Uskon kautta tulee ihmiselle oikeus siihen vanhurskauteen, jonka Jeesus on ansainnut ristinkuolemallaan.
Yksin uskosta, yksin armosta.
Omaa uskonelämää tulee hoitaa ja vaeltamistaan arvioida Jumalan Sanan valossa.
"Tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta.
Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä."
(1. Tim. 6: 11-12)
Kiusauksia, lankeemuksia ja koettelemuksia tulee jokaisen uskovan kohdalle.
Niistä ei pääse eroon, vaikka olisi kuinka hurskas,
mutta ne eivät johda tuhoon Jeesuksen veren armon perusteella.
Oma osuus on jokaisen silti tehtävä, jotta Herran työ saa kunnian.
"Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille:
'Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa'.
Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia.
Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?"
(Hepr. 12: 4-7)