HERRA
SIUNATKOON SINUA ja
VARJELKOON SINUA
Huomaamme elämässämme asioita, jotka vakuuttavat meille, että jossain on Jumala, joka ihmeellisesti siunaa eri tavoilla ja myöskin varjelee erilaisissa tilanteissa.
Tässä ensimmäisessä vaiheessa tulee kaipaus Sen puoleen,
joka niin selvästi siunaa ja varjelee.
HERRA
VALISTAKOON KASVONSA SINULLE ja
OLKOON SINULLE ARMOLLINEN
Vaikka Jumalan hyvyys vetää meitä puoleensa,
syyllisyytemme saa meidät helposti juoksemaan Jumalaa pakoon.
Ja niin Jumala oikein huutaa peräämme.
Ja jos Aadamin lailla sitten pysähdymme,
lakkaamme juoksemasta Jumalaa pakoon,
pääsemme syvemmän siunauksen alle.
Herra on silloin siinä missä mekin.
Hänen kasvojensa kirkkaus loistaa yläpuolellamme.
Tuo kirkkaus siunaa ja lämmittää, mutta valaisee myös syntisyytemme.
Siinä synnit paljastuvat, mutta ne myös puhdistuvat.
Siksi nämäkin kaksi asiaa kuuluvat saumattomasti yhteen:
Kirkastakoon kasvonsa ... ja olkoon armollinen.
HERRA
KÄÄNTÄKÖÖN KASVONSA SINUN PUOLEESI ja
ANTAKOON SINULLE RAUHAN
Tähän kolmanteen vaiheeseen eivät kaikki yllä.
Jeesuksen opetuslapsistakin vain Johannes lepäsi Jeesuksen rintaa vasten.
Johannes kuunteli levollisena Jeesuksen sydämen lyöntejä.
Ja kun tuli tiukka paikka,
niin muut opetuslapset pyysivät Johannesta kysymään Jeesukselta asiaa.
Heillä itsellään ei ollut tätä rohkeutta.
Ja niin Johannes veti henkeä syvään ja käänsi kasvonsa Jeesuksen puoleen.
Ja Jeesus käänsi kasvonsa Johanneksen puoleen ja sanoi: kysy lapseni.
Tähän rauhaan pääsee vain siunaamalla - ei kiroamalla.
Mutta jos Paavalin kehotuksen mukaisesti siunaamme
emmekä kiroa niitä, jotka meitä vainoavat,
Jumalakin siunaa meitä kelvottomia, ja varjelee.
Hän kirkastaa kasvonsa ja on armollinen.
Ja kun syyllisyys on poissa, voimme kohottaa katseemme, ja mitä näemmekään.
Hän on kääntänyt kasvonsa juuri minun puoleeni.
Ja niin saan rauhan, jonka Jeesus on meille luvannut.