Olen ollut ilman maallista seurakuntaa vuosia.
Jeesuksen Kristuksen seurakunta kulkee sydämestä sydämeen ja on ainakin Suomessa piskuinen hajallaan oleva lauma tänä päivänä.
Päivinämme tämä seurakuntakysymys on vaikea asia. Raamattu ei tunne yhtään tapausta, jossa samalla paikkakunnalla olisi toiminut useampi seurakunta (tarkoitan seurakunnalla tässä jonkin sortin uskonyhteisöä, en tietenkään Jumalan Seurakuntaa joka on yksi) niin liekö siitä kehitelty sitten niille uskonyhteisöille nimi "hengellinen koti" ja "seurakunnalle nimi"? Alussa uskovat kuuluivat asuinpaikkakunnallaan kokoontuvaan seurakuntaan ja niitä oli yksi ja niitä nimitettiin paikkakunnan nimen mukaan (Jerusalemin seurakunta, Efeson seurakunta jne). Muuta ilmoitusta ei ole. Raamatussa seurakunta ilmaistaan monikossa vain silloin, kun kysymys on esimerkiksi Frygian, Galatian tai Vähän Aasian maakunnissa olevista seurakunnista. Muuten poikkeuksetta seurakunta mainitaan yksikössä kunkin paikkakunnan (kaupungin) nimen mukaan.
No niin. Raamatussa alussa on kullakin paikkakunnalla vain yksi seurakunta, nyt niitä on monia. Raamattu kuitenkin kiistatta opettaa uskovia kokoontumaan yhteen seurakuntana, johon Jumala on asettanut veljiä ja sisaria tehtäviinsä. Nyt pitäisi sitten valita mihin uskonsuuntaan haluaa kuulua tai mihin kokee saaneensa johdatusta liittyä. Tämä voi olla vaikeaa jos esimerkiksi on tullut kotonaan uskoon eikä jonkun uskonsuunnan kokouksessa.
Itse olen eronnut kirkosta (pääosin sakramenttaaliopin tähden) ja myöhemmin vapaakirkosta, kun se otti vastaan "Toronton siunauksen" eikä hyväksynyt sen koettelemista ja arvioimista. Näihin liittyy myös sellaista, että kiellettiin sekä luterilaisessa kirkossa että vapaakirkossa tilojen käyttö ja niissä kokoontuminen (ei varmaan kaikkialla Suomessa, mutta paikkakunnallani, jolla silloin asuin). Noista ajoista on hyvin surullisia muistoja.
Olen tietoinen, että se joukko kasvaa maassamme, jotka ovat seurakunniksi itsensä korottaneet uskonsuunnat jättäneet (kuten nimimerkki Pökkelö ja minä). Tämä tuntuu pahalta sydämessä, varsinkin, kun en ole ongelmaan löytänyt ratkaisua. Yritin alkaa käymään kirkon kokouksissa täällä Karjalohjalla, mutta se on osoittautunut tyhjän veroiseksi
ex nihilo nihil fit.
Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana osallistunut joihinkin Suomen evankeliumikoulu ry:n
http://www.evankeliumikoulu.fi/ järjestämiin tilaisuuksiin (esim. Kristus-päiville Laukaalla elokuussa 2016), mutta eihän tällaiset kokoontumiset korvaa paikallisseuratoimintaa. Mielestäni ei myöskään 2-3 veljen/sisaren kokoontuminen yhteen, vaikka Jeesus onkin heidän kanssaan lupauksensa mukaan (Mt. 18:20). Alussa uskovaiset kokoontuivat kodeissa ja mursivat siellä leipää, mutta kokoontuivat he kaikkikin yhteen jos oli mahdollista. Tällaiseen yhteen suuremmassa joukossa kokoontumiseen viittaavat useat raamatunpaikat (Ap.t 4:23-24, Rm. 16:5, 1.Kor. 14:23, 26 ym). Seurakunnan kokoontumiset olivat uskovien rakentumisen ja yhteyden kannalta merkittäviä, Hebr. 10:25. Näistä seurakuntaan liittyvistä asioista olisi paljon kirjoitettavaa, mutta useimmat varmasti tuntevat Raamattunsa. Ongelmamme voikin olla se, että lisäämme sen teksteihin monenlaista, jolla pyrimme osoittamaan "oman hengellisen kotimme" seurakunnaksi.
Summa summarum. On lohdullista tietää ja hyvä muistaa, että Jeesus tuntee seurakuntansa jokaisella paikkakunnalla. Se on pyhä ja siihen kuuluu vain Kristuksessa pyhiä (Hebr. 10:10,14) ja itsessään syntisiä (1.Jh. 1:8,10). Itsessään pyhät ja synnittömät eivät kuulu Kristuksen seurakuntaan.
Taas kirjoittelin nuokkuen ja nukahdellen, mutta en vaan meinaa saada unenpäästä kiinni ja siksi palaan öisin koneelle. Tuntuu kivalta, kun palsta on piristynyt ja olen tykönäni iloinnut siitä erityisesti, että wakan on palannut.