Asia selvisi vähän myöhemmin, että kyseessä oli vanha nauhoitus 80-luvulta. Ajatus siihen suuntaan olisi pitänyt syntyä jo niistä hirmuisen isoista silmälaseista ja muutoinkin vanhahtavasta tyylistä. Mielestäni sanoma oli likipitäen kohdallaan.
Tuo vanha jumalanpalvelus jäi vielä mietityttämään. Mistä mahtoi johtua, että kuorolaiset olivat pääosin aika synkän näköisiä? Tuli mieleen rinnastuksena eräältä uskovalta asiakkaalta saamani kortti joskus 25-30 vuoden takaa. Kortissa oli kuva muistaakseni Kansanlähetyspäiviltä. Kortin taakse lähettäjä oli kirjoittanut jotenkin, että
"katsohan kuvan 'iloisia' uskovaisia". Ja sekin porukka oli tosi synkännäköistä. Mistä tämä synkkyys eri hengellisissä piireissä johtui, olihan sanoma siihen aikaan vielä kutakuinkin kohdallaan?
Voin olla väärässä, mutta niissä kuvioissa itsekin mukana olleena minulla on siitä jonkinlainen käsitys. Hyvää asiassa oli se, että edes ulospäin suunnattu julistus oli oikeaa. Mutta samanaikaisesti
julistus uskovien tilaisuuksissa oli hyvin lakihenkistä. Ja se vei ilon. Muistan kuinka kerran kuoronjohtajamme sanoi meille, että "näyttäkää edes iloisilta!"
Nyt tilanne on kääntynyt aivan toiseksi. Jos esiinnytään yleisölle, niin aika monilla on "päällä kesto-hymy". Jotkut ovat suorastaan mestareita tässä asiassa. Epäilen vahvasti, että kyseessä ei useinkaan ole aito, evankeliumista saatu ilo.