Jumalan pelosta puhutaan nykyisin kovin vähän. En siitä itsekään juuri puhu, se on myönnettävä, puhun mieluummin Jumalan armosta. Asia on kuitenkin niin, että Jumalan armoa ei ole mahdollista ymmärtää, jos ei ole Jumalan pelkoa ja tajua Jumalan vihasta ja Jumalan pyhyydestä.
Ihmiselle tulee vastaan tilanteita, jolloin hän tajuaa, että Jumala on salaisimpaankin saakka syntiä vihaava Majesteetti, joka ei katso syntiä sormiensa läpi. Monet puhuvat Jumalasta niin kuin Hän olisi leppoisa vanha herra, jonka kanssa voi laskea leikkiä ja joka ei ole turhan tarkka siitä, mitä teemme, sanomme tai ajattelemme.
Joissakin uskonsuunnissa Jumalaa sanotaan Jumpuksi. En voi sille mitään, että se kuulostaa pahalta, vaikka ei siksi olisi tarkoitettukaan. Enhän voi tietää, mitä ko. ihminen todella ajattelee Jumalasta, joten olkoon tämä hänen ja Jumalan välinen asia. Toivon kuitenkin, että oikeanlainen Jumalan pelko saisi meissä sijaa, ettemme antaisi Jumalasta kuvaa, mikä ei ole oikea. Sanon tämän myös itselleni.
Ja vielä totean, että Jeesuksen ei olisi tarvinnut kärsiä niin hirvittävästi, jos Jumala ei olisi myös kiivas ja pienintäkin syntiä vihaava Jumala, jonka voi lepyttää ainoastaan veri. Ja tämä on se hirvittävä pahennus, minkä vuoksi ristin sanoma torjutaan ja kristinuskoa vihataan.
"Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat" (1. Kor.1:21).