Mistä tunnet ystävän?

[Paulus]

Laulussa lauletaan: "Mistä tunnet sä ystävän?" Haluaisin herättää keskustelun aiheesta, mistä tunnet uskonystävän? Tai vieläkin tarkemmin, mistä tunnet kristityn?

Raamattu puhuu paljon siitä, että kristityt rakastavat toisiaan, mutta arkitodellisuus todistaa päinvastaista. Jotkut jopa vihaavat toisiaan ja nekin, jotka eivät vihaa, eivät siedä toisiaan.

Maailmassa lasketaan olevan tällä hetkellä n. 25.000-30.000 erilaista kirkkokuntaa tai kristillistä yhteisöä, mikä puhuu karua kieltään juuri eripuraisuudesta. Eihän sen näin pitänyt mennä.

Mietitäänpä hetki, mitkä asiat yhdistävät ja mitkä erottavat.

[Paulus]

Mielestäni "oikea kristitty" ja uskon ystävä on uskonsuuntaan katsomatta sellainen ihminen, jonka ainoa pelastumisen toivo on ristiinnaulitussa Jeesuksessa Kristuksessa. Tällainen ihminen voi olla monin tavoin puutteellinen ja joidenkin mielestä hän on kokonaan luopunut uskostaan, kun hän on menettänyt uskon itseensä ja omaan "uskovaisuuteensa".

Kaikilla ihmisillä on jonkinlainen suhde Ristin Mieheen. Suhteemme on joko välinpitämätön, vihamielinen  tai rakkaussuhde. Me emme halua kuulla hänestä mitään tai sitten haluamme ravita ristin sanomalla itseämme jatkuvasti. Haluamme olla joko lähellä ristiä tai mahdollisimman kaukana siitä. Tämä suhde on ihmisen tärkein suhde. Se ratkaisee iankaikkisen kohtalomme.

Kun puhutaan rakkaussuhteesta, niin kysymys on ennenkaikkea - ei siitä, että me rakastaisimme - vaan siitä, että Hän on rakastanut meitä. Ja rakastaa edellleen.

[Taisto]

Mielestäni "oikea kristitty" ja uskon ystävä on uskonsuuntaan katsomatta sellainen ihminen, jonka ainoa pelastumisen toivo on ristiinnaulitussa Jeesuksessa Kristuksessa. Tällainen ihminen voi olla monin tavoin puutteellinen ja joidenkin mielestä hän on kokonaan luopunut uskostaan, kun hän on menettänyt uskon itseensä ja omaan "uskovaisuuteensa".

Kaikilla ihmisillä on jonkinlainen suhde Ristin Mieheen. Suhteemme on joko välinpitämätön, vihamielinen  tai rakkaussuhde. Me emme halua kuulla hänestä mitään tai sitten haluamme ravita ristin sanomalla itseämme jatkuvasti. Haluamme olla joko lähellä ristiä tai mahdollisimman kaukana siitä. Tämä suhde on ihmisen tärkein suhde. Se ratkaisee iankaikkisen kohtalomme.

Kun puhutaan rakkaussuhteesta, niin kysymys on ennenkaikkea - ei siitä, että me rakastaisimme - vaan siitä, että Hän on rakastanut meitä. Ja rakastaa edellleen.

Hengellistä asketismia?

Hyvä ystävä voi olla myös sellainen, jonka kanssa etsitään kasvamisen tietä, eikä jäädä ankaraan askeettisuuteen.
Ehkä jopa niin kuin heprealaiskirje kehottaa: Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen,
ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta...

[Mice]

Minusta lähellä ristiä pysyminen ja sen ymmärtäminen, että vain risti riittää, ei ole hengellistä asketismia.

Ristin luona on tarjolla kaikki suurimmat hengelliset aarteet. Mikään todellisesti merkittävä hengellinen asia ei kierrä Golgataa, vaan kirkastaa sen tapahtumia ja todellisuutta.

[Paulus]

Mielestäni "oikea kristitty" ja uskon ystävä on uskonsuuntaan katsomatta sellainen ihminen, jonka ainoa pelastumisen toivo on ristiinnaulitussa Jeesuksessa Kristuksessa. Tällainen ihminen voi olla monin tavoin puutteellinen ja joidenkin mielestä hän on kokonaan luopunut uskostaan, kun hän on menettänyt uskon itseensä ja omaan "uskovaisuuteensa".

Kaikilla ihmisillä on jonkinlainen suhde Ristin Mieheen. Suhteemme on joko välinpitämätön, vihamielinen  tai rakkaussuhde. Me emme halua kuulla hänestä mitään tai sitten haluamme ravita ristin sanomalla itseämme jatkuvasti. Haluamme olla joko lähellä ristiä tai mahdollisimman kaukana siitä. Tämä suhde on ihmisen tärkein suhde. Se ratkaisee iankaikkisen kohtalomme.

Kun puhutaan rakkaussuhteesta, niin kysymys on ennenkaikkea - ei siitä, että me rakastaisimme - vaan siitä, että Hän on rakastanut meitä. Ja rakastaa edellleen.

Hengellistä asketismia?

Hyvä ystävä voi olla myös sellainen, jonka kanssa etsitään kasvamisen tietä, eikä jäädä ankaraan askeettisuuteen.
Ehkä jopa niin kuin heprealaiskirje kehottaa: Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen,
ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta...

Kun Paavali on selittänyt Korinton uskoville laajasti armolahjoihin liittyviä kysymyksiä, niin ei hän suinkaan mene johonkin vielä kiehtovampaan, vaan palaa jälleen Evankeliumin ytimeen:

1. Kor. 15:
1. Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
2. ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
3. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
4. ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,
5. ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.
6. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.
7. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.

Joskus kannattaa kokeilla vaikka viikko-pari sitä, että keskittyy vain Ristin Sanomaan ja unohtaa oman uskovaisuutensa ja uskonnolliset puuhastelunsa. Kokemus voi olla yllättävä.

[Taisto]

Saanen ystävällisesti huomauttaa, että Paavali kirjoitti Korintin uskoville paitsi Jeesuksen kuolemasta,
myös kuolleista nousemisesta.

On askeettista, jos toinen puoli asioista jää meiltä elämässä kokematta.

Jeesuksen kuolleista herääminen oli käsittääkseni opetuslapsille mullistava asia,
heidän ei tarvinnut jäädä suremaan kuolemaa.

Toki Jeesuksen antama uhri meidän puolestamme on kaiken perusta. Sitä ei voi kiistää.
Mutta: uhrinsa kautta Hän myös haluaa antaa meille paljon asioita - ei pidä unohtaa sitä puolta.

Hyvä ystävä voi olla meille suureksi avuksi Elämän löytämisessä, käytännössä.
Nythän oli kai tarkoitus pohtia ystävyyttä...

Joskus kannattaa kokeilla vaikka viikko-pari sitä, että keskittyy vain Ristin Sanomaan ja unohtaa oman uskovaisuutensa ja uskonnolliset puuhastelunsa. Kokemus voi olla yllättävä.

Tästä uskovaisuuden unohtamisesta olen samaa mieltä.

Joskus kuulostaa siltä, että koet olevasi ainoa joka ymmärtää näitä asioita,
niin usein muistutat meitä muita tietyistä asioista. Ja jätät joitakin muita
puolia asioista täysin mainitsematta.

Mutta voihan olla, että tulkitsen asian väärin.

[Paulus]

Saanen ystävällisesti huomauttaa, että Paavali kirjoitti Korintin uskoville paitsi Jeesuksen kuolemasta, myös kuolleista nousemisesta.

On askeettista, jos toinen puoli asioista jää meiltä elämässä kokematta.

Jeesuksen kuolleista herääminen oli käsittääkseni opetuslapsille mullistava asia,
heidän ei tarvinnut jäädä suremaan kuolemaa.

En tiedä, mitä tarkoitat sillä, että toinen puoli jäisi mahdollisesti kokematta, jos keskityn pääasiaan. Mielestäni se pääasia sisältää kaiken sen, mitä tarvitsen, eikä minun edes tarvitse kantaa huolta siitä, että jään jotain kokemusta vaille.

Et tainnut huomata, mitä tuossa lainaamassani kohdassa sanottiin:

3. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
4. ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,

Paavali kirjoitti sekä kuolemasta että ylösnousemuksesta. Sana rististä on kuitenkin Jumalan voima (1. Kor. 1:18). Sanoman ydin ei ole tyhjässä seimessä, tyhjässä ristissä eikä tyhjässä haudassa, vaikka ne ovatkin olleet välttämättömiä ja kuuluvat ydintä ympäröivään "kehykseen".

Joskus kuulostaa siltä, että koet olevasi ainoa joka ymmärtää näitä asioita,
niin usein muistutat meitä muita tietyistä asioista. Ja jätät joitakin muita
puolia asioista täysin mainitsematta.

Mutta voihan olla, että tulkitsen asian väärin.

En suinkaan ole ainoa, joka ei tahdo tietää juurikaan muusta kuin pääasiasta (1. Kor. 2:2), mutta kovin harvinaista se varsinkin nykyisin on. Jopa niin, että on vaikea löytää hengellistä yhteisöä, jossa voisi tuntea olevansa kotonaan. Jonkun mielestä minussa on se vika, että keskityn liikaa varsinaisen asian ytimeen ja muut sinänsä tärkeät asiat jäävät vähemmälle huomiolle. Itseäni se ei häiritse sillä minulla on pahempiakin vikoja.

[Taisto]

Saanen ystävällisesti huomauttaa, että Paavali kirjoitti Korintin uskoville paitsi Jeesuksen kuolemasta, myös kuolleista nousemisesta.

On askeettista, jos toinen puoli asioista jää meiltä elämässä kokematta.

Jeesuksen kuolleista herääminen oli käsittääkseni opetuslapsille mullistava asia,
heidän ei tarvinnut jäädä suremaan kuolemaa.

En tiedä, mitä tarkoitat sillä, että toinen puoli jäisi mahdollisesti kokematta, jos keskityn pääasiaan. Mielestäni se pääasia sisältää kaiken sen, mitä tarvitsen, eikä minun edes tarvitse kantaa huolta siitä, että jään jotain kokemusta vaille.

Et tainnut huomata, mitä tuossa lainaamassani kohdassa sanottiin:

3. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
4. ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,

Paavali kirjoitti sekä kuolemasta että ylösnousemuksesta.

No kun minä ajattelin, että sinä et itse huomannut mitä kirjoitit... kun painotit
ristin sanomaan keskittymistä, etkä sanonut mitään ylösnousemuksesta, vaikka
tuossa lainaamassasi Raamatun tekstissä siitä niin selkeästi puhutaan.

Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat käsittääkseni myös esikuvia siitä mitä
meidän elämässämme myös toteutuu, ehkä monellakin tavalla. Enkä tarkoita
kokemuksia, sen enempää kuin sinä tarkoitat että armossa eläminen
olisi kokemus.

Ehkäpä olemme erilaisessa elämänvaiheessa ja erilaisessa kasvun vaiheessa,
ja siksi näemme asiat eri tavalla painottuen. Aikansa kutakin. Ei pidä vaatia
toista kokemaan asioita juuri samalla tavalla kuin itse kokee, koska silloin
olisimme "yhden asian oppineita", ja sellaiset ovat tunnetusti hankalia ihmisiä.

Mutta nyt lopetan tämän sivujuonteen tähän, koska aiheena piti olla
"mistä tunnet ystävän"...

[Paulus]

Ehkäpä olemme erilaisessa elämänvaiheessa ja erilaisessa kasvun vaiheessa,
ja siksi näemme asiat eri tavalla painottuen. Aikansa kutakin. Ei pidä vaatia
toista kokemaan asioita juuri samalla tavalla kuin itse kokee, koska silloin
olisimme "yhden asian oppineita", ja sellaiset ovat tunnetusti hankalia ihmisiä.

Parhaat ystäväni ovat nykyisin näitä "yhden asian oppineita". Heille on jäänyt päällimmäiseksi vain yksi asia. Se, mitä ristillä tapahtui heidän puolestaan. Ja se yhdistää. Kaikkeen muuhun kiintyneet pitävät näitä yhden asian uskovia hankalina.

[Taisto]

Ehkäpä olemme erilaisessa elämänvaiheessa ja erilaisessa kasvun vaiheessa,
ja siksi näemme asiat eri tavalla painottuen. Aikansa kutakin. Ei pidä vaatia
toista kokemaan asioita juuri samalla tavalla kuin itse kokee, koska silloin
olisimme "yhden asian oppineita", ja sellaiset ovat tunnetusti hankalia ihmisiä.

Parhaat ystäväni ovat nykyisin näitä "yhden asian oppineita". Heille on jäänyt päällimmäiseksi vain yksi asia. Se, mitä ristillä tapahtui heidän puolestaan. Ja se yhdistää. Kaikkeen muuhun kiintyneet pitävät näitä yhden asian uskovia hankalina.

No näinhän se menee, että on niitä "oikeita uskovia", ja sitten suuri määrä "kaikkeen muuhun kiintyneitä".
Itse taidan kuulua jälkimmäiseen ryhmään.

[Mice]

Tuohon aiempaan keskusteluun vielä sen verran, että kun minä puhun rististä tai evankeliumista, niin se sisältää myös ylösnousemuksen. Jeesus on varmasti ylösnoussut. Ilman sitä uskomme olisi turhaa.
Ristiinnaulittu Kristus on kuitenkin se ydin, uskon keskus. Se on se hullutus, mitä Jumala on päättänyt saarnauttaa.
Siinä hetkessä koko maailman synnit sovitettiin. Jumala vuodatti verensä meidän puolestamme.

[Taisto]

Tuohon aiempaan keskusteluun vielä sen verran, että kun minä puhun rististä tai evankeliumista, niin se sisältää myös ylösnousemuksen. Jeesus on varmasti ylösnoussut. Ilman sitä uskomme olisi turhaa.

Näin arvelinkin sinun ajattelevan.

[Paulus]

Tuohon aiempaan keskusteluun vielä sen verran, että kun minä puhun rististä tai evankeliumista, niin se sisältää myös ylösnousemuksen. Jeesus on varmasti ylösnoussut. Ilman sitä uskomme olisi turhaa.

Näin arvelinkin sinun ajattelevan.

Ei kai täällä kukaan ajattele tästä asiasta toisin. On kuitenkin opetusta, että ylösnousemus on evankeliumin ydin. Tätä opetti mm. Vilho Soininen kirjassaan: Neljä ratsastajaa (RV 1947). Tällaisessa julistuksessa poiketaan Paavalin ohjeesta korinttolaisille "… jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena kuin minä sen teille julistin" (1. Kor. 15:2).

Vaikka tuo ero tuntuu pieneltä, niin se johtaa kuitenkin toisenlaiseen evankeliumiin. Ei siihen, mitä puolestamme on tehty, vaan siihen, mitä meissä tapahtuu ja mitä me teemme.