Puimatanner
Puimatanner => Laki ja evankeliumi => Aiheen aloitti: Paulus - 04.02.17 - klo:14:47
-
Olen pohtinut asiaa omalla kohdallani ja tullut siihen tulokseen, että olen. Monen mielestä. Luultavasti minulla on käsityksiä, joita pidetään harhaoppeina sellaisissa yhteisöissä, jotka ovat jotenkin oppinsa määritelleet. Olisin yllättynyt, jos olisi toisin. Itse en voi asialle mitään ja tunnustan, etten edes kärsi asiasta.
Miten te toiset koette tämän asian?
-
Muitten mielestä varmasti olen harhaoppinen ja omasta mielestänikin se on varsin todennäköistä.
Lopulta kyse on siitä miten harhaoppisuus määritellään. Sen tiedän, että hairahdun monessa kohdin.
Pidän kuitenkin sitäkin mahdollisena, että olen ymmärtänyt jonkin opillisen asian väärin.
Minä itse - se on minun lihani - on loppuun asti harhaoppinen ja tahtoo sitä ollakin.
Lisäys: Ja kun näin ajattelee ja sen ääneen sanoo, niin varmasti on monen mielestä harhaoppinen tai vähintäänkin kummallinen ja hankala.
-
Vapahtajamme,Hänet todella katsottiin hankalaksi.Eipä Häntä moneen seurakuntaan nykyisin päästettäisi julistamaan.Vihapuhetta nääs!Ei nykyihminenkään sellaiseen menoon suostu."Hän on ansainnut kuoleman.Mitä me enää todistajia tarvitsemme".Näin ihana on ihmispoloisen sydän?
-
Muitten mielestä varmasti olen harhaoppinen ja omasta mielestänikin se on varsin todennäköistä.
Lopulta kyse on siitä miten harhaoppisuus määritellään. Sen tiedän, että hairahdun monessa kohdin.
Pidän kuitenkin sitäkin mahdollisena, että olen ymmärtänyt jonkin opillisen asian väärin.
Tähän on aika helppo yhtyä. Toisaalta on niinkin, että ilman tätä asennetta kristittyjen yhteys ei tahdo onnistua. Jaakob kirjoittaa, että monessa kohtaa me kaikki hairahdumme. Pitäisikö meidän siinä tapauksessa sietää väärää oppia ja väärän opin levittäjiä? Yksi merkittävä kysymys kuuluu, että kuinka paljon väärää tulisi sietää, että yhteys syntyisi ja säilyisi?
Johannes kuitenkin kirjoittaa (2. Joh. 9,10): "Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkää sanoko häntä tervetulleeksi…"
Mielestäni kristinuskon pääasia voidaan hyvinkin tarkkaan määritellä. On siis olemassa joitakin ehdottomia perusasioita jotta ylipäätään voitaisiin pysyä kristinuskon sisäpuolella.
-
Tätä asiaa on aiemmin käsitelty täällä, ehkä voimme palata siihen:
http://puimatanner.net/index.php?topic=337.0
-
Niin, harhaoppista ei määritellä kenenkään ihmisten mielipiteiden perusteella, vaan sen mukaan uskooko ihminen sillä tavalla, kun Raamattuun on kirjoitettu.
Alkukirkon harhaopeista löytyy historiatietoa. Kristinuskon sisälle on syntynyt soveltavia uskontoja jotka eivät perustu alkuperäisiin Raamatun kirjoituksiin. Sieltä täältä noukitaan jakeita Raamatusta tukemaan omia käsityksiä. Ensimmäiset harhaopit liittyivät Jeesuksen persoonaan. Ja käsitykseen kolmiyhteisestä Jumalasta Isä Poika ja Pyhä Henki. Lakia ja evankeliumia sotkettiin toisiinsa, erottamatta kummankin nimenomaista tarkoitusta. Juutalaiskristityillä oli pitkään ongelmia ympärileikkauksen kanssa. Krisstityiksi kääntyneiltä pakanoilta alettiin vaatimaan ympärileikkausta juutalaisuuden mukaan. Haasteita riittää meillekkin, ihan jokaisrlle päivälle. Paholainen koittaa riistää pois Kristuksen vanhurskauden ja valjastaa orjakseen, rakentamaan omaa vanjurskautta Kristuksen lahjavanhurskauden tilalle.
-
Kristinuskon sisällä suurimmaksi harhaopiksi on muodostunut ulkoisena toimituksena suoritettu vesikaste, kunnes sen on syrjäyttänyt muutamassa vuosikymmenessä uuskarismaattisuuden harhojen kirjo.
-
Kristinuskon sisällä suurimmaksi harhaopiksi on muodostunut ulkoisena toimituksena suoritettu vesikaste, kunnes sen on syrjäyttänyt muutamassa vuosikymmenessä uuskarismaattisuuden harhojen kirjo.
En pitäisi itse kastetapaa harhaopin lähteenä, vaan siihen liittyvää väärää opetusta. Mielestäni sama ongelma on kummallakin puolella. Ajatellaan, että oikea kastetapa ja -käytäntö varjelisi oikeassa opissa. Tuolla kastekeskustelussa olen käsitellyt tätä asiaa laajemmin.
-
Kristinuskon sisällä suurimmaksi harhaopiksi on muodostunut ulkoisena toimituksena suoritettu vesikaste, kunnes sen on syrjäyttänyt muutamassa vuosikymmenessä uuskarismaattisuuden harhojen kirjo.
En pitäisi itse kastetapaa harhaopin lähteenä, vaan siihen liittyvää väärää opetusta. Mielestäni sama ongelma on kummallakin puolella. Ajatellaan, että oikea kastetapa ja -käytäntö varjelisi oikeassa opissa. Tuolla kastekeskustelussa olen käsitellyt tätä asiaa laajemmin.
En tarkoittanut kastetapaa vaan siihen liittyvää väärää opetusta. Ymmärsit väärin.
-
En tarkoittanut kastetapaa vaan siihen liittyvää väärää opetusta. Ymmärsit väärin.
Taitaa olla niin, että kumpikin tarkoitamme samaa, mutta emme ehkä osaa ilmaista sitä ymmärrettävästi. Mielestäni sekä lapsikaste, että uskovien kaste on oikein, ellei niitä sotketa väärillä opetuksilla. No, tässä asiassa olen mielelläni harhaoppinen, en kuitenkaan ole sitä ollut kovin monta vuotta. Kummallista, että on pitänyt olla uskossa yli 55 vuotta ennenkuin tämän yksinkertaisen asian on tajunnut.
Kuten sanoin, olen käsitellyt asiaa laajemmin kastekeskustelussa. Esim. täällä: http://puimatanner.net/index.php?topic=126.1320 (esim. vastaukset 1322 ja 1324).
-
Kyllä se suurin ongelma on että ihminen alkaa luottamaan omiin tekoihinsa. Kaste on Kristuksen asettama ja vain yksi kaste on pätevä. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Saarnatkaa evankeliumia sanoo Jeesus tässä kastekäskynsä edellä. Ja evankeliumi on sanoma Kristuksesta joka syntyi ihmiseksi. Ja antoi itsensä verensä ja henkensä syntiemme sovitukseksi. Kenelläkään ihmisellä ei ole latiakaan laittaa sovittaakseen itsensä Jumalan kanssa. Siksi Jumala itse antoi itsensä meidän syntiemme sovitukseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Jos tämä ei käy ihmiselle, niin se on menoa. Meidän tekomme ei tuo meille pelastusta.
Sitten kun ihminen eksyy ja alkaa luottamaan itseensä, siis omiin tekoihinsa ja aivoituksiinsa niin hän alkaa halveksimaan muita.
Jeesuksen veri puhdistaa synneistä. Me syntiset tarvitsemme jatkuvasti puhdistusta. Kun ihminen pysyy omatunto valvovana ei tule mieleenkään kerskailla itsestään ja halveksia muita. Näin pysymme Jumalan armossa ja Kristuksen tuntemisessa. Emme ala omiin tekoihimme tai nokkeluuteemme luottamaan.
Olemme armahdettuja rikollisia. Pysykäämme Jumalan armossa.
Emme me Kristuksessa ahtaalla ole. Sen sijaan moni on sotkeentunut omaan nokkeluuteensa ja eksynyt sen kautta pois Kristuksesta.
Tämä tie on ykdinkertainen tie. Tie itse vie sillä kulkevat perille. Kuten Jesaja sanoo siltä tieltä ei eksy hullutkaan.
Tämä edellyttää kuitenkin Kristuksessa pysymistä. Itseemme meillä ei ole mitään luottamista, eikä toisiin ihmisiin. Liha on lihaa ja lihana pysyy kuolemaan saakka. Jeesus on Herra. Ohjakset hänelle, niin pääsemme kerran perille.
-
Vapahtajamme,Hänet todella katsottiin hankalaksi.Eipä Häntä moneen seurakuntaan nykyisin päästettäisi julistamaan.Vihapuhetta nääs!Ei nykyihminenkään sellaiseen menoon suostu."Hän on ansainnut kuoleman.Mitä me enää todistajia tarvitsemme".Näin ihana on ihmispoloisen sydän?
Luultavasti Paavali saisi kenkää kaikista tämän ajan seurakunnista, sen verran hankala tyyppi oli. Joutuipa aikanaankin kirjoittamaan, että "kaikki ovat minut jättäneet".
Kuitenkin Paavali rohkeni kirjoittaa:
"Olkaa minun seuraajiani, veljet ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana…" Fil. 3:17.
-
Käyn harvoin kokouksissa, mutta eilen olin pienimuotoisessa kokoontumisessa, jonka järjestäjänä oli pieni helluntailiikkeestä eronnut ryhmä, joka sanoo itseään seurakunnaksi. Laulut olivat pääosin tuttuja ennestään. Pienellä ryhmällä oli yksi tosi reipas laulu, mutta ei se mitenkään pahalta tuntunut. Tiedän, että olen joissakin opillisissa kysymyksissä eri mieltä ko. porukan kanssa, mutta silti koin Hengen yhteyttä. Ihan samoin kuin joidenkin luterilaisten kanssa. Hengen yhteys on mielenkiintoinen asia, mitä jotkut erimielisyydet opissakaan eivät sammuta.
-
Viimeks vastasin, että olen todennäköisesti.
Nyt vastaan, että en ole. Olen oikeaoppinen. Täysin. 100%. Ja asiasta on turha sen enempää keskustella. Kun on oikeassa, niin on oikeassa.
-
Viimeks vastasin, että olen todennäköisesti.
Nyt vastaan, että en ole. Olen oikeaoppinen. Täysin. 100%. Ja asiasta on turha sen enempää keskustella. Kun on oikeassa, niin on oikeassa.
Ooksä kääntynyt pohjalaiseksi?
-
Viimeks vastasin, että olen todennäköisesti.
Nyt vastaan, että en ole. Olen oikeaoppinen. Täysin. 100%. Ja asiasta on turha sen enempää keskustella. Kun on oikeassa, niin on oikeassa.
Ooksä kääntynyt pohjalaiseksi?
Pohjalaisen ja ratakiskonpätkän ero on siinä, että ratakisko taipuu ;D
-
Viimeks vastasin, että olen todennäköisesti.
Nyt vastaan, että en ole. Olen oikeaoppinen. Täysin. 100%. Ja asiasta on turha sen enempää keskustella. Kun on oikeassa, niin on oikeassa.
Ooksä kääntynyt pohjalaiseksi?
:D Kiitos sinulle, että läppärini näytössä on räkäpärskeitä.
Mutta en ole kääntynyt. Olen päättänyt ihmisenä olla oikeassa ja oikeaoppinen. Kyllä minä tiedän.
Helpotetaan sen verran, että en luota ihmisiin näissä asioissa, joten loput voi päätellä.
Lisäys: tarkoitukseni ei ole pilata tätä mielenkiintoista ketjua, missä on turhan vähän kommentteja, verrattuna oikeaoppisuuden määrään muissa ketjuissa. Nyt vaan tunne on, että oikeassahan tässä ollaan niin väkevästi, että meinaa haalarit revetä. Epäilen jopa sitä, etten ole hairahtunut koskaan ja missään. Sellainen ei sovi oikeaoppiselle. Liekkö koko valtakunta pystyisi pystyssä ilman tällaisia pylväitä. Kunnia Jumalalle + muut kliseet, mutta kyllä se minä vaan armosta olen melkoinen tapaus. Huhhuh kun tuntuukin hyvältä olla oikeassa.
-
Hyvä Mice,niin pärskähteli täälläkin!Jeesus oli niin oikeassa sovittaessaan syntisäkit,että mitä sitä suotta olemaan väärässä!
-
Raamattu on "oikeaoppinen", ja ohjaa Herran omia Kristuksessa annettuun elämään, Jumalan armon oikeaan ymmärtämiseen ja siitä nousevaan hengelliseen kasvuun, Jumalan tahdossa:
2Tim.3:16-17 "Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.
Toki jos kristitty ei kestä enää Jumalan Sanaakaan, silloin hänellä on ongelma suhteessa Jumalan Sanaan ja Jumalaan itseensä , ei ihmisiin - vaikka usein ihmisiä syyttämällä voidaan yrittää päästä pois Jumalan Sanan opetuksenkin alta.
-
Omahyväiset, itsevanhurskaat, tekopyhät ihmiset, jotka esiintyvät Jumalan sanana, ja muka onnistuneina kilvoittelijoina ihmisten edessä, harhauttavat pois Jumalan sanasta ja tekevät Sanasta ihmisille vastemielistä kuulla. Kaksinaismoralismi on hyvin tyypillistä monille uskoville, siis julkinen esiintyminen toisenlaisena, kun todellisuudessa on.
Totuus on etteemme me uskovat ole muita ihmisiä kummempia tai jalompia, vaan usein jopa päinvastoin.
Uskosta sen sijaan kertoo ja todistaa se että ihminen on valmis tunnustamaan heikkoutensa ja pyytämään myös anteeksi vääriä tekojaan myös uskosta osattomilta, se puhuttelee aivan toisella tavalla kun tekopoyhyys jonka ihmiset vaistoavat hyvin jo luonnostaan.
-
Herra Jeesus ei ollut ainakaan tekopyhä eikä omavanhurskas:
Joh.8:43 Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.
Joh.8:44 Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
Joh.8:45 Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.
-
Jumala onkin pyhä, Jeesusta ei voi syntisiin verrata lainkaan. Yksi vakavimmista himoista on juuri tekopyhyys, eli pakottava tarve näyttää ihmisten silmissä paremmalta kun oikeasti on. Tämähän oli Jeesuksen farisealaisen kuulijakunnan ongelma, terveet eivät tarvitse parantajaa.
Oikeasti nöyrillä Jeesuksen seuraajilla on terve synnintunto ja terve itsensä tunteminen, eivät he puhu ihmisille satuja omasta jalostumisistaan.