseään pitämä ihminen vihaa totuutta? Ihminen voi sanoa rakastavansa Jeesusta, mutta ei rakasta totuutta.  Tätä olen todella ihmetellyt jo useita vuosia. Olisiko syy se, ettei ihminen kestä sitä, että huomaisi olleensa väärässä? Ja että totuuden etsijällä ei ole paljon ystäviä, vielä vähemmän sillä, jolla on totutusta poikkeavia käsityksiä. On jollakin tapaa turvallista yhtyä enemmistön mielipiteisiin, näinhän se on miltei joka asiassa.

Tarkoitat siis totuudella jotakin muuta kuin Raamatun totuutta ja Jeesusta Kristusta, joka on totuus, koska kerran olet tavannut myös uskovaisia, jotka vihaavat totuutta.
Mistä totuudesta siis puhut?

[Vastavoima]

Osta totuutta älä myy.
?

[Paulus]

Tarkoitat siis totuudella jotakin muuta kuin Raamatun totuutta ja Jeesusta Kristusta, joka on totuus, koska kerran olet tavannut myös uskovaisia, jotka vihaavat totuutta.
Mistä totuudesta siis puhut?

Totuuksia ei ole monia samasta asiasta. Vaikka joku sanoo rakastavansa Jeesusta, niin siitä huolimatta hän voi rakastaa vain omaa mielikuvaansa totuudesta väittäen, että se on totuus. Tällainen ihminen voi esiintyä hurskaana, mutta voi silti olla tavattoman häijy. Voi olla, että hänen ymmärryksensä on niin pimentynyt, ettei hän ymmärrä lainkaan tilaansa.

[Soltero]

Tarkoitat siis totuudella jotakin muuta kuin Raamatun totuutta ja Jeesusta Kristusta, joka on totuus, koska kerran olet tavannut myös uskovaisia, jotka vihaavat totuutta.
Mistä totuudesta siis puhut?

Totuuksia ei ole monia samasta asiasta. Vaikka joku sanoo rakastavansa Jeesusta, niin siitä huolimatta hän voi rakastaa vain omaa mielikuvaansa totuudesta väittäen, että se on totuus. Tällainen ihminen voi esiintyä hurskaana, mutta voi silti olla tavattoman häijy. Voi olla, että hänen ymmärryksensä on niin pimentynyt, ettei hän ymmärrä lainkaan tilaansa.

Harrastat erittäin jyrkkää uskovaisten luokittelua sen mukaan, rakastavatko he totuutta siinä mielessä kuin sinä ymmärrät totuuden ja totuuden rakastamisen.

Totuutta vihaavat, johon ryhmittymään minäkin ehdottomasti luokituksessasi kuulun,
ovat valheellisia ja tekohurskaita, lisäksi siis tavattoman häijyjä.

Koska kerran ei ole mitään ryhmittymää, jossa olisi muita enemmän totuutta rakastavia, vaan te olette kaikki hajallanne, ei minulla varmaan koskaan ole mahdollisuuksia tavata livenä ketään rakkaus totuuteen-henkilöä-
ainakin varmaan hyvin epätodennäköistä.
Olisi mukavaa tavata sellainen ja pyytää, että hän käännyttäisi minut rakastamaan totuutta- mikäli se enää on edes mahdollista. 
Olen syntinen ja lankeileva ihminen.

[Paulus]

Koska kerran ei ole mitään ryhmittymää, jossa olisi muita enemmän totuutta rakastavia, vaan te olette kaikki hajallanne, ei minulla varmaan koskaan ole mahdollisuuksia tavata livenä ketään rakkaus totuuteen-henkilöä-
ainakin varmaan hyvin epätodennäköistä.
Olisi mukavaa tavata sellainen ja pyytää, että hän käännyttäisi minut rakastamaan totuutta- mikäli se enää on edes mahdollista. 
Olen syntinen ja lankeileva ihminen.

Yritä löytää sellainen omasta seurakunnastasi. Jos et löydä, yritä naapuriseurakunnasta. Etsi sitten vaikka luterilaisesta, sieltä uskoisin sellaisen löytyvän. Ai, että miksi luterilaisesta? No siellä ei ole seurakuntakuria, joka estäisi keskustelemasta vaikeistakin asioista.

[Taisto]

Keskustelun taito, varsinkin hengellisistä asioista keskustelun, näyttää olevan vaikea laji.
Jos omat rakkaat näkemykset tai kokemukset saavat kritiikkiä osakseen, niin sodan julistus
on hyvin lähellä

Kritiikki, asiallinen tai välillä asian viereenkin osuva, taitaa kuitenkin olla oleellinen osa keskustelua, kun
pyritään etsimään selvyyttä asioista. Please, sallikaa keskustelun siitä huolimatta jatkua.

[tikli]

Koska kerran ei ole mitään ryhmittymää, jossa olisi muita enemmän totuutta rakastavia, vaan te olette kaikki hajallanne, ei minulla varmaan koskaan ole mahdollisuuksia tavata livenä ketään rakkaus totuuteen-henkilöä-
ainakin varmaan hyvin epätodennäköistä.
Olisi mukavaa tavata sellainen ja pyytää, että hän käännyttäisi minut rakastamaan totuutta- mikäli se enää on edes mahdollista. 
Olen syntinen ja lankeileva ihminen.

Yritä löytää sellainen omasta seurakunnastasi. Jos et löydä, yritä naapuriseurakunnasta. Etsi sitten vaikka luterilaisesta, sieltä uskoisin sellaisen löytyvän. Ai, että miksi luterilaisesta? No siellä ei ole seurakuntakuria, joka estäisi keskustelemasta vaikeistakin asioista.

Sinulla näyttää olevan hyvin negatiiviset käsitykset seurakuntakuristakin?

Kyllä minä olen vähän sitä mieltä, että joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee, kunhan muistamme, että kuri ei ole = ruoskiminen, vaan kurihan tarkoittaa ja on = oikeaan ohjaamista, joten miten se voisi olla esteenä totuuden löytämiselle?

[Paulus]

Sinulla näyttää olevan hyvin negatiiviset käsitykset seurakuntakuristakin?

Kokemukset ovat opettaneet ainakin sen, että (väärin ymmärretty) seurakuntakuri estää tehokkaasti keskinäisen vuorovaikutuksen ja mielipiteiden vaihdon seurakunnassa. Semmoinen seurakunta on varsin helppo saada eksyksiin ja sehän jos mikä on sielunviholliselle mieleen.

[Paulus]

Keskustelun taito, varsinkin hengellisistä asioista keskustelun, näyttää olevan vaikea laji.
Jos omat rakkaat näkemykset tai kokemukset saavat kritiikkiä osakseen, niin sodan julistus
on hyvin lähellä

Kritiikki, asiallinen tai välillä asian viereenkin osuva, taitaa kuitenkin olla oleellinen osa keskustelua, kun
pyritään etsimään selvyyttä asioista. Please, sallikaa keskustelun siitä huolimatta jatkua.

Olen samoilla linjoilla. Sanoit tuossa jotain oleellista, joka ei vain tahdo mennä perille.