Kirjoittaja Aihe: Jumalan rauha  (Luettu 17934 kertaa)

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 6770
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Jumalan rauha
« : 12.06.14 - klo:14:10 »
En muista, onko tätä aihetta käsitelty täällä omana keskusteluna. Olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia tästä. Mitä Jumalan rauha on, miten sen voi saada ja miten menettää? Mitkä ovat Jumalan rauhan edellytykset?
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa kalamos

  • Viestejä: 491
  • Kάλαμος
    • kalamos.keskustelu.info
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #1 : 29.07.14 - klo:13:53 »
Armo teille ja rauha Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Ylistetty Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut
meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
niin kuin Hän ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät
olemaan pyhät ja nuhteettomat edessänsä rakkaudessa,
ennalta määräten meidät lapseksiottoon, itselleen Jeesuksen Kristuksen kautta
tahtonsa mielisuosion mukaan sen armonsa kirkkauden kiitokseksi,
jonka lahjoitti meille Rakastetussa, jossa meillä on lunastus verensä kautta,
rikkomusten anteeksisaaminen armonsa rikkauden mukaan.
Ef 1:2-7

Kristuksen tähden rakastava Isä näkee meidät nuhteettomina.
Kristuksen tähden Jumala lukee meidät vanhurskaiksi.
Kristuksen tähden meitä sanotaan pyhiksi.
Kristuksen tähden kaikki syntimme ovat anteeksi annetut.
Eli ... Kristus on meidän rauhamme.

Tähän armoon ei ponnistella eikä kurkotella.
Kuten eräs mummo sanoi vanhalle rovastille kirkkokahveilla:
- kovasti minä olen sinne armoon päin yrittänyt kurkotella
- voi hyvä mummo, kun ei se armo ole siellä päinkään.

Meidän ei tarvitse lainkaan ponnistella ja pinnistellä.
Saamme levätä Kristuksessa.
Vain siten meillä on rauha ja lepo ja ihmeellinen armo.
Ja kaikki tämä hengellinen siunaus on lahjaa Jumalalta meille
- vielä kerran - Kristuksen tähden.

Eikä siinä kaikki.
Efesolaiskirjeen jatko paljastaa, että meitä odottaa perintöosa.
Se odottaa meitä, koska olemme Jumalan lapsia. Perillisiä.
Siis ei sen tähden, mitä me teemme,
vaan sen tähden, mitä me olemme.
Ja vakuutena/panttina siitä meillä on Pyhä Henki.
Se on meidän vakuutemme lunastuksen päivään saakka,
jolloin saamme perintömme.
Se, mikä meitä odottaa, on jotain, mitä ei ihminen osaa edes kuvitella.

Mutta täällä ajan alhoissa ei ulkonaisesti niin riemullista ole.
Paavali puhuu Efesolaisille ahdistuksistaan.
Tiedämme, että ne olivat jokapäiväisiä,
ja suuruusluokaltaan yli kaiken inhimillisen käsityskyvyn.

Mutta mitä teki Paavali niiden keskellä.
Hän teki samoin kuin käski Efesolaisten tehdä. Ylisti ja kiitti Herraa.
Ja kirjeen lopuksi hän vielä kehotti veljiään vahvistumaan Herrassa
ja Hänen väkevyytensä voimassa.
Se on tarpeen, sillä kaikenlainen ahdistus
seuraa meitä sitä tiiviimmin mitä lähempänä Herraa elämme.

Ja meidäthän on asetettu istumaan taivaallisiin ... Kristuksen kanssa.
Paavali selittää tätä lepoa Kristuksessa kolmen ensimmäisen luvun verran.
Ja vasta sitten Paavali alkaa selittää heille,
miten me Kristuksessa pyhät ja vanhurskaat olemme velvolliset vaeltamaan.
Vaelluksesta kun ei tule mitään, ellemme ensin opi lepäämään Kristuksessa,
jos emme opi laittamaan kaikkea Hänen varaansa.

« Viimeksi muokattu: 29.07.14 - klo:14:04 kirjoittanut kalamos »
Kάλαμος yksi ruoko suuressa kaislameressä, jota Tuuli huojuttaa.

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 6770
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #2 : 08.07.15 - klo:20:40 »
En muista, onko tätä aihetta käsitelty täällä omana keskusteluna. Olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia tästä. Mitä Jumalan rauha on, miten sen voi saada ja miten menettää? Mitkä ovat Jumalan rauhan edellytykset?

Olen ajatellut tätä asiaa usein ja tänään taas pitkin päivää. Aihetta voisi tarkastella kolmella tasolla:

1. Yksityisen ihmisen tasolla
2. Seurakunnan tasolla
3. Yhteiskunnan tasolla

Käsitykseni on, että uskoviltakin puuttuu usein Jumalan rauha ja siihen on monia syitä. Tämä rauhattomuus näkyy elämässä monin eri tavoin ja vaikuttaa erityisesti seurakuntaan mutta myös yhteiskuntaan.

Asiaa on ehkä helpompi lähestyä sillä tavoin, että tarkastellaan mitä seurauksia rauhattomuudesta on.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 6770
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #3 : 26.07.15 - klo:14:02 »
Asiaa on ehkä helpompi lähestyä sillä tavoin, että tarkastellaan mitä seurauksia rauhattomuudesta on.

Esitän tähän (toistaiseksi todistamattoman) väitteen, että monin eri tavoin esiintyvä uskonnollinen toiminta eri ilmenemismuodoissaan ovat seurausta Jumalan rauhan puuttumisesta sekä yksityisellä että seurakunnallisella tasolla.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #4 : 26.07.15 - klo:14:33 »
Miten Jumalan rauha näkyy yksilön elämässä? Voiko sen nähdä tai voiko sen huomata esim. kuuntelemalla mitä ihminen puhuu?
Ihmisroska

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 6770
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #5 : 26.07.15 - klo:17:03 »
Miten Jumalan rauha näkyy yksilön elämässä? Voiko sen nähdä tai voiko sen huomata esim. kuuntelemalla mitä ihminen puhuu?

Jumalan rauha näkyy mielestäni siinä, että ihmisen sydän tyydyttyy armon evankeliumista. Sitä hän kaipaa jatkuvasti ja se tuo sisäisen levon ja tasapainon. Mielellään hän hakeutuu seuraan, missä vanha evankeliumin sanoma on aina tuoretta. Hän ei jaksa olla siellä, missä rauha häiriintyy.

Jos Jumalan rauhaa ei ole, tarvitaan aina jotain uutta ja mahtavia kokemuksia ja "hehkutusta" ja "ihmeitä". Puheetkin ovat sen mukaisia ja "jumalan miehiä" nostetaan korokkeelle ja heitä ihaillaan ja suorastaan palvotaan.

Ilmiö on havaittavissa niin yksilön kuin jonkin yhteisönkin kohdalla. Teologisesti tämän voisi määritellä johtuvaksi siitä, että onnistuneesti on sekoitettu toisiinsa laki ja evankeliumi. Tästä tulee mieleen eräs tapaus monen kymmenen vuoden takaa. Eräs minulle tuttu henkilö teki "uskonratkaisun" ja päätti ottaa tosissaan uskon elämän. Ilmeisesti hän ei ollut sellaisen opetuksen piirissä, jossa olisi osattu erottaa laki ja evankeliumi toisistaan. Seurauksena oli se, että hän koki Jumalan vaatimukset niin kohtuuttomiksi omalla kohdallaan, että teki järjen päätelmän, ettei halua olla sellaisen Jumalan kanssa missään tekemisissä. Ja se päätös on pitänyt yli 50 vuotta. Seuraukset ovat olleet todella surulliset.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 6770
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #6 : 26.07.15 - klo:18:12 »
Luen juuri Osmo Tiililän kirjaa "Ihmettelyä". Kirjan lopussa on muistiipanoja sairaalassaoloajalta Brasiliassa vuonna 1960:

"En ole paljoakaan elämässäni 'elänyt', olen touhunnut. Jos saan vielä tuokion, yritän olla enemmän hiljaisuudessa."

Olen jossain kertonut tädistäni, jonka elämässä näkyi Jumalan rauha. Hän ei juurikaan puhunut siitä, mutta hänestä huokui tuo rauha. Hän ei omistanut juuri mitään ja eli yksinkertaista elämäänsä sinkkuna koko elämänsä yli 90-vuotiaaksi muita palvellen. En kuitenkaan väitä, että Jumalan rauhan ilmeneminen olisi kaikilla samanlaista.

Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #7 : 26.07.15 - klo:18:14 »
En kuitenkaan väitä, että Jumalan rauhan ilmeneminen olisi kaikilla samanlaista.

Tämä teki kutaa tällaiselle luppakorvalle.
Ihmisroska

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #8 : 26.07.15 - klo:18:23 »
Miten Jumalan rauha näkyy yksilön elämässä? Voiko sen nähdä tai voiko sen huomata esim. kuuntelemalla mitä ihminen puhuu?

Jumalan rauha näkyy mielestäni siinä, että ihmisen sydän tyydyttyy armon evankeliumista. Sitä hän kaipaa jatkuvasti ja se tuo sisäisen levon ja tasapainon. Mielellään hän hakeutuu seuraan, missä vanha evankeliumin sanoma on aina tuoretta. Hän ei jaksa olla siellä, missä rauha häiriintyy.

Jos Jumalan rauhaa ei ole, tarvitaan aina jotain uutta ja mahtavia kokemuksia ja "hehkutusta" ja "ihmeitä". Puheetkin ovat sen mukaisia ja "jumalan miehiä" nostetaan korokkeelle ja heitä ihaillaan ja suorastaan palvotaan.

Ilmiö on havaittavissa niin yksilön kuin jonkin yhteisönkin kohdalla. Teologisesti tämän voisi määritellä johtuvaksi siitä, että onnistuneesti on sekoitettu toisiinsa laki ja evankeliumi. Tästä tulee mieleen eräs tapaus monen kymmenen vuoden takaa. Eräs minulle tuttu henkilö teki "uskonratkaisun" ja päätti ottaa tosissaan uskon elämän. Ilmeisesti hän ei ollut sellaisen opetuksen piirissä, jossa olisi osattu erottaa laki ja evankeliumi toisistaan. Seurauksena oli se, että hän koki Jumalan vaatimukset niin kohtuuttomiksi omalla kohdallaan, että teki järjen päätelmän, ettei halua olla sellaisen Jumalan kanssa missään tekemisissä. Ja se päätös on pitänyt yli 50 vuotta. Seuraukset ovat olleet todella surulliset.

Noin se varmaan menee. Lain ja evankeliumin sotkeminen johtavat puuhasteluun ja rauhattomaan säntäilyyn. Sellaiseen samanlaiseen touhuun mitä ihmiselämä noin muutenkin on.

Norvantokohan se oli, joka sanoi, että seurakuntien ongelma on se, että niissä ei saarnata lakia. Siis sitä oikeaa lakia. Olen täysin samaa mieltä. Kun ei ole lakia, niin ei ole myöskään evankeliumia. On vain kummallinen sekasoppa ja kyllä se tekee rauhattomaksi.
Ihmisroska

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 6770
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #9 : 26.07.15 - klo:19:33 »
Norvantokohan se oli, joka sanoi, että seurakuntien ongelma on se, että niissä ei saarnata lakia. Siis sitä oikeaa lakia. Olen täysin samaa mieltä. Kun ei ole lakia, niin ei ole myöskään evankeliumia. On vain kummallinen sekasoppa ja kyllä se tekee rauhattomaksi.

Se, mitä seuraavaksi sanon, on vain oma päätelmäni jota saa kritisoida. Luterilainen opetus on eri linjoilla.

Mielestäni Uuden Liiton seurakunnalle ei ole annettu ohjetta saarnata lakia. On ainoastaan kehoitus julistaa evankeliumia. Siksi tulisi erottaa toisistaan lain julistus ja lain opetus. Jos lakia julistetaan ilman tätä erottamista, niin seurauksena on vain sekasoppa, koska kuulija ymmärtää sen niin, että tekojen kautta pelastutaan. Mutta lakia tulee opettaa siten, ettei lain noudattaminen ole pelastuksen edellytys, vaan seurausta pelastuksesta (ja aina kuitenkin vajaata).

PS.
Olin vuosia seurakunnassa, jossa paukutettiin lakia siinä määrin, että tuli usein "ruoskittu olo". Kokoukseen mennessä saattoi olla tilanne olla ihan OK, mutta palatessa ei oikein uskovanakaan voinut itseään enää pitää.
« Viimeksi muokattu: 26.07.15 - klo:19:43 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #10 : 26.07.15 - klo:20:43 »
Joo olen ihan eri linjoilla. En voisi käsittää armoa, jos lakia ei siitä erotettuna olisi saarnattu.
Itse en tajua miten sellaisesta voi ihminen sekasopan saada aikaiseksi. Siis jos ne on erotettu toisistaan, niin silloin ne eivät lillu samassa ämpärissä.

En usko, että evankeliumia voi edes ymmärtää jos ei kuule sen pakollista vastaparia; lakia.
Ihmisroska

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 6770
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #11 : 26.07.15 - klo:21:24 »
Joo olen ihan eri linjoilla. En voisi käsittää armoa, jos lakia ei siitä erotettuna olisi saarnattu.
Itse en tajua miten sellaisesta voi ihminen sekasopan saada aikaiseksi. Siis jos ne on erotettu toisistaan, niin silloin ne eivät lillu samassa ämpärissä.

En usko, että evankeliumia voi edes ymmärtää jos ei kuule sen pakollista vastaparia; lakia.

Tästä saattaa tulla ihan hyvä keskustelu, ainakin toivon niin. Mutta sopinee, että lähdetään tutkimaan asiaa ihan Raamatusta. Haluaisin löytää ne jakeet UT:stä, mihin tämä lain saarnaamisen kehoitus perustuu. Roomalaiskirjeen ekaluvussa sanotaan, että pakanoillakin lain teot ovat kirjoitettuina heidän sydämissään (Room. 2:14, 15). Jumalatonkin ihminen tietää, että on väärin, jos joku ottaa hänen omaansa.

Room. 3:19 sanoo, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille (ei armon alaisille). Ja jae 21 sanoo, että nyt Jumalan vanhurskaus on ilmoitettu ilman lakia. Ja vielä Room. 4:15 sanoo, että laki saa aikaan vihaa, mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan. Jo näitä kohtia ajatellen tuntuu vähintäänkin oudolta, että lain saarnalla (=julistuksella) olisi ehdottoman tärkeä osuus evankeliumin työssä.

Luonnostaan ihminen ymmärtää pelastuksen asian siten, että elämällä oikein ja nuhteettomasti, ihminen pelastuu. Toki näin onkin, mutta se edellyttää täydellisyyttä. Tämä ei kuitenkaan ole evankeliumin tie, vaan lain tie. Evankeliumi ei sen sijaan rakenna mitään lain (=ihmisen onnistumisen) varaan, vaan siihen, että Toinen on puolestani elänyt täydellisen lain täyttämisen tien ja Hänen tekonsa luetaan hyväkseni, kun uskon tämän ilosanoman.

Jos julistamme lakia, saatamme ihmisiä lain alaisuuteen (Room. 4:15). Varsinkin uskoville tämä voi olla erittäin kohtalokasta. Teroitan edelleen sitä, että on erittäin merkityksellistä erottaa lain julistus ja lain opetus, muutoin tämä asia ei ehkä koskaan valkene ihmiselle, joka kamppailee oman pahuutensa kanssa.

Elämässäni oli vaihe, jolloin seurakunnassani kuulin jatkuvasti lain julistusta. Itselleni jäi kaksi mahdollisuutta selvitä tilanteesta. Pahinta olisi ollut se, että olisin jättänyt koko uskon elämän todeten: Mahdotonta! Valitsin alitajuisesti toisen tien, annoin lain paukutuksen mennä ylitseni kuin veden hanhen selästä ja vaivuin kyynisyyteen, jolloin mikään ei enää koskettanut. Vasta paljoa myöhemmin jouduin ilman lain saarnaa kohtaamaan oman pahuuteni ja sen myötä toteamaan, että ellen pelastu armosta, en pelastu lainkaan. Sydämessä luonnostaan ollut laki teki tehtävänsä, siihen ei ulkopuolisen saarnaa tarvinnut.
« Viimeksi muokattu: 26.07.15 - klo:21:26 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #12 : 27.07.15 - klo:00:24 »
Olen ihan pihalla siitä mitä tarkoitat, saarnaat ja julistat. En tajua.

Laki ja evankeliumi oikein erotettuna ja oikein julistettuna. En todellakaan aio koskaan tuosta ymmärryksestä luopua.
Lähes järkyttynyt olen siitä, että lakia ei saisi saarnata. Harhana pidän moista toimintaa ja lain saarnaamisen kieltämistä.

Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse".
Ihmisroska

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #13 : 27.07.15 - klo:00:26 »
Ilman lakia en tarvitsisi evankeliumia.

Minä ainakin tarvitsen molemmat. Lailla on oma tehtävänsä. Lakihenkinen "evankeliumi" on sitten ihan eri asia ja en tajua miksi sellainen "galatalainen" julistus rinnastetaan lain oikeanlaiseen käyttöön.
Nyt kyllä suuresti ihmettelen.

"Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään"
« Viimeksi muokattu: 27.07.15 - klo:00:32 kirjoittanut Mice »
Ihmisroska

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #14 : 27.07.15 - klo:00:53 »
Itse en usko, että lakihenkisissä seurakunnissa julistetaan lakia. Jos julistettaisiin, niin ne eivät olisi lakihenkisiä.


"Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari."

Tässä oma käsitykseni tiivistettynä Robert D. Preusin sanoin:

"Ja näin lakia, joka opettaa ihmistä tuntemaan oman syntisyytensä, oman perinpohjaisen pahuutensa ja syyllisyytensä Jumalan edessä ja joka ilmoittaa Jumalan vihan kaikkea syntiä kohtaan, täytyy saarnata ennen evankeliumia, jotta evankeliumi, ristin teologia, voisi merkitä jotain syntiselle ihmiselle."
« Viimeksi muokattu: 27.07.15 - klo:01:06 kirjoittanut Mice »
Ihmisroska