Itse uskon Raamatusta käsin, että pelastettujen valinta perustuu yksin Herran Jeesuksen asemaan valittuna. Siksi valinta on tässä mielessä ihmisen tahdon ulkopuolella, koska Jumalan rakkaus toimi jo ennen ihmisten pelastumista. Pelastuksen tapahtuminen ihmisen elämässä on seuraus Jumalan tekemästä omakohtaisesti päätetystä pelastuksesta, jossa Jeesus itse antaa henkensä kuolemaan synnin sovitukseksi.
Ef.1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, Ef.1:4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä (Jeesuksessa) valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,
Ongelma kalvinismissa on ennalta määräämisoppi. Jota tässä olen jo jonkin verran esittänyt.
Ihmisen tahto on kykenevä vastaamaan Jumalan armokutsuun, ellei - olisi pelastuminen ihmisen tahdon ulkopuolella, eli hän ei mitenkään vastaisi omakohtaisesti pelastukseen (parannuksen tekeminen; usko Jeesukseen). Tämäkään ei mitätöi Jumalan suvereenia kaikkivaltiuutta, joka on edeltänyt ihmisen tahdossa tapahtunutta pelastuksen hyväksyntää. Jumala on aina ennen ihmistä - mutta ei koskaan vastoin ihmisen tahtoa.
Joissain vapaissa suunnissa ihmisen tahdon valintaa ylikorostetaan, ja näin Jumalan edeltä käyvä rakkaus, armo ja päätös jää näkemättä. Kalvinismi taas eksyy näkemästä ihmisen tahdon heräämistä ja valintaa, ja äärimmillään muodostaa opin jossa ihmiset ovat edeltä määrättyjä pelastukseen tai kadotukseen.
Teologisesti kyseessä on:
(1) joko konditionaalinen valinta yksin Jumalassa (ihmisten edeltä määrääminen)
(2) tai konditionaalinen valinta ihmisen sydämessä (Jumalan kutsu, ja puoleensa-vetäminen; Pyhän Hengen työ)
Ihminen omassa järjessään usein "laatikoi" Jumalan vain oman järkensä mukaiseen muotoon. Siksi pelastumista ei tulisi tehdä "kaavamaiseksi", vaan antaa Jumalan herättää ihmisen omatunto (johon kuuluu myös synnintunto) sekä Pyhän Hengen antaa kirkastaa ristiinnaulittu Kristus, syntiselle ihmiselle. Pelastuminen on aina Jumalan teko, johon ihminen suostuu. Kukaan ei pelastu vastoin omaa tahtoaan, tai ilman tietämättä siitä yhtään mitään.
JOHANNEKSEN EVANKELIUMI 6 LUKU
67 Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?" 68 Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; 69 ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä [että sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika]." 70 Jeesus vastasi heille: "Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele." 71 Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista.
Tässä Raamatun tekstissä näkyy molemmat. Jeesus kysyy tahtovatko opetuslapset seurata Häntä, johon Pietari vastaa:
tahdomme (me uskomme ja ymmärrämme että sinä olet Jumalan pyhä, Kristus...). Kuitenkin tämä valinta ja tahtominen on jo Jumalan tekemää,
ja sitä perustaa Jeesuksen valinta heitä kohtaan.
Jumalan evankeliumissa kaikki ihmiset on valittu pelastukseen, ja siksi ihminen ei koskaan voi tehdä itsestään muita parempaa (sanomalla:
minut Jumala valitsi, ei muita), ja silti - se että kaikki eivät pelastu, ei ole Jumalan ennalta määrätty muuttumaton päätös hyljätä toiset kadotukseen, vaan se liittyy ihmisen kykyyn tahtoa Jumalan edessä -
eli suostua tai kieltäytyä.