Käsitän tuon luvun kokonaisuutena - ja myös tuon jakeen - oikeastaan asian niin, että käyttäisimme varojamme ja elämäämme Jumalan valtakunnan hyväksi, emmekä vain omaksi iloksemme.
Jos käytämme varoja ja voimia muiden ihmisten ja evankeliumin hyväksi, niin silloin teemme sen aina Jeesukselle. Se on ystävien tekemistä väärällä mammonalla. Iäisiin majoihin meitä ei kuitenkaan voi ottaa kukaan muu kuin Jumala itse. Näen siis niin, että kun autamme toisia ihmisiä, niin teemme silloin ystävyyttä niitä ihmisiä ja Jumalaa kohtaan.
Jeesus sanoo uskovia ystävikseen:
"En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni."
Tuossa luvun vertauksessa isäntä kehuu huoneenhaltijan oveluutta, vaikka hän tekikin vääryyttä isäntäänsä kohtaan. Jeesus ei kuitenkaan kehoita toimimaan vääryydellä. Se käy ilmi luvun myöhemmistä jakeista.
Viisaammat avatkoon jaetta lisää ja korjatkoon mahdollisesti vääriä käsityksiäni.