Kirjoittaja Aihe: Ajatuksia paikallisista seurakunnista  (Luettu 12295 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #15 : 24.11.13 - klo:18:28 »
Suomessakin pitäisi sitten uskovien liittyä katoliseen kirkkoon, koska luterilaisuutta ei ollut vielä edes olemassa, kun kristinusko historioitsijoiden mukaan tuli Suomeen. Idässä on varmaan ollut myös ortodoksien vaikutuksta.

Miksi pitäisi välttämättä aina "liittyä" johonkin? Mielestäni kuulun paikalliseen Herran seurakuntaan eli pyhien yhteyteen. Minullahan on aina yhteys niiden kanssa, joiden ainoa uskon perusta on Kristuksen suorittamassa sovituksessa. Jos katolisella tai helluntailaisella tai luterilaisella on nimi Elämän kirjassa, niin hän on ilman muuta sisareni tai veljeni. Kuulumme siis samaan Herran seurakuntaan, vaikka nimemme ei olisikaan samassa (maallisessa) rekisterissä.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa ElCaro

  • Viestejä: 169
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #16 : 24.11.13 - klo:18:42 »
Käsittääkseni paikallisuuteen kuuluu kuitenkin jonkin asteinen järjestäytyminen, esim. vanhimpien asettaminen.

Charlotte

  • Vieras
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #17 : 24.11.13 - klo:18:47 »
Suomessakin pitäisi sitten uskovien liittyä katoliseen kirkkoon, koska luterilaisuutta ei ollut vielä edes olemassa, kun kristinusko historioitsijoiden mukaan tuli Suomeen. Idässä on varmaan ollut myös ortodoksien vaikutuksta.

Miksi pitäisi välttämättä aina "liittyä" johonkin? Mielestäni kuulun paikalliseen Herran seurakuntaan eli pyhien yhteyteen. Minullahan on aina yhteys niiden kanssa, joiden ainoa uskon perusta on Kristuksen suorittamassa sovituksessa. Jos katolisella tai helluntailaisella tai luterilaisella on nimi Elämän kirjassa, niin hän on ilman muuta sisareni tai veljeni. Kuulumme siis samaan Herran seurakuntaan, vaikka nimemme ei olisikaan samassa (maallisessa) rekisterissä.

Kaikki ovat sisaria ja veljiä, jotka laittavat toivonsa Jeesukseen. Ja he kuuluvat kaikista uskovista koostuvaan Herran ruumiseen. Mutta sitten käytännössä seurakuntien taholta pidetään kuitenkin jollain tavalla ulkopuolisena niitä, jotka eivät kuulu paikallisseurakuntaan.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #18 : 24.11.13 - klo:18:57 »
Käsittääkseni paikallisuuteen kuuluu kuitenkin jonkin asteinen järjestäytyminen, esim. vanhimpien asettaminen.

Ilman muuta se on ihanne, joka on historian saatossa turmeltunut. Kun tilanne on nyt se, mikä on, niin siihen ei nähdäkseni ole enää paluuta. Uuden "seurakunnan" muodostaminen ei mielestäni ole enää ratkaisu. On kuitenkin paljon tilaisuuksia toimia alussa olevan mallin mukaan, jonka Paavali antoi ohjeeksi korinttolaisille (1. Kor. 14:26):
"Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää: kaikki tapahtukoon rakennukseksi."

Tämä käytäntö on käsitykseni mukaan lähes kaikkialla romutettu. Mikä siihen onkaan sitten syynä? Pienimuotoisissa kokoontumisissa vuorovaikutus toimii edelleen, mutta jos satoja on koolla, se ei juurikaan ole enää mahdollista.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Charlotte

  • Vieras
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #19 : 24.11.13 - klo:18:57 »
Näihin seurakunta-asioihin liittyen tuli taas mieleen seuraava asia:

Joh. 17

"20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä-
23 minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut."

Miten tuo voi toteutua, kun samalla paikakunnalla on paljon erinimisiä seurakuntia? Olen kuulut joidenkin ei-uskovien tuota ihmettelevän, että miksi on niin paljon eri seurakuntia ja oppeja.

Eri seurakunnilla on sen verran eri näkemykset opeista, että ne eivät kuitenkaan taivu "saman katon alle", vaikka puhutaankin yhteiskristillisyydestä jne.

Sitten toisaalta on ekumeniahankkeita, mutta niitä taas monet uskovat pitävät antikristuksen kirkkoon johtavina toimina.

Aikaa ei kuitenkaan voi kääntää taaksepäin ja peruuttaa seurakunnan perustamisia.

Charlotte

  • Vieras
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #20 : 24.11.13 - klo:18:59 »
Paulus ehtikin kirjoittaa jo tuosta samasta asiasta, että ei ole mahdollista palata siihen alkuun.

Poissa ElCaro

  • Viestejä: 169
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #21 : 24.11.13 - klo:19:03 »
Näihin seurakunta-asioihin liittyen tuli taas mieleen seuraava asia:

Joh. 17

"20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä-
23 minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut."

Miten tuo voi toteutua, kun samalla paikakunnalla on paljon erinimisiä seurakuntia? Olen kuulut joidenkin ei-uskovien tuota ihmettelevän, että miksi on niin paljon eri seurakuntia ja oppeja.

Eri seurakunnilla on sen verran eri näkemykset opeista, että ne eivät kuitenkaan taivu "saman katon alle", vaikka puhutaankin yhteiskristillisyydestä jne.

Sitten toisaalta on ekumeniahankkeita, mutta niitä taas monet uskovat pitävät antikristuksen kirkkoon johtavina toimina.

Aikaa ei kuitenkaan voi kääntää taaksepäin ja peruuttaa seurakunnan perustamisia.

Tämä on kyllä totta.

Yksilöinä voimme kuitenkin tehdä sen että puhumme mieluummin hyvää ja kunnioittavasti niistä, jotka eivät kuulu "meihin" (eikä ainoastaan puhua vaan oikeasti ajatella hyvää ja kunnioittavast) . Uskon sen olevan Jeesuksen rukouksen mukaista.

Taisto

  • Vieras
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #22 : 24.11.13 - klo:19:11 »
Historian saatossa on monta esimerkkiä siitä, mikä on järjestäytyneen
seurakunnan "elinkaari". Kärjistäen:

* ensin on herätys, ihmisiä tulee uskoon, kirkkokunnat nähdään
kaavoihinsa kangistuneina, perustetaan siis uusi seurakunta

* uusi seurakunta organisoituu, tavat vakiintuvat, perinteet tulevat
tärkeiksi jne. Aikaa voi kulua paljon, kymmeniäkin vuosia, mutta jossakin
vaiheessa herätys muuttuu herätysliikkeeksi

* herätysliike kangistuu, käy niin että elävää uskoa ei kovin paljon
enää olekaan, herätysliikkeestä tulee vain "liike" (tai kirkkokunta)

Ja sitten tulee uusia tuulia, joidenkin silmät avautuvat tälle
kangistumiselle, tulee kenties uusi herätys, ja taas sama kiertokulku
alkaa uudestaan: herätys -> herätysliike -> liike

Mitä ajattelette: voiko tällaiselle kehityskululle mitään, käykö aina näin?
Pitääkö näistä liikkeistä pysyä ulkona?

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #23 : 24.11.13 - klo:19:12 »
Eri seurakunnilla on sen verran eri näkemykset opeista, että ne eivät kuitenkaan taivu "saman katon alle", vaikka puhutaankin yhteiskristillisyydestä jne.

Sitten toisaalta on ekumeniahankkeita, mutta niitä taas monet uskovat pitävät antikristuksen kirkkoon johtavina toimina.

Yhteiskristillisyys ja ekumenia voivat tarkoittaa melkein mitä tahansa, ainakin minun korvissani niillä on negatiivinen kaiku. Mutta kristittyjen yhteys on kokonaan toinen juttu. Se on olemassa olevaa todellisuutta, sitä ei voi luoda eikä siihen tarvitse edes pyrkiä.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Taisto

  • Vieras
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #24 : 24.11.13 - klo:19:17 »
Yhteiskristillisyys ja ekumenia voivat tarkoittaa melkein mitä tahansa, ainakin minun korvissani niillä on negatiivinen kaiku. Mutta kristittyjen yhteys on kokonaan toinen juttu. Se on olemassa olevaa todellisuutta, sitä ei voi luoda eikä siihen tarvitse edes pyrkiä.
Osasit hyvin sanoa asian ytimen! Tämä kolahtaa minunkin parkkiintuneeseen sydämeeni.

Charlotte

  • Vieras
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #25 : 24.11.13 - klo:19:18 »
Eri seurakunnilla on sen verran eri näkemykset opeista, että ne eivät kuitenkaan taivu "saman katon alle", vaikka puhutaankin yhteiskristillisyydestä jne.

Sitten toisaalta on ekumeniahankkeita, mutta niitä taas monet uskovat pitävät antikristuksen kirkkoon johtavina toimina.

Yhteiskristillisyys ja ekumenia voivat tarkoittaa melkein mitä tahansa, ainakin minun korvissani niillä on negatiivinen kaiku. Mutta kristittyjen yhteys on kokonaan toinen juttu. Se on olemassa olevaa todellisuutta, sitä ei voi luoda eikä siihen tarvitse edes pyrkiä.

Onhan se kristittyjen yhteys Pyhän Hengen kautta todellisuutta, mutta näkeekö "maailma" sitä? Maailma näkee ne näkyvät kirkot ja seurakunnat, eri opit jne.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #26 : 24.11.13 - klo:19:21 »

Ja sitten tulee uusia tuulia, joidenkin silmät avautuvat tälle
kangistumiselle, tulee kenties uusi herätys, ja taas sama kiertokulku
alkaa uudestaan: herätys -> herätysliike -> liike

Liikkeen jälkeen tulee vielä pysähdys.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #27 : 24.11.13 - klo:19:23 »
Ja sitten tulee uusia tuulia, joidenkin silmät avautuvat tälle
kangistumiselle, tulee kenties uusi herätys, ja taas sama kiertokulku
alkaa uudestaan: herätys -> herätysliike -> liike

Mitä ajattelette: voiko tällaiselle kehityskululle mitään, käykö aina näin?
Pitääkö näistä liikkeistä pysyä ulkona?

Kiertokulkuun kuuluu sekin, että joskus liikekin lakkaa. Se vaiheen nimi on "pyse".

Nykytilanteessa on hieman huvittaviakin piirteitä. Koska ev.lut. seurakunnissa ei ole kirkkokuria, niin se tekee mahdolliseksi harjoittaa hengellistä toimintaa kirkon suojissa ja -tiloissa ja jopa hyväksyttynä osana seurakunnan toimintaa. Eikä kirkon taholta tule vaatimuksia, että pitäisi liittyä kirkkoon. Minulla on tästä jo 15 vuoden kokemus. Aikaisemmassa elämässäni en voinut edes uneksia tällaisesta.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #28 : 24.11.13 - klo:19:28 »
Historian saatossa on monta esimerkkiä siitä, mikä on järjestäytyneen
seurakunnan "elinkaari". Kärjistäen:

* ensin on herätys, ihmisiä tulee uskoon, kirkkokunnat nähdään
kaavoihinsa kangistuneina, perustetaan siis uusi seurakunta

Helluntaiherätyksen osalta Suomessa homma meni niin, että aluksi uskovat pysyivät omissa kirkoissaan ja seurakunnissaan, mutta sitten muuan G. Olsen-Smidth alkoi kehottaa heitä lähtemään niistä. Jos tätä ei olisi tapahtunut, luulen, että oltaisiin nykyistä terveemmässä tilanteessa ja monelta ylilyönniltä olisi vältytty.
« Viimeksi muokattu: 24.11.13 - klo:19:30 kirjoittanut KnutL »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #29 : 24.11.13 - klo:19:33 »
Yhteiskristillisyys ja ekumenia voivat tarkoittaa melkein mitä tahansa, ainakin minun korvissani niillä on negatiivinen kaiku. Mutta kristittyjen yhteys on kokonaan toinen juttu. Se on olemassa olevaa todellisuutta, sitä ei voi luoda eikä siihen tarvitse edes pyrkiä.
Osasit hyvin sanoa asian ytimen! Tämä kolahtaa minunkin parkkiintuneeseen sydämeeni.

Tarkennan vielä, miten kristittyjen yhteys ja yhteiskristillisyys mielestäni eroavat. Yhteiskristillisyyttä voidaan harjoittaa siten, että "haudataan" oppikysymykset siksi aikaa, että voidaan järjestää jotain (ehkä näyttävääkin) yhteistoimintaa. Sen jälkeen palataan jälleen omiin poteroihin.

Kristittyjen yhteydessä sitävastoin ei kätketä opillisia eroja, vaan ne otetaan realiteetteina ja niitä voidaan kiihkottomasti käsitellä ilman toisen halveksuntaa. Kun tämmöistä yhteyttä koetaan pienessä mittakaavassa, niin siinä auttaa yksi parhaista "armolahjoista": huumorintaju! Uskomatonta, mutta kokemusta on.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell