Kristilliset tavat

[Paulus]

Miten suhtaudut kristillisiin tapoihin, esim. aamu- ja ruokarukouksiin? Ovatko ne hyväksi vai pahaksi? Oletko koskaan vaivautunut joidenkin kristillisistä tavoista tai sitten tavoista, joita sinulta odotetaan?

[Mice]

Omiini suhtaudun hyvin. Toisten tapoihin vaihtelevasti.
Olen sillä tavalla ihminen.

[Mice]

Eniten vaivaa ns. rukousäänet. Siis se, että joillain on tapana muuttaa äänensävyä rukoillessa. Se on minusta feikkiä. Pelkkää bluffia.

[Mice]

Ja jossain määrin taidan ärsyyntyä myös tapojen arvostelusta.
Siis siitä, että nähdään kehälliset jotenkin ytiminä ja jumitutaan niihin.

[Natanael]

Mua ärsyttää monenlaiset jutut.

https://www.youtube.com/watch?v=w9vNMuE_p_4

Tuolla 'sanottavaa' - kanavalla on joku aika kattavasti kertunut niistä.

[Paulus]

Kaikessa hengellisessä tärkeintä on mielestäni luonnollisuus, ja tämä koskee jokaista uskovaa. Me olemme uskovinakin erilaisia ja jokin käyttäytyminen, joka on toiselle aivan luonnollista, olisi toiselle pelkkää teatteria.

Joitakin aikoja sitten esim. radiossa kuullusta hengellisestä puheesta voi parissa minuutissa lähes erehtymättömästi sanoa, mitä uskonsuuntaa puhuja edusti. Sen paljasti puhetyyli ja aksentti.

[Natanael]

Miten suhtaudut kristillisiin tapoihin, esim. aamu- ja ruokarukouksiin? Ovatko ne hyväksi vai pahaksi? Oletko koskaan vaivautunut joidenkin kristillisistä tavoista tai sitten tavoista, joita sinulta odotetaan?

Minusta olisi hyvä juttu, jos edelleenkin kouluissa olisi kristillinen aamun avaus rukouksineen.
Se aika ei taida palata.

[Mice]

Mua ärsyttää monenlaiset jutut.

https://www.youtube.com/watch?v=w9vNMuE_p_4

Tuolla 'sanottavaa' - kanavalla on joku aika kattavasti kertunut niistä.

Tuttu kanava.
En tiedä kuka tuon takana on.

[Mice]

Kaikessa hengellisessä tärkeintä on mielestäni luonnollisuus, ja tämä koskee jokaista uskovaa. Me olemme uskovinakin erilaisia ja jokin käyttäytyminen, joka on toiselle aivan luonnollista, olisi toiselle pelkkää teatteria.

Joitakin aikoja sitten esim. radiossa kuullusta hengellisestä puheesta voi parissa minuutissa lähes erehtymättömästi sanoa, mitä uskonsuuntaa puhuja edusti. Sen paljasti puhetyyli ja aksentti.

Minun aikana oli aamunavaukset ja käytävälle kokoonnuttiin kolmiriviin kuuntelemaan. Eniten mieleen jäi se, että takana olleet ylempiluokkalaiset tökkivät selkään joka kerta. Isä antoi ohjeeksi, että käänny, astu varpaille ja lyö täysillä nenään.

[Mice]

-------

[Paulus]

Armeijassa oli aikoinaan käytössä iltahartaudet. Ei taida enää olla. Tapahan se oli, eikä ollenkaan hassumpi tapa. Se tarjosi mahdollisuuden pitää esillä evankeliumia. Minäkin sain komppaniassani pitää niitä, ei siihen vapaaehtoisia kovin monta ollut. On uskonnollisuudesta omat hyötynsä. Sen harjoittaminen voi viedä lähemmä Jumalaa tai sitten kauemmaksi. Uskonnollisuus yhteiskunnassa on siinä mielessä positiivinen asia, että pyhistä asioista ei tehdä pilkkaa. Mutta toisaalta uskonnollisuus hyvine tapoineen voi olla henkilökohtaisen pelastumisen estekin.

[Mice]

Erilaiset rukoukset jossain tietyssä tilanteessa ovat mielestäni ihan ok. Siis esim. ruokarukoukset.
En ole koskaan tajunnut sitä, että tapoja ja käytäntöjä pidetään vääränlaisena uskonnollisuutena. Uskonnollisuus ei elä tavoissa, vaan sydämessä. Se voi ilmetä tapoina, mutta ihmisen sydämestä se kumpuaa. Samoin terve usko ilmenee tapoina.

Ennalta sovitut käytännöt eivät tukahduta Henkeä, vaikka monet niin väittävätkin. Raamattukin antaa ohjeita esim. Hengellä täyttymiseen. Siellä on ihan litania asioita, joiden kautta ihminen voi täyttyä Hengellä. Jumala on järjetyksen Jumala.  Spontaanius on tietysti sallittua, mutta ei seurakuntaa ole tarkoitettu sellaiseksi, että mitään ei ennalta valmistella, vaan kaikki perustuisi vain hetkessä aistimiseen. Jumala kutsuu erilaisiin tehtäviin uskovia ja ne tehtävät sisältävät sen, että on valmisteltava asioita ja annettava omaa aikaa niihin.

[Paulus]

Uskonnollisuus ei elä tavoissa, vaan sydämessä. Se voi ilmetä tapoina, mutta ihmisen sydämestä se kumpuaa. Samoin terve usko ilmenee tapoina.

Tuo on tietenkin totta, mutta käsittelisin asiaa hieman laajemmin.

Ensin on usein herätys, sitten on herätysliike, sitten on vain liike ja kun sekin lakkaa, tavat voivat silti pysyä. Siitä tilasta käytetään termiä "pyse". Korkeakirkollisuus on tästä eräs esimerkki. Tapoja ja niihin liittyviä muotoja pitää saada lisääkin peittämään elämän puutetta.

Sama kehitys koskee myös monia pienempiä yhteisöjä, joista jokainen valitsee juuri tuolle yhteisölle sopivat tavat. Ja kun omaa erinomaisuutta korostetaan, viitataan usein juuri siihen, ettei meillä ole mitään kaavamaisuutta. Ulospäin saatetaan näyttää hyvinkin eläviltä. Ilmestyskirjassa puhutaan tästä kehityksestä.

Niin kauan kuin pysytään ainoastaan evankeliumin ytimessä, tavat ovat toisarvoisia. Yhteinen asia yhdistää ihmeellisesti nekin, jotka ovat tahoillaan omaksuneet erilaisia tapoja. Mutta heti, kun tällainen yhteisö alkaa järjestäytyä "meidän jutuksi", alkavat erilaiset tavat saada yhä enempi uusia muotoja ja niitten painoarvo nousee. Samalla nousee johtohenkilöiden painoarvo ja heidän käyttäytymisensa leimaa enemmän tai vähemmän omaksuttavaa tapakulttuuria.

[Paulus]

On sanottu, että "Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinut". Se ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa, vaa saattaa toimia täysin päinvastoin. Äärimmilleen vietynä se voi olla jopa tuhoisaa. Niinkin hyvät asiat, kuin rukous ja Raamatun lukeminen, saattavat ajaa tietynlaiset lakihenkisyyteen taipuvaiset ihmiset jopa epätoivoon. Tapa jatkuu, vaikka elämä on kadonnut jo aikoja sitten. Raamatun paljo lukeminen saattaa jopa vaikeuttaa Raamatun ymmärtämistä.

Eräs henkilö kertoi kokemuksen omasta elämästään. Hän väsyi perin juuri Raamatun lukemiseen, eikä enää aikoihin saanut siitä mitään "irti". Ei hänen tarkoituksenaan ollut uskosta luopuminen, vaikka hän teki järjen päätelmän, että luopuu Raamatun lukemisesta. Pariin viikkoon hän ei koskenut koko kirjaan. Sitten alkoi tapahtua. Jokin asia vain vaikutti sen, että Raamatusta piti katsoa jotakin, ja yht'äkkiä kirja alkoi avautua hänelle aivan ennen kokemattomalla tavalla.

Minun on helppoa ymmärtää tuota ihmistä, koska olen jotenkin samoin "rakennettu" ja taipuvainen lakihenkisyyteen. En jaksa lukea velvollisuudesta tiettyä määrää jonain aikana. Siksi minua ei kaikissa piireissä pidetä edes uskovana. Silti saatan miettiä yksittäisiä jakeita pitkin päivää. Eikä minulla siinä mitään "ohjelmaa" ole päällä.

[Taisto]

...olen ... taipuvainen lakihenkisyyteen. En jaksa lukea velvollisuudesta tiettyä määrää jonain aikana. Siksi minua ei kaikissa piireissä pidetä edes uskovana. Silti saatan miettiä yksittäisiä jakeita pitkin päivää. Eikä minulla siinä mitään "ohjelmaa" ole päällä.

Yllättävää, että sinä joka niin painokkaasti olet täällä julistanut armoa, kirjoitat nyt tuolla tavalla.

Itse olen melkein unohtanut, että tuontapaisia vaatimuksia todellakin asetetaan itselle
ja toisille joissakin "piireissä". Jos todella niin on, että tuon takia jotkut eivät pidä sinua
uskovana, niin en ymmärrä: noinko ulkonaista joidenkin mielestä on uskonelämä?

Se että Sana saa uskossa sulautua meihin, on valtavan hieno ja suuri asia, joka tapahtuu
sisällämme, ja jota ei edes voi mitata sillä kuinka monta sivua luemme päivässä tms.
Oikeastihan on kyse siitä, että "syömme Jeesuken lihaa" ja tulemme siitä osallisiksi.
Mitä tekemistä sillä on luettujen sivumäärien kanssa... ei mitään.