Kirjoittaja Aihe: Jumalan rauha  (Luettu 17933 kertaa)

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6291
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #60 : 17.11.20 - klo:16:54 »
Uudestisyntymä on usein, ei toki aina, mullistava kokemus elämässä. Ihminen on voinut kokea ehdotonta rakkautta ensimmäistä kertaa. Minulle kävin noin. Tosin vasta 5 vuotta uskoon tulemiseni jälkeen. Se muuttaa ihmisen olemusta aika ratkaisevasti ja ihminen motiivit ja prioriteetit voiva ikäänkuin luonnostaan muuttua melko paljon.

Tämä johtuu siitä että elämässä on uusi ulottuvuus, eikä vain ulottuvuus vaan elävä Jumala.

Eli useinkaan se ei voi olla vaikuttamatta ihan spontaanisti ihmisen toimintoihin.

Eli ihminen ei uskoon tullessaan koskaan omasta itsestään puristanut kokemusta että nyt uskon Jeesuksen kuolleen puolestani. Ihminen ei kykene siihen.

Uusi testamentti dokumentoikin kyllä sitten paljon sitä miten uusi elämä lähtee käyntiin tai ei lähde käyntiin.
Mutta kyllä selvästi Raamatusta ilmenee että usko vaikuttaa myös käyttäytymiseen.

Ei se poista sitä vanhaa syntistä olemusta, se on yhä sisällämme ja ihminen kykenee täysin epäuskoiseen ajatteluun ja käyttäytymiseen omassa itsessään aina kuolemaan asti. Mutta se siis ei tee tyhjäksi sitä että ihminen on tullut Jumalan lapseksi.

Eli mallisi piirtää ikäänkuin todellisuuden missä ihminen on uskon kautta pelastunut ja sitten elää aina kuin ennenkin osoituksena että ei varmasti lisää jotain omaa pelastumisensa ehtoon. Tuo ei näytä oikein olevan totta arkihavaintojen perusteella. Joten en oikein tiedä missä se todellisuus olisi. Muuten kuin sinun ajattelussasi. Siksi en voi oikein antaa omasta puolestani vastausta pohdintaasi.
« Viimeksi muokattu: 17.11.20 - klo:17:05 kirjoittanut sandia »

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #61 : 17.11.20 - klo:17:08 »
Tämä vielä kertaukseksi toisesta keskustelusta :

Mielestäni rov. Matti Väisänen selvittää lain ja lakihenkisyyden eroa oivallisesti kirjassaan Hänen tekonsa. Otan vain lyhyen lainauksen:

"Lain ja lakihenkisyyden ero tulee näkyviin silloin, kun on kysymys siitä, voiko ihminen täyttää lain vaatimukset. Jumala sanoo laissaan: 'Sinun tulee täyttää tämä, mutta sinä et voi etkä tahdo.' Lakihenkisyys sanoo sen sijaan: 'Sinun tulee täyttää laki ja sinä voit myös niin tehdä.' Pitämisen velvollisuus sisältää myös mahdollisuuden ja kyvyn. Lakihenkisyys 'avaa' ihmiselle mahdollisuuden päästä Jumalan yhteyteen ja elää Jumalan yhteydessä omin voimin. Pelastus ja pyhitys rakentuvat lakihenkisyydessä ihmisen itsensä varaan. Siinä laki esitetään pelastus- ja / pyhitystienä."

Vastaukseni liittyy lainaamaasi Väisäsen kirjoitukseen.

Täydellisyyttä vaativan Jumalan lain (Gal. 3:10, Jaak. 2:10) vesittäjä saa hyvää oloa ja jonkinlaista rauhantunnetta siitä, että on mielestään täyttänyt vaatimukset ja kohonnut sen seurauksena tietylle statustasolle. Mielestäni tällainen legalistinen uskonnollinen ihminen on verrattavissa niihin moniin, jotka yrittävät saavuttaa tietyn statustason muiden ihmisten silmissä tiettyjen ponnistelujen ja saavutusten avulla ja kokevat sen seurauksena hyvää oloa, joka johtuu serotoniinin stimuloitumisesta. Olennaista eroa ei ole, vaikka statuksen tai hyvän aseman tavoittelu liittyy tässä tapauksessa myös uskonnolliseen tai hengelliseen ulottuvuuteen. Kirjoitin myös, koska esim. fariseukset selvästi halusivat hyvän statuksen myös ihmisten silmissä.

Kaikki ihmisen mahdollisuudet tyhjäksi tekevä ja syyttävä kaikenkattavaa täydellisyyttä vaativa laki taas ahdistaa ja vie voimat ja saa ihmisen tuntemaan statuksensa (ainakin Jumalan edessä) alhaiseksi tai huonoksi, josta syystä minkäänlaista koettavaa rauhantunnetta ei ole. Niin kuin ihmisen ei-hengelliseen tai ei-uskonnolliseen elämään liittyvä ahdistus on monesti seurausta uhkan tai vaaran havaitsemisesta tai kokemisesta, samoin ahdistus hengellisen lain edessä uhkaa ihmistä, jos ei välittömästi niin tulevaisuudessa vaaran toteutumisella (ikuinen kadotus). Ei ole siis mielestäni ihmeteltävää tai selittämätöntä tai silkkaa ihmettä, kun joku hengellisen lain ahdistama pyrkii ahdistuksestaan vapauteen ja alkaa uskomaan evankeliumin tai armon tai lahjavanhurskauden julistukseen, joka vapauttaa ahdistuksesta. Tätä esim. tarkoitin, kun kirjoitin aikaisemmin, että hengellinen elämä on ihmiskeskeistä. Eli se on näkökulmastani selitettävissä uskottavalla tavalla ihmisestä itsestään käsin. Tällä en kiistä, etteikö siinä voisi olla mukana yliluonnollista elementtiä.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #62 : 17.11.20 - klo:17:14 »

Eli mallisi piirtää ikäänkuin todellisuuden missä ihminen on uskon kautta pelastunut ja sitten elää aina kuin ennenkin osoituksena että ei varmasti lisää jotain omaa pelastumisensa ehtoon. Tuo ei näytä oikein olevan totta arkihavaintojen perusteella. Joten en oikein tiedä missä se todellisuus olisi. Muuten kuin sinun ajattelussasi. Siksi en voi oikein antaa omasta puolestani vastausta pohdintaasi.

Ei toteudu käytännössä. Siksi Pirttiaho, Luther ja monet muut uskonpuhdistuksen perilliset ovat kirjoittaneet ja puhuneet paljon aiheesta nimenomaan uskoville.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6291
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #63 : 17.11.20 - klo:17:20 »

Eli mallisi piirtää ikäänkuin todellisuuden missä ihminen on uskon kautta pelastunut ja sitten elää aina kuin ennenkin osoituksena että ei varmasti lisää jotain omaa pelastumisensa ehtoon. Tuo ei näytä oikein olevan totta arkihavaintojen perusteella. Joten en oikein tiedä missä se todellisuus olisi. Muuten kuin sinun ajattelussasi. Siksi en voi oikein antaa omasta puolestani vastausta pohdintaasi.

Ei toteudu käytännössä. Siksi Pirttiaho, Luther ja monet muut uskonpuhdistuksen perilliset ovat kirjoittaneet ja puhuneet paljon aiheesta nimenomaan uskoville.

Kuten jo mainitsin jossain aiemmassa ketjussa, itse tutkin tätä asiaa vain Raamatusta.
Joskus 90 luvulla tajusin että kaikki muiden kirjoittamat kirjat ja opetukset ovat TULKINTAA. Miksi olettaisin että ne ovat jollain tapaa sen yläpuolella että itse luen Raamattua.

Toki sain lukioikäisenä mielestäni melko tasapainoista opetusta, mikä on itselleni luonut perustan, mikä on pysynyt kautta koko elämän.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #64 : 17.11.20 - klo:17:26 »

Eli mallisi piirtää ikäänkuin todellisuuden missä ihminen on uskon kautta pelastunut ja sitten elää aina kuin ennenkin osoituksena että ei varmasti lisää jotain omaa pelastumisensa ehtoon. Tuo ei näytä oikein olevan totta arkihavaintojen perusteella. Joten en oikein tiedä missä se todellisuus olisi. Muuten kuin sinun ajattelussasi. Siksi en voi oikein antaa omasta puolestani vastausta pohdintaasi.

Ei toteudu käytännössä. Siksi Pirttiaho, Luther ja monet muut uskonpuhdistuksen perilliset ovat kirjoittaneet ja puhuneet paljon aiheesta nimenomaan uskoville.

Kuten jo mainitsin jossain aiemmassa ketjussa, itse tutkin tätä asiaa vain Raamatusta.
Joskus 90 luvulla tajusin että kaikki muiden kirjoittamat kirjat ja opetukset ovat TULKINTAA. Miksi olettaisin että ne ovat jollain tapaa sen yläpuolella että itse luen Raamattua.

Toki sain lukioikäisenä mielestäni melko tasapainoista opetusta, mikä on itselleni luonut perustan, mikä on pysynyt kautta koko elämän.

Sama asia tai aihepiiri kuin mitä Pirttiaho käsittelee, löytyy Paavalin aikaisesta kristillisyydestä ja Paavalin ajattelusta, esim.:

Lainaus
Gal. 3:1 Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
2 Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
3 Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
4 Niin paljonko olette turhaan kärsineet? -jos se on turhaa ollut.
5 Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta,
6 samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"?
7 Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.


Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6291
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #65 : 17.11.20 - klo:17:28 »
Näin on.
Kyllä ihminen kamppailee asioiden kanssa uskoon tultuaankin. Ei sitä tarvii kieltää. Ja usein alitajuntamme yhä toimii ikäänkuin jumalattomasti. Mutta mikään tuo ei mitätöi pelastusta jos ihminen on Pyhästä Hengestä syntynyt Jumalan lapsi.

Minua kosketti joku päivä ajatus tai mikä lie, kun ikäänkuin "näin" Jeesuksen sanovan minulle: "tyttäreni"
Se on myös Raamatussa. Eli muistui selvästi se lapsen asema. Emme kykene paljoakaan tyhjentävästi selittämään todellisuutta, ja totuutta, mutta kun on Isä-lapsi suhden Herraan, se on riittävä.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #66 : 17.11.20 - klo:18:22 »
Tämä vielä kertaukseksi toisesta keskustelusta :

Mielestäni rov. Matti Väisänen selvittää lain ja lakihenkisyyden eroa oivallisesti kirjassaan Hänen tekonsa. Otan vain lyhyen lainauksen:

"Lain ja lakihenkisyyden ero tulee näkyviin silloin, kun on kysymys siitä, voiko ihminen täyttää lain vaatimukset. Jumala sanoo laissaan: 'Sinun tulee täyttää tämä, mutta sinä et voi etkä tahdo.' Lakihenkisyys sanoo sen sijaan: 'Sinun tulee täyttää laki ja sinä voit myös niin tehdä.' Pitämisen velvollisuus sisältää myös mahdollisuuden ja kyvyn. Lakihenkisyys 'avaa' ihmiselle mahdollisuuden päästä Jumalan yhteyteen ja elää Jumalan yhteydessä omin voimin. Pelastus ja pyhitys rakentuvat lakihenkisyydessä ihmisen itsensä varaan. Siinä laki esitetään pelastus- ja / pyhitystienä."

Väisäsen kirjoituksen kohdasta "'Sinun tulee täyttää tämä, mutta sinä et voi etkä tahdo.'"

Tuli mieleen erään kristityn väite, jonka mukaan suurin syyllisyytemme ei ole siinä, ettemme tahdo täyttää Jumalan lakia, vaan siinä, jos tahdomme täyttää sen. (Melko jumalattomalta vaikuttava väite, jos sitä ei tarkemmin selitä, samoin kuin hämmentäviä tai helposti väärinymmärrystä synnyttäviä ovat Urho Rafael Muroman sanat kotonaan käsittääkseni joillekuille teologian ylioppilaille: "Pyhän Hengen täyteys on synnin täyteyttä.") Hän tarkoitti todennäköisesti, että asia on niin, jos uudestisyntymätön tai lihallinen ihminen ajattelee, että hän tahtoo täyttää Jumalan lain (ja aikoo pelastua sen välityksellä). Eihän Raamatun näkökulmasta ole väärin tai syyllisyyttä aiheuttavaa, jos uudestisyntynyt ihminen tahtoo täyttää Jumalan tahtoa. Mutta jos lihallinen tai uudestisyntymätön tai legalistinen ihminen tahtoo täyttää Jumalan tahdon pelastaakseen itsensä Jumalan lakia noudattamalla, hän nimenomaan ei täytä sitä, vaan on kirottu ja syntinen Paavalin mukaan (esim. Gal. 3:10, Room. 3:19-20).

Ajatus, jonka mukaan on enemmän syyllisyyttä aiheuttavaa haluta täyttää Jumalan lakia kuin olla haluamatta sitä täyttää, on siinä mielessä epäuskottava, että Paavalin ajattelusta saa sen ajatuksen, että kaikki synti on kuin samalla viivalla tai yhtä lailla kadotuksen ansaitsevaa, jos ihminen ei ole uudestisyntynyt tai Jumalan lapsi.

Koska evankeliumiin tai armoon tai lahjavanhurskauteen uskomisen välityksellä toteutuu myös Jumalan tahto ja Jumalan tahdon tekeminen (pyhityksessä uskon kautta vanhurskautumisen seurauksena), Jumalan tahto on ylistettävä asia kristitylle, mutta se tahto on erotettava laista, joka on myös Jumalan tahtoa mutta ei toteudu siinä asemassa ja toiminnassa, jossa se esitetään esim. kohdissa Jaak. 2:10, Room. 3:19-20 ja Gal. 3:10.
« Viimeksi muokattu: 17.11.20 - klo:18:31 kirjoittanut crystalvoice »

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #67 : 17.11.20 - klo:20:56 »
Vaikka liha ja tunnemaailma koko ajan repisivät lakiin päin, niin usko tarttuu silti siihen, että yksin Kristus. Tuntuipa minusta miltä tahansa.

Mielestäni lainaamani tekstikohtasi osoittaa, ettei mahdollisesti koettavissa oleva emotionaalinen rauha ole sen edellytys, että uskovalla ihmisellä olisi rauha Jumalan kanssa. Paavali sitoo seuraavassa raamatunkohdassa rauhan Jumalan kanssa vanhurskautukseen uskon välityksellä: "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta." (Room. 5:1) Kyseisen rauhan todellisuuden uskovan ja Jumalan välillä edellytyksenä ei ole rauhantilan kokeminen emotionaalisesti, semminkin kun Paavali heti perään alkaa puhua uskovan ahdistuksista. Ahdistuksen vallassa koetaan rauhattomuutta tai levottomuutta tai mielentilaa, jota ei voi mielestäni sanoa emotionaaliseksi tyyneydeksi tai rauhantunteeksi.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #68 : 17.11.20 - klo:21:54 »
Vaikka liha ja tunnemaailma koko ajan repisivät lakiin päin, niin usko tarttuu silti siihen, että yksin Kristus. Tuntuipa minusta miltä tahansa.

Mielestäni lainaamani tekstikohtasi osoittaa, ettei mahdollisesti koettavissa oleva emotionaalinen rauha ole sen edellytys, että uskovalla ihmisellä olisi rauha Jumalan kanssa. Paavali sitoo seuraavassa raamatunkohdassa rauhan Jumalan kanssa vanhurskautukseen uskon välityksellä: "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta." (Room. 5:1) Kyseisen rauhan todellisuuden uskovan ja Jumalan välillä edellytyksenä ei ole rauhantilan kokeminen emotionaalisesti, semminkin kun Paavali heti perään alkaa puhua uskovan ahdistuksista. Ahdistuksen vallassa koetaan rauhattomuutta tai levottomuutta tai mielentilaa, jota ei voi mielestäni sanoa emotionaaliseksi tyyneydeksi tai rauhantunteeksi.

Kirkkoraamatusta vuodelta 1776 löytyy kohta Jobin kirjasta, joka mielestäni sopii tietyllä tavalla tähän asiayhteyteen:

Lainaus
"Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi?" (Job. 13:15)

Samoin sopii asiayhteyteen mielestäni vanha Lars Stenbäckin sanoittama virsi, jossa sanotaan:

Lainaus
"Silmiisi katson, Jeesus.
Jos tuomionkin kuulisin,
niin katson hyljättynäkin
silmiisi helliin, Jeesus."

Lainaamani kohta löytyy nykyisestä luterilaisen kirkon virsikirjasta (virsi 288).

Tulkitsen tuon virren kohdan niin, että vaikka kokisi hylkäystuomion voimallisena sisimmässään, tunteissaan ja ajatusmaailmassaan, silti uskoo vastoin tunnetta ja ajattelua siihen, ettei ole tuomittu (Kristuksen ansiosta tai tähden).

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #69 : 17.11.20 - klo:22:34 »
Jumalan rauha näkyy mielestäni siinä, että ihmisen sydän tyydyttyy armon evankeliumista.

Jos armo kristillisessä mielessä riittää jollekulle, hänellä voi olla rauha Jumalan kanssa keskellä heikkoutta, ahdistuksia ja hänen ollessa saatanan enkelin rusikoimana. 2 Kor. 12:7-10. Uskonnollisen maailman keskellä ei varmaankaan kävisi hyvin kaupaksi julistus, jossa painotettaisiin sitä, että Jumalan mielestä yksin armo saa riittää ihmiselle tässä ajassa ("Minun armossani on sinulle kyllin", 2 Kor. 12:9), ja että ahdistuksia tai vastoinkäymisiä ei oteta pois, ja Saarikallen lupaamia menestyksiä ei tässä ajassa ole luvassa, eikä Keswick-liikkeen opettamaa ylemmän tason hengellisyyttä saavuteta.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6769
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #70 : 09.01.22 - klo:20:05 »
Jostain arkistoni uumenista putkahti esille lappunen, jossa oli ajatuksia tästä aiheesta.

Ajattelin, että jaan tämän merkittävän kysymyksen muidenkin lutettavaksi ja pohdittavaksi.

"Millainen maailma olisi, jos kaikilla olisi Jumalan rauha?  Tai edes puolella ihmisistä?"
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell