Hengellinen ulottuvuus on tunteiden, järjen ja mielikuvituksen yläpuolella.
Hengellinen ulottuvuus ei taida kuitenkaan olla erillään tunteista, järjestä ja mielikuvituksesta. Jumala on henki, ja Hänellä on monenlaisia tunteita, järkeä (viisautta), ja rikas mielikuvitus päätellen siitä millaisen miljoonien kasvi- ja eläinlajien maailman Hän on luonut. Ja ihminen on Jumalan kuva.
Jumala on luonut ihmisen järjelliseksi ja tunteelliseksi ja antanut mielikuvituksen.
Tietysti hengellisiin elämyksiin liittyy usein tunteita, kuten kunnioittavaa pelkoa ja riemua.
Ainakin jonkin verran älyä tarvitaan mm., jotta voi oivaltaa evankeliumin sanoman.
Mielikuvitus on luovuuden edellytys, ja se rikastuttaa elämää.
Jumalan kuvana ihminen voi yrittää sijoittaa näitä ominaisuuksia myös Jumalaan,
koska sillä tavalla Hänet saa ikään kuin tutummaksi, ihmisen tavoitettavaksi.
Kaikkivaltias Luoja ei kuitenkaan ole alistettu biologis-sielullisille ilmiöille niin kuin ihminen on.
Jumala voi käyttää ihmisen tunteita kutsuessaan häntä luokseen esim. masennuksen, surun tai tyhjyyden tunteiden välityksellä.
Mutta jos Jumalan kohtaaminen on ihmisen puolelta vain tunteiden myllerrystä, mielikuvituksen lentoa tai järjen päätelmiä,
se jää lyhytaikaiseksi.
Uskoontulo on hengellinen ilmiö, samoin kuin muukin yhteydenpito Jumalan ja ihmisen välillä.
Silloin ihmisen valtaa Jumalan antama Pyhä Henki, jolla on ylivoima ihmisen tunteiden ja mielikuvittelun suhteen.
Uskon lahjaksi saaminen ja sen säilyminen on järjenvastainen, ihmisen muulle kokemusmaailmalle selittämätön ilmiö.
Siitä seuraa paljon iloa ja rauhaa, mutta myös yliluonnolliseen liittyviä elämyksiä,
kuten kokemus pyhän ja ajattomuuden todellisuudesta.
Hengelllinen ulottuvuus aukeaa.