Lutherin galatalaiskirjeen selityksestä olen itsekin kovasti pitänyt ja se oli todella hyväksi avuksi kun R-piirissämme 3-vuoden ajan kahlasimme läpi galatalaiskirjettä. Paljon olen saanut myös Roseniuksen ja O.V. Sendstadin teksteistä. Roseniukselta esim. hartauskirjasta Elämän leipää.
Kerran kuulin hieman tähän teemaan- ihmisen osuus pelastuksessa sellaisen ajatuksen, että on portti jonka etupuolella lukee Jeesuksen sanat: "seuraa minua" ja sen toisella puolella on sanat; "te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät"..Voinee tulkita noi myös niin, että jos joudun kadotukseen se on täysin minun vastuullani ja jos pelastun, se on täysin Jumalan teko. Älylle aika moinen pähkinä? Tällöin täytyy kyseessä olla Jumalallinen ihme. Eipä sitä ihmisellä taida osuuta olla luonnollisessakaan syntymässä, saati sitten hengellisessä..
Ja toisaalta Raamattu kuitenkin myös kehoittaa; "antakaa sovittaa itsenne"..Ts. tuossa lienee fokus ihmisen osuudessa. Mutta sävyltään teksti sellainen, että antaa aiheen tulkita, että ihmisessä on joku minkä pidättää, koska pyydetään antamaan..Suostuuko hän sovitettavaksi, suostuuko kadonnut löydettäväksi? Mutta se tietoisuus, että olen kadonnut..Mistä se heräte siihen tulee? Vain elävä tietää, että on kuoltava..Kuollut ei tiedä mitään..Sananlaskua mukaillen..Tässä probleemassa minua on auttanut Augustinus, hän toteaa jotenkin näin: "kaipaus sinun puoleesi on sinun omaa työtäsi". Ja hienosti muistaakseni Rosenius on todennut katumuksesta. Katumuksen tehtävä ei ole valmistaa meille sijaa Kristuksen sydämessä, vaan sen tehtävä on valmistaa sijaa meidän sydämessä Kristukselle..