Molemmissa tulkinnoissa mielestäni on vääristymä, niin kirkollisessa lapsikaste opissa, kuin vapaiden suuntien uskovien kaste opissa.
Kirkollinen vauvakaste (katolinen/ortodoksinen/luterilainen) esittää, että kaste pelastaa synnistä, uudestisynnyttää ihmisen ja antaa pelastavan uskon. Tätä muotoa on käytetty luomaan kristillinen valtio, jossa lapsia on kastettu kirkon jäseniksi. Tästä on syntynyt kirkkoon jumalattomien ihmisten joukko, joka sittemin on ottanut myös kirkon johtajuuden itselleen. Tällainen kirkon lapsikasteen sakramentti "automaatti-pelastuksena" on vakava petos, ja on synnyttänyt tästä käsin jopa väärän käsityksen kirkon ja valtion suhteesta ("ns. kristillinenvaltio-käsite").
Vapaiden suuntien uskovien upotus/vesikaste (baptistit/helluntailaiset/vapaakirkko) esittää, että kaste on ehdonalainen osa synnistä pelastumista, ja ilman kastetta uskova katsotaan usein "alempi-arvoiseksi". Uskovien kasteen ottaminen ei tee kenestäkään "automaattisesti" pyhää. Tätäkin muotoa on siis käytetty mekaanisesti, seurakuntaan liittämisenä - eikä raamatullisessa merkityksessä, jossa kaste on liittyminen Jeesukseen.
Itse näen Raamatusta, että kaiken ydin on omakohtainen usko Jeesukseen - kuten Raamattu opettaa, ja tätä Jumalan armosta saatua omakohtaista uskoa ohjaa halu seurata HERRAA Jeesusta, kuten Raamattu opettaa. Siten kaste on omakohtainen sydämen uskosta nouseva halu tehdä Jumalan tahto, koska pelastuneen sydämessä on syntynyt rakkaus Jumalaan ja Jeesukseen.
Ensimmäinen Pietarin kirje:
18 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, 19 jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, 20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. 21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, 22 hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.
Raamatullisella vesikasteella on erittäin tärkeä merkitys, kun se ymmärretään oikein. Kyseessä ei ole "automaattisesti" pelastava tai pyhittävä sakramentti (kuten katolisuudessa tai luterilaisuudessa), vaan jo pelastetun omasta sydämestä nouseva hyvän omantunnon pyytäminen, missä ytimenä on. "minä tahdon olla Herran Jeesuksen oma, ja seurata Häntä".
Mielestäni molemmat suunnat, niin kirkollinen kuin vapaa seurakunnallinen - ovat käyttäneet vesikastetta täysin väärin.