Kirjoittaja Aihe: Merkkien merkitys uskonelämässä  (Luettu 5785 kertaa)

Poissa Etsivä

  • Viestejä: 32
Merkkien merkitys uskonelämässä
« : 27.08.18 - klo:13:23 »
En ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne, vaikka aktiivisesti olen lukenutkin keskusteluja. Koen tämän paikaksi, jossa voi rakentavasti keskustella myös itselle vaikeista aiheista ja näin myös tälläkin kertaa.

Tällä erää mieltäni askarruttaa merkkien ja konkreettisen johdatuksen pyytäminen Jumalalta. Miten itse koette asian, onko tämä oikein vai turhaa? Itse en oikein osaa muodostaa asiasta kantaa, vaikka olen näin tehnytkin johdatusta kaivatessani. Omalla kohdalla en aina tiedä, onko esim. vaatimuksissa kyseessä herkkään omaantunnton ja tunnemaailmaan liittyvät asiat vai oikeasti Jumalan tahto.

Alustan hieman asiaa konkreettisella esimerkilläni. Olen luonteeltani kai jossain määrin neuroottinen. Kovan stressin alla mieleeni nousee asioita, joista koen huonoa omaatuntoa. Hiljattain paineen alle mieltäni vaivasi ajatus siitä, että valokuvat ja kuvaaminen on minulle epäjumala, josta minun täytyy luopua. Omaatuntoa rauhoittaakseni poistin puhelimesta kaikki kuvat, joiden mukana lapseni vauvakuvia. Ajattelin, kuinka haasteellista onkaan kun en voi lähettää nyt isovanhemmille ja kaukaisille sukulaisille kuvia, joita olen tottunut toisinaan lähettelemään. Ajattelin, että voiko tämä olla oikeasti oikein ja rukoilin johdatusta mitä minun pitäisi tehdä. Yöllä ajattelin, että jos valokuvaus on todella osaltani kiellettyä, lapseni sanoo unissaan tietyn ihmisen nimen. Joitakin sekunteja siitä näin kävi. En ollut tosin täysin varma, kuiskasiko hän juuri sen nimen vai läheisesti sitä muistuttavan. Olin todella hämilläni ja vieläkin mietin, oliko tämä nyt Jumalalta kaipaamani vahvistus asiaan vai voiko tälläisessä asiassa edes sattumia tapahtua.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #1 : 27.08.18 - klo:13:52 »
Oma kokemukseni on, että jos koen jonkin pikku tapahtuman olevan kenties merkki Jumalalta,
Hän vahvistaa asian muullakin tavalla.
Hän ei tee temppuja, joista ihmisen pitäisi pystyä päättelemään, ovatko ne sattumaa vai Hänen ohjaustaan.

Jos jostakin tapauksesta, tunnelmasta, kohtaamisesta tms. jää epämääräinen vaikutelma sen jumalallisesta tai satunnaisesta alkuperästä, kyse luultavasti onkin omasta mielikuvituksesta.
Asiaa kannattaa käsitellä aivan suoraan Jumalan kanssa ja pyytää vastausta.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #2 : 27.08.18 - klo:14:45 »
Tätä asiaa on käsitelty täällä aiemminkin.
http://puimatanner.net/index.php?topic=763.msg35732#msg35732

Vastauksessa 48 olen asiasta jotain kirjoittanut. Mielestäni kohdalleni osunut sielunhoitaja osasi vastata kysymykseeni hyvin. Merkkien etsimisessä voidaan mennä täysin hakoteille. Siihen saumaan pirukin iskee mielellään.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #3 : 27.08.18 - klo:15:49 »
Itse näkisin, että Jumala ei vaadi meiltä sellaisia ratkaisuja joiden edessä olemme epävarmoja. Jos ihminen helposti sekoittaa oman herkän mielen vaatimukset ja toisaalta Jumalan tahdon, niin voimme senkin asian viedä Jumalalle. Voimme rohkeasti sanoa Jumalalle, että johdattaisi omaan tahtoonsa siinä asiassa mikä mieltä vaivaa. Voimme kertoa Jumalalle, että emme oikeasti ymmärrä mikä Hänen tahtonsa siinä asiassa on ja että herkkä omatuntomme saattaa syyttää meitä turhaankin.

En lähtisi ehkä merkkejä niinkään pyytelemään vastaukseksi, vaan jättäisin senkin Jumalan haltuun kuinka Hän näkee hyväksi vastata. Jos on vakaita uskovia ystäviä, niin heidän kanssaan kannattaa usein myös keskustella ja vaikkapa yhdessä viedä se asia Jumalalle rukouksen kautta.

Jumala tietää meidän heikkoutemme jo ennen kuin kerkeämme ne kertoa Hänelle. Hän näkee sen jos ihminen ei vilpittömästi tiedä ja ymmärrä joka asiassa Hänen tahtoaan. Uskon, että Jumala antaa meille aikaa ymmärtää Hänen tahtonsa ja saada sitä kautta rauhan.

Jumalan kasvatusmetodina ei taida useinkaan olla sellainen kouristuksenomainen ja mieltä pakottava tunne, jos kyse on vaikkapa joku tavallinen harrastus, kuten juuri valokuvaus, muut taiteet tai liikunta jne. Jumala kasvattaa meitä armollisesti, tuntien meidät ja heikkoutemme läpikotaisin.
Ihmisroska

Ifa

  • Vieras
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #4 : 27.08.18 - klo:15:53 »
Etsivälle. Valokuvaus ei ole kenellekään kielletty asia, voit olla sen suhteen täysin rauhassa. Eikä kuvia tarvitse hävittää. Jos mistä tahansa tämänkaltaisesta asiasta tulee liian tärkeä, että esim käyttää rahansa ja aikansa siihen, asian voi viedä rukouksessa Jumalalle ja tekee toimenpiteitä, että mm. ajan ja rahan käyttö väkisinkin vähenee siihen ylitärkeään asiaan.

Merkkien etsimisessä voi todella joutua hakoteille, niinkuin Paulus kirjoittaa. Jos joskus Jumala puhuu merkin kautta, siinäkin on läsnä rauha ja varmuus, että Jumala on puhunut.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #5 : 27.08.18 - klo:17:03 »
Joskus uskovat voivat käyttää "peukalopaikkaa" ratkaisemaan asian, josta ovat epävarmoja.

Eräs uskova ystäväni oli kymmenkunta vuotta sitten aloittamassa suurehkoa projektia, joka vaati aika suuren rahallisenkin panostuksen. Hän puhui asiasta ystävilleen, ja sai muutamalta heistä (muun muassa minulta) kommentteja jotka pitivät hanketta melko kyseenalaisena ja tarpeettomana. Hän kuitenkin otti Raamatusta peukalopaikan, joka osui kyseiseen aiheeseen varsin hyvin ja vahvisti hänen uskoaan niin että hän aloitti projektin.

Projekti eteni alussa jonkin aikaa hyvin, mutta pikku hiljaa hidastui ja lopulta jäi vuosiksi kesken eikä edennyt yhtään - siihen ei ollut aikaa eikä ehkä jossakin vaiheessa enää intoakaan. Tänä vuonna tämä ystävä kuoli, ja projekti jäi hänen osaltaan lopullisesti kesken.

Olisi ehkä (näin jälkiviisaasti ajatellen) ollut parempi kuunnella ystäviään, ja harkita muutenkin asiaa vähän laajemmasta näkökulmasta eikä luottaa peukalopaikkaan. Oikeastaan niin, että ei olisi pitänyt lainkaan ottaa mitään peukalopaikkaa. Jumala voi puhua meille asiasta muutenkin, tavalla tai toisella, jos haluamme kuunnella.

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #6 : 27.08.18 - klo:17:25 »
Periaatteessa olen samaa mieltä useimpien kirjoittajien kanssa. Merkkejä hakemalla ja etsimällä voi mennä pahasti metsään, eikä Raamatussa kehoiteta perustamaan elämää ja johdatusta sen varaan.

Mutta uskon että Jumala voi antaa merkkejä vahvistukseksi, jos on jokin tärkeä asia josta olemme epävarmoja. Silloin kuitenkin minulla on aina tullut ensin sisimpään sellainen erikoinen tunne, että nyt Herra tahtoo antaa merkin vahvistukseksi. Pyydän tai kiinnitän huomiota merkkeihin vain silloin, kun tämä tunne on ensin tullut.

Esimerkiksi kerran olin eräässä kokouksessa missä koin puhujalla murtavan voitelun. Pidin silloin kotikokoontumisia, ja välillä sain sydämelle kutsua sinne puhujia jakamaan Sanaa. Tuon puhujan puheen aikana koin, että minun tulisi kutsua hänet. En ollut kuitenkaan asiasta ihan varma, ja alkupuheen ajan keskittymistäni häiritsi vähän kun tätä asiaa sisimmässäni mietin.

Koin sitten, että tulisi pyytää Herralta merkki. Rukoilin mielessäni, että jos olisi tarkoitus kutsua hänet, hän mainitsisi puheessaan jonkin tietyn eläimen (en enää nyt muista mikä se oli). Tuo rukous tuli spontaanisti mieleen, siinä vaiheessa puhetta ei ollut teema vielä ollenkaan sellainen, että voisi odottaa hänen puhuvan mistään eläimestä. Rukouksen myötä sain rauhan ja koin että asia on nyt Jumalalla. Sitten jonkin ajan kuluttua hän siirtyi aiheessa eteenpäin ja luki jonkun Raamatun kohdan, jossa tuo eläin sivulauseessa mainittiin. Kokouksen jälkeen kutsuin hänet meille, ja siitä alkoi hedelmällinen yhteistyö hänen kanssa.

Tällaisia tapauksia on useampiakin, mutta useimmiten kuitenkin koen että Jumala johdattaa muulla tavalla enkä koe useimmiten että olisi tarkoitus pyytää merkkiä.

Poissa ullamaija

  • Viestejä: 203
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #7 : 27.08.18 - klo:19:46 »
Raamattu ei ainakaan neuvo merkkien metsästykseen."Minä johdatan heitä,kun he kulkevat rukoillen".Meillehän on annettu jo Joonan merkki.

Poissa Andromeda

  • Viestejä: 33
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #8 : 28.08.18 - klo:11:52 »
Elämässä tulee tilanteita joissa ei ole varma, mitä tulisi tehdä tai mihiin suuntaan mennä. Silloin pyydän Jumalaa kertomaan mitä hän haluaa minun tekevän. Näissä tilanteissa olen omalla kohdalla huomannut seuraavan asian: jos minulle annetaan merkki Jumalan vastauksesta, MUTTA jään epävarmana miettimään oliko se Jumalan merkki vai ei, niin silloin voin olla varma että Jumala ei vielä ole minulle vastannut. Sillä kun Jumala aikanaan vastaa, sen huomaa kyllä. Silloin sitä vain sisimmässään tietää täydellä varmuudella että nyt Jumala vastasi ja auttoi. Kerron yhden esimerkin. Tuttavapariskunnan mies oli sairastunut ja teho-osastolla. Joka päivä minulla oli hänen puolestaan huolestunut ja iloton olo. Ryhdyin rukoilemaan pontevasti. Aina kun suinkin oli mahdollista irrottaa ajatukset käsillä olevasta työtehtävästä, niin käytin ajan rukoukseen. Pyysin Herra asettumaan tuttavan sängyn vierelle ja koskettamaan häntä parantavalla kädellä.

Olin rukoillut kaksi päivää, ja kolmannen iltapäivän aikana olin taas rukouksessa. Aivan yhtäkkiä minulle tuli täysi varmuus siitä, että tuttavani paranee. Se oli niin itsestäänselvä tunne ettei minulla ollut mitään epäselvyyttä asiasta. Minä vain tiesin 100%:n varmuudella että näin on. Sen lisäksi, että koin tuon lujan varmuuden minulle tuli samalla myös aivan mahdottoman rauhallinen ja huoleton olo. Muutama tunti myöhemmin puolisoni murehti ääneen tuttavamme tilannetta, ja hän hämmästyi kun sanoin ikäänkuin toteamalla että enää ei ole mitään hätää, hän paranee pian. No, seuraavan päivän aamuna näimme tuttavan vaimon ja hän kertoi, että miehensä oli yöllä päässyt pois teho-hoidosta. Kiitos Herra!

Samanlaisia vastauksia Herra on muissakin tilanteissa antanut, joten tämän olen oppinut: jos joudun miettimään vastasiko Jumala minulle, niin silloin hän ei ole vielä vastannut. Sillä kun hän sitten vastaa, niin sen huomaa kyllä. Silloin ei ole enää epävarmuutta asiasta, vaan tietää että vastaus on tullut  :). Sen jälkeen voi rauhassa keskittyä kiittämään Jumalan avusta.
« Viimeksi muokattu: 28.08.18 - klo:12:09 kirjoittanut Andromeda »
Jumalan armo on sillan ja veden välissä
-Augustinus

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #9 : 28.08.18 - klo:17:10 »
En ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne, vaikka aktiivisesti olen lukenutkin keskusteluja. Koen tämän paikaksi, jossa voi rakentavasti keskustella myös itselle vaikeista aiheista ja näin myös tälläkin kertaa.

Tällä erää mieltäni askarruttaa merkkien ja konkreettisen johdatuksen pyytäminen Jumalalta. Miten itse koette asian, onko tämä oikein vai turhaa? Itse en oikein osaa muodostaa asiasta kantaa, vaikka olen näin tehnytkin johdatusta kaivatessani. Omalla kohdalla en aina tiedä, onko esim. vaatimuksissa kyseessä herkkään omaantunnton ja tunnemaailmaan liittyvät asiat vai oikeasti Jumalan tahto.

Alustan hieman asiaa konkreettisella esimerkilläni. Olen luonteeltani kai jossain määrin neuroottinen. Kovan stressin alla mieleeni nousee asioita, joista koen huonoa omaatuntoa. Hiljattain paineen alle mieltäni vaivasi ajatus siitä, että valokuvat ja kuvaaminen on minulle epäjumala, josta minun täytyy luopua. Omaatuntoa rauhoittaakseni poistin puhelimesta kaikki kuvat, joiden mukana lapseni vauvakuvia. Ajattelin, kuinka haasteellista onkaan kun en voi lähettää nyt isovanhemmille ja kaukaisille sukulaisille kuvia, joita olen tottunut toisinaan lähettelemään. Ajattelin, että voiko tämä olla oikeasti oikein ja rukoilin johdatusta mitä minun pitäisi tehdä. Yöllä ajattelin, että jos valokuvaus on todella osaltani kiellettyä, lapseni sanoo unissaan tietyn ihmisen nimen. Joitakin sekunteja siitä näin kävi. En ollut tosin täysin varma, kuiskasiko hän juuri sen nimen vai läheisesti sitä muistuttavan. Olin todella hämilläni ja vieläkin mietin, oliko tämä nyt Jumalalta kaipaamani vahvistus asiaan vai voiko tälläisessä asiassa edes sattumia tapahtua.

Rohkenen vastaamaan hieman yksityiskohtaisemmin. Mutta olen vain toinen ihminen, enkä väitä omaavani sen enempää tietoa kuin sinäkään.

Ihmisellä mika tahansa voi tulla epäjumalaksi. Jos siis koet että kuvien otto on muodostunut sinulle epäjumalaksi,kuten kirjoitit. En tiedä millä tavalla se voi muuttua epäjumalaksi, mutta ajattelen että me ihmiset voimme todella kehittää mitä vain, jopa epäjumalan valokuvaamisesta :) Asia tulee vieläkin ymmärrettävämmäksi, jos VALOKUVAUKSEN KOHTEET ovat jollain tavalla ongelmallisia. Sitä kautta asia voi olla jopa synti. Ja myös rikos.

Mutta samalla sanoit että huomaat itsesi jossain tilanteissa "neuroottiseksi" ja teet itsellesi ehkä sääntöjä mitkä lähtevät omista ajatuksistasi.
Jotenkin tuntuu että laitoit itsesi jonkinlaiseen koloon tuolla ajattelullasi lapsesi yöllisestä ääntelystä.
Itse en ottaisi koko ajatteluketjuasi Jumalalta lähteneenä, koska en löydä siihen Raamatusta mitää vahvistusta.


« Viimeksi muokattu: 28.08.18 - klo:17:26 kirjoittanut sandia »

Poissa Etsivä

  • Viestejä: 32
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #10 : 28.08.18 - klo:22:27 »
Kiitos viesteistänne ja tuestanne.

Pyrin kai pyytämilläni merkeillä saamaan suuntaan uskonelämälle, vaikka eihän uskoa voi näiden pohjalle itse rakentaa. Itsellä on tosiaan vaikea erottaa se, mikä on syntiä ja mikä ankaran yliminän vaatimuksia. Huomioni kiinnittää esimerkiksi keskustelufoormeilla ja saarnoissa erityisesti vaatimukset ja laki. On luovuttava asioista, on kiellettävä itseltä asioita, ei saa turhan paljon rakastaa mitään maallista, kaiken tekemisen tulisi olla rakentavaa.. Vaikea on tavoittaa evankeliumia ja liian helppo taipua lakihenkisyyden puoleen.

Vielä tuosta valokuvaamisesta. En käytä siihen paljoa aikaa, enkä ole missään nimessä ammattimainen kuvaaja. Olen erityisesti halunnut tallentaa hetkiä lapsen ensimmäisistä vuosista. Saada hetkiä talteen, sillä väsymyksen keskellä mitään ei kovin tarkasti jää näistä vuosista mieleen.. Ajattelin kai myös sitä, että kuvat ovat jotain mitä emme tarvitse. Jonkin menneen hetken kantamista mukana, mikä on tarkoitettu ohimeneväksi. Ja suuret perhekuvat seinillä ja lipastojen päällä myös rupesivat mietityttämään.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #11 : 29.08.18 - klo:04:30 »
Vielä tuosta valokuvaamisesta. En käytä siihen paljoa aikaa, enkä ole missään nimessä ammattimainen kuvaaja. Olen erityisesti halunnut tallentaa hetkiä lapsen ensimmäisistä vuosista. Saada hetkiä talteen, sillä väsymyksen keskellä mitään ei kovin tarkasti jää näistä vuosista mieleen.. Ajattelin kai myös sitä, että kuvat ovat jotain mitä emme tarvitse. Jonkin menneen hetken kantamista mukana, mikä on tarkoitettu ohimeneväksi. Ja suuret perhekuvat seinillä ja lipastojen päällä myös rupesivat mietityttämään.

Jotenkin ymmärrän sinua tuossa valokuvaamisen asiassa. Nuoruudessa olin intohimoinen kuvaaja ja niin olivat monet työkaveritkin. Kuvasimme lehtikuvia ja nautimme siitä, kun kuvamme julkaistiin lehdessä.

Järjestelykykyni ei ole niitä parhaita ja kuvatkaan eivät ole missään järjestyksessä, niitä pursuu sieltä täältä laatikoista ja kansioiden välistä. Valokuvaan vieläkin ja nyt se on paljon helpompaa, kun on tämä digiaika. Huono puoli on siinä, että niistä tuskin jää paljoakaan jälkipolville, kun eivät ole paperilla.

Mutta en tuota harrastusta synniksi sanoisi, toki siitä voi omassatunnossaan olla vaivautunut, jos harrastus alkaa viemään liikaa aikaa. Sanoisin kuitenkin, että kaikella on aikansa.

Toivon, ettei kukaan loukkaannu siitä, mitä seuraavaksi kirjoitan.

Olin aikoinani intohimoinen musiikin harrastaja, lauloin kuotoissa n. 40 vuotta, enkä voinut kuvitella hengellisyyttä lainkaan ilman musiikkia. Soittelinkin jotain lähinnä kitaralla. Silloinkaan en tykännyt kaikesta siitä, mitä laulettiin.

Sitten tapahtui kummia, tuli tämä "uusi musiikki", ja hengellisestä musiikista katosi jotain. En enää aikoihin ole kuullut uskovienkaan sanovan, että jokin musiikki on "taivaallista" tai edes "kaunista". Musiikissa oli aikoinaan "sitä jotain". Se oli melodista ja harmonista, nyt korostuu rytmi mitä moninaisemmilla tavoilla ja ymmärrykseni musiikin suhteen on sen myötä kadonnut. Niinpä olen "kuollut" lähes kaikelle musiikille, en enää kuuntele juuri mitään musiikkia.

Taitaa olla niin, että "kauneus" on kuulijan korvissa. Ja korvissani on todella jotain vikaa. Päässäni  soi ajoitttain ääni, joka kuulostaa joltain pikkulinnun siritykseltä, eikä se tunnu kovinkaan pahalta, ymmärrän kuitenkin, että se on vain aivojeni tuotos, koska sitä ei muut kuule.

Tämä kirjoitukseni ei ole tarkoitettu loukkaamaan ketään, joka ajattelee asioista toisin. En kuitenkaan voi sille mitään, että omat kokemukseni ovat mitä ovat, enkä edes yritä pakottaa ketään kokemaan samoin.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa ullamaija

  • Viestejä: 203
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #12 : 29.08.18 - klo:10:58 »
Kyllä herkät omattunnot ovat ahtaalla,jos ei uskalla tai osaa jättää toisten ihmisten elämäntapaa,harrastuksia ym.normaali elämään kuuluvia asioita jokaisen itsensä valittaviksi.Raamattu on elämän ohjekirja,mutta ei kai pilkunviilausta opettava?Itsekin kärsin vaativasta  "minästä".Opettelen päivittäin toisenlaista,armollista  asennetta itseäni ja toisia ihmisiä kohtaan.Kyllä elämä on välillä ...

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #13 : 29.08.18 - klo:12:11 »
Kyllä herkät omattunnot ovat ahtaalla,jos ei uskalla tai osaa jättää toisten ihmisten elämäntapaa,harrastuksia ym.normaali elämään kuuluvia asioita jokaisen itsensä valittaviksi.Raamattu on elämän ohjekirja,mutta ei kai pilkunviilausta opettava?Itsekin kärsin vaativasta  "minästä".Opettelen päivittäin toisenlaista,armollista  asennetta itseäni ja toisia ihmisiä kohtaan.Kyllä elämä on välillä ...

Jumalalla on keinonsa tuon vaativan minän nujertamiseen. Se ei ole mikään mukava keino, kun sen omakohtaisesti joutuu kokemaan. Sen keinon nimi on lankeemus. Sen jälkeen ymmärtää armon ihan uudella tavalla. Kokemusta on.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa ullamaija

  • Viestejä: 203
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #14 : 29.08.18 - klo:13:05 »
Eivät ne Jumalan kasvatustoimet miellytä meitä.Samoin kuin ajallinenkin isä kuulee"eikun minä ite tiijän"!Parempi on luottaa kuitenkin Luojaansa kuin tekemäänsä,vaikka se kuinka "viisaalta"omasta mielestä vaikuttaa.