Puimatanner > Yleinen keskustelu

Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.

<< < (20/20)

sandia:
Eihan Raamattu opeta etta usko muuttuu elamantilanteiden myota.

Heprealaiskirjeen 11 luku kertoo melko paljon uskosta.

TJ:

--- Lainaus käyttäjältä: sandia - 01.09.20 - klo:16:09 ---Eihan Raamattu opeta etta usko muuttuu elamantilanteiden myota.

Heprealaiskirjeen 11 luku kertoo melko paljon uskosta.

--- Lainaus päättyy ---
Mutta mitä usko on? Se määritellään Raamatussa vain yhden kerran Hepr. 11:1-10. Löytyykö minusta uskoa sen todellisuuteen, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä? Entä perustuuko uskoni siihen todistukseen, jonka Jumala on isistä antanut? No ei, sillä minun kaltaisestani suursyntisestä ei löydy oikeanlaista uskoa. Siis sellaista, jota Raamattu vaatii. Mikä on johtopäätös tästä? Varmaankin se, ettei minulla ole uskoa. Uskolle sinänsä en anna arvoa vähääkään. Kyse ei ole minun uskomisestani, joten itseisarvoisesti ajateltuna on samantekevää, uskonko vai en. Kun mennään realismiin, niin voidaan todeta, että ihminen ei voi uskoa täysin mekaanisesti, vaikka se paras vaihtoehto olisikin, vaan tunteet vaikuttaa. Eikö pitäisi olla niinpäin, ettei tunteet saa vaikuttaa siihen todellisuuteen, joka Golgatalla perustettiin? Tämä on minusta Raamatun ja Lutherin oppia, jotka kestävät iankaikkisuuteen asti.

Soltero:

--- Lainaus käyttäjältä: TJ - 08.09.20 - klo:12:38 ---
--- Lainaus käyttäjältä: sandia - 01.09.20 - klo:16:09 ---Eihan Raamattu opeta etta usko muuttuu elamantilanteiden myota.

Heprealaiskirjeen 11 luku kertoo melko paljon uskosta.

--- Lainaus päättyy ---
Mutta mitä usko on? Se määritellään Raamatussa vain yhden kerran Hepr. 11:1-10. Löytyykö minusta uskoa sen todellisuuteen, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä? Entä perustuuko uskoni siihen todistukseen, jonka Jumala on isistä antanut? No ei, sillä minun kaltaisestani suursyntisestä ei löydy oikeanlaista uskoa. Siis sellaista, jota Raamattu vaatii. Mikä on johtopäätös tästä? Varmaankin se, ettei minulla ole uskoa. Uskolle sinänsä en anna arvoa vähääkään. Kyse ei ole minun uskomisestani, joten itseisarvoisesti ajateltuna on samantekevää, uskonko vai en. Kun mennään realismiin, niin voidaan todeta, että ihminen ei voi uskoa täysin mekaanisesti, vaikka se paras vaihtoehto olisikin, vaan tunteet vaikuttaa. Eikö pitäisi olla niinpäin, ettei tunteet saa vaikuttaa siihen todellisuuteen, joka Golgatalla perustettiin? Tämä on minusta Raamatun ja Lutherin oppia, jotka kestävät iankaikkisuuteen asti.

--- Lainaus päättyy ---
Jeesus opettaa aivan päinvastaista.

"Silloin Jeesus kääntyi, näki hänet ja sanoi: "Tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi". Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi."
(Matt. 9:22)

"Niin hän sanoi heille: "Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta".
(Matt. 17:20)

"Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä."
(Mark. 10:52)

"Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi."
(Mark. 11:23)

   
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä."
(Mark. 16: 16-17)

"Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".
(Luuk. 7:50)

sandia:

--- Lainaus käyttäjältä: TJ - 08.09.20 - klo:12:38 ---
--- Lainaus käyttäjältä: sandia - 01.09.20 - klo:16:09 ---Eihan Raamattu opeta etta usko muuttuu elamantilanteiden myota.

Heprealaiskirjeen 11 luku kertoo melko paljon uskosta.

--- Lainaus päättyy ---
Mutta mitä usko on? Se määritellään Raamatussa vain yhden kerran Hepr. 11:1-10. Löytyykö minusta uskoa sen todellisuuteen, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä? Entä perustuuko uskoni siihen todistukseen, jonka Jumala on isistä antanut? No ei, sillä minun kaltaisestani suursyntisestä ei löydy oikeanlaista uskoa. Siis sellaista, jota Raamattu vaatii. Mikä on johtopäätös tästä? Varmaankin se, ettei minulla ole uskoa. Uskolle sinänsä en anna arvoa vähääkään. Kyse ei ole minun uskomisestani, joten itseisarvoisesti ajateltuna on samantekevää, uskonko vai en. Kun mennään realismiin, niin voidaan todeta, että ihminen ei voi uskoa täysin mekaanisesti, vaikka se paras vaihtoehto olisikin, vaan tunteet vaikuttaa. Eikö pitäisi olla niinpäin, ettei tunteet saa vaikuttaa siihen todellisuuteen, joka Golgatalla perustettiin? Tämä on minusta Raamatun ja Lutherin oppia, jotka kestävät iankaikkisuuteen asti.

--- Lainaus päättyy ---

Toisin kuin sinä, ei Raamattu eikä myöskään Luther luo vastakohta-asettelua usko vs. Jeesuksen uhrikuolema. 
Tuskin todellakaan tunteet vaikuttaa siihen mitä Golgatalla tapahtui. Siinä ajattelussa ei ole järkeä.

Joku kuukausi sitten siteerasin täällä itseään Lutheria joka kirjoitti että ilman uskoa kaste on hyödytön. Yritän löytää sen kohdan ja tuon tänne uudestaan. Eli mielestäni etäännyt Lutherin opetuksista.

Niin, silloin sanoit että uskoa ei tarvii kun on kaste.
Nyt kirjoitat että uskoa ei tarvii kun Jeesus kuoli siitä huolimatta uskonko vai en.

Silti Raamattu on täynnä opetusta uskosta. Hylkäätkö Raamatun niiltä osin? Ja Lutherin? Nimittäin Raamatusta on otettava tosi paljon pois jotta sen voisi uudelleenkirjoittaa ilman opetuksia uskosta.

Raamatussa on myös epäusko mainittu ja määritelty. Se on synti.

Ja yhä: tuot esille tunneailahtelut kun viittaat uskoon. Sitäkin minun on vaikea ymmärtää.
Kuka nyt sen kieltää että ihmisten tunteet menee laidasta laitaan. Eikö se ole melko paljon itsestäänselvyys.

Jännällä tavalla ajat juttua siihen suuntaan ikäänkuin ihminen joka puhuu Raamatun opettamasta uskosta perustaa pelastuksensa joko omaan suoritukseen ts. uskoon ja/tai tunteisiin.
Jossain kohdassa tuossa mennään pieleen, koska eliminoimalla uskon evankeliumista se ei ole enää samaa mitä Raamattu opettaa.

Saattaa olla että EPÄUSKO on se väliintuleva muuttuja mikä selvittää tämän näennäisen loogisen mysteerin. Pitää miettiä.








Raamatussa on hyvin paljon opetusta uskosta. Samoin kuin epäuskosta.

sandia:
Loogisesti mennään aiheeseen" ihmisen mielentila", samastetaan usko ja tunteet ja tehdään uskosta Jeesuksen ristinkuoleman vastakohta kuten TJ tuossa yllä mielestäni teki,jos seurataan TJn ajattelua.

Eli ikäänkuin sanot että perustan oman pelastumisen mielentilaan minkä olen itsessäni siis kehittänyt itsessäni. Huh.
Olen usein miettinyt että kun viittaat tunneailahteluihin ja uskon muuttumiseen, se tarkoittaisi loogisesti sitä että minulla on ollut sama tunnetila vuodesta 1975 tähän päivään saakka. ???

Niin ei voi olla. Ihmisen mielialat vaihtuvat hetkittäin, eikä vuosikymmenittäin.

Eli ilmeisesti en ajattele että mielentila = usko.

Mietin sanaa mielentila ja tuli mieleen Paavalin lause: "olimme mieleltämme hänen (Jumalan) vihamiehiään."

Siinä on itse asiassa melko vankkumaton mielentila.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu