Luukkaan evankeliumi 17: 12-19
Ja hänen [Jeesuksen] mennessään erääseen kylään kohtasi häntä kymmenen pitalista miestä, jotka jäivät seisomaan loitommaksi, ja he korottivat äänensä ja sanoivat: "Jeesus, mestari, armahda meitä!" Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille." Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat.
Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä; ja se mies oli samarialainen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat? Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?" Ja hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut."
Olin yhdessä elämänvaiheessa etääntynyt uskonasioista niin, etten oikeastaan enää ollut uskossa. Kuitenkin eräässä hätätilanteeksi kokemassani tilanteessa rukoilin apua. Kun vastaus sitten tuli ja ongelma selvisi, tuli mieleeni tämä kertomus. Vaikken ollut ihan varma onko Jumalaa edes olemassa, päätin kuitenkin varmuuden vuoksi kiittää avusta. Tuo tilanne pisti vähän miettimään asioita. Että minä, joka tyytyväisenä kyllä otan avun vastaan, heti sen jälkeen taas käännän selkäni ja lähden omille teilleni.