Kiva
sandia, päästään ihan tosissaan keskustelemaan
Tässä vastaukseni:
1. En niinkään tarkoittanut tuolla sontakasa-kommentilla ihmisten arvoa, vaan olemusta. Huomaan nyt että ilmaus oli liian terävä, kun se sai porukan älähtämään. Kuitenkin Paavali kuvailee uskosta osattomia ihmisiä näin:
Roomalaiskirje 3
10. niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11. ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12. kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
13. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
14. heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
15. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
16. hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
17. ja rauhan tietä he eivät tunne.
18. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
Saman kirjeen luvussa 1 apostoli Paavali puhuu jumalan kieltäjistä näin:
29. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
30. ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
31. vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
Siis, melkoisia sontakasoja...
(
Sontakasa-ilmausta käytti muuten myös ihanainen uskonpuhdistaja Martti Lutter. Lutterin mukaan ihmiset pahoine tekoineen ovat kuin löyhkääviä sontakasoja jumalan silmissä, haisevia matoisia jäteröykkiöitä. Mutta sitten tulee kristuksen lahjavanhurskaus, joka puhtaan ensilumen tavoin verhoaa nuo haisevat lantakukkulat puhtaan valkeiksi ja tekee niistä sieviä katsella
)
Ja 2. korinttolaiskirje 6 sanoo: 14 Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? 15 Voivatko Kristus ja Beliar* olla yhtä mieltä?
Ihminen ilman kristusta on vääryyttä, pimeyttä ja verrannollinen paholaiseen tai pahaan henkeen – epäuskoinen on kuin demoni.
Kun Jeesus sanoo epäuskoisten menevän helvettiin, hän puhuu alkutekstissä Gehennasta, Jerusalemin kaatopaikasta. Elikä kaatopaikalle vaan ne jotka eivät usko! Jos eivät ole sontaa, niin roskaa kumminkin...
2. Maailma voi olla jumalan luoma, mutta muitakin vaihtoehtoja on. En kuitenkaan missään nimessä usko maailman olevan Raamatun jumalan luoma. Yhtähyvin joku muu maailmanuskonto voi olla totta ja kristinusko höpöhöpöä, siis ihan vain teoreettisena mahdollisuutena? Jokainen uskonto tulee arvioida reilusti omilla meriiteillään. Omistin kristinuskolle 13 vuotta, joita en koskaan saa takaisin. Aion puhua suuni puhtaaksi.
3. Ateistinen maailmankäsitys ei ole minusta sen hölmömpi kuin teistinenkään maailmankäsitys, mutta Abrahamilaisten uskontojen jumalakäsitys on minusta enemmän kuin hölmö, se on irvokas. En allekirjoita teististä enkä ateistista maailmankäsitystä, koska minulla ei ole varmuutta kummankaan todenperäisyydestä. En ole ateisti, vaan agnostikko.
4. On yksi asia että pelastajana on kaikkeuden luoja, ja ihan toinen asia että joku ihminen julistetaan jumalaksi ja hänen sanastaan tehdään laki. Onhan toki mahdollista että Jumala tulisi ihmisten joukkoon ihmisenä, mutta en usko Jeesuksen olleen tällainen tapaus.
5. En näe rakkautta siinä että Jumala pelastaa ihmiset lankeemukselta, jolta olisi voinut tykkänään varjella ihmiset, ja joka loogisesti jumalan ennaltatietämyksen huomioiden oli väistämätön tapahtuma, ja siten jumalan itsensä aiheuttama.
En näe rakkautta siinä että jumala uhkaa ihmisiä ikuisella tulella jos he eivät usko epämääräisiä väitteitä 2000 vuotta sitten eläneestä saarnamiehestä. En ylipäänsä löydä rakkautta siitä että jumala polttaa ikuisessa sammumattomassa tulessa omat luomuksensa, koska nämä ovat syntyneet syntisiksi, eivätkä siten loogisesti ole moraalisessa vastuussa pahoista teoistaan.
Buddhalaisuuden
myötätunto kaikkia eläviä olentoja kohtaan on minusta kauniimpaa kuin kristinuskon ”rakkaus”. Käsite ”ehdoton rakkaus” ei sovi Raamatun jumalaan vaikka miten vääntää yrittäisi. Jumalan rakkaus on tuskallisen ehdollista: Tee tämä, usko tuo,
tai muuten...Olemme siis klassikon äärellä,
theodikean ongelmassa.Raamatun jumala on joko antanut porukalle vapaan tahdon, siis myös saatanalle. jumala katsoo että saatanalla on oikeus saastuttaa ihmisten esivanhemmat, tehdä kaikista heidän jälkeläisistään syntisiä ja siten jumala joutuu kiduttamaan ikuisesti miljardeja ihmisiä helvetissä, koska syntiset ihmiset vihaavat häntä (koska ovat syntyneet syntisiksi...) Tässä tapauksessa Jumala ei ole rakastava, vaan
välinpitämätön, kylmä ja armoton.Tai vaihtoehtoisesti kalvinisteille:Raamatun Jumala luo alusta asti osan ihmisiä pelastumaan, ja suuren osan ihmisiä menemään kadotukseen. Ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, vaan hän on joko oman luontonsa orja, tai Kristuksen orja. Jumala on rakkaus ennaltamäärätyille, harvoille valituille, koska hän todella varjelee omansa kaikesta pahasta, mutta hän on leiskuvaa vihaa ja sanoinkuvailematonta julmuutta niille ihmisille, jotka luo alkujaankin kadotettaviksi. Tämä rakkauden ja vihan jumala vasta kammottava onkin.
Jumala itse häpäisee ihmiskunnan uhatessaan hylätä sen sammumattomaan tuleen, hänen edessään emme todellakaan ole sontakasankaan arvoisia. Paitsi jos uskomme ”hullutuksen” jonka hän saarnaa, sen jonka hän ”kätkee viisailta ja ymmärtäväisiltä”. Jumala siis diggailee lapsellisia, hyväuskoisia ja hölmöjä
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fideismi "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt." (Jeesus, kohdassa Luukas 10:21)
Jeesuspa sen sanoi, kristinusko ei ole järkeville ihmisille.
Taisto: Sanoit:
Tämähän saattaa olla osuva kuvaus joistakin, mutta samalla kertoo paljon myös omasta asenteellisuudestasi.
Myönnän olevani asenteellinen, jopa vihainen. Tämä kumpuaa siitä että 13 vuotta pidin totuutena niitä väitteitä, joita minulle raamatusta ja jumalasta syötettiin. Perehdyttyäni oppineiden ihmisten Raamattua käsittelevään tietoon, korkeatasoiseen uskontokritiikkiin ja historiaan, näkökulma avartui. Lisäksi petytyin uskontooni, sen edustajiin ja ilmeisen olemattomaan jumalaan, joka vähät välitti kyyneleistäni ja tuskaisista rukouksistani. Koen että minulla on oikeuskin olla hiukan asenteellinen.
Samoin on tietty sinullakin oikeus olla asenteellisesti uskontosi puolella.