TABUT

[Oloneuvos]

Jees Mice 

[Paulus]

Veljet kirjoittavat asioista, joista ei itselläni ole juuri kokemusta, läheltä olen kyllä joutunut seuraamaan. Minulle on jostain iskostunut käsitys, että Evankeliumin sanoma saattaa olla näissäkin asioissa paras vapauttaja kun taas "kristillinen uskonnollisuus" (=lue lakihenkisyys) voi olla lopun alkua. Vai olenko ihan metsässä?

[Mice]

Evankeliumi - oikein julistettuna - tuo rauhan sisimpään, mutta ei sekään vapauta kokonaan siitä kokemusmaailmasta, mikä on johtanut kärsimyksiin. Sielun särö on olemassa, vaikka henki olisikin ravittu. Se kuuluu tähän elämään. Se sielun särö nousee joskus pintaan, tahdoimmepa tai emme.

Aikoinani pahimman tuskani keskellä uskaltauduin Per-Olof Malkin juttusille tilaisuuden jälkeen. Kysyin häneltä eräästä puheesta, jonka hän oli joskus vuosia aiemmin pitänyt. Pärre muisti sen puheensa ja pyysi sähköpostiosoittteeni. Pienen ajan jälkeen se puhe tuli s-postiini. Siitä puheesta alkoi hengellinen tervehtymiseni. Siitä alkoi jonkinlainen ymmärrys armosta. Laitan sen puheen tähän. Varmastikaan kaikille se ei merkitse yhtä paljon kuin minulle, mutta kannattaa kuunnella:

http://www.evank.org/mp3/Per-Olof_Malk-Hyvan_paimenen_aanen_tuntomerkit_(Kouvola_27.10.2007_klo_16)_osa_2.mp3

Lisäys: Aivan mahtava opetus edelleen. Siinä on evankeliumi. Kirkkaana - ja kirkkaimpana - mitä minun rikkinäisyyteni on koskaan julistettu. Kunnia Jumalalle.

Tuossa opetuksessa Jeesuksen armo tulee niin alas, että kukaan ei voi olla sitä alempana. Armo ei ole vain armoon kykeneville, vaan se armo tarjotaan hoitavana ja ystävällisenä. NIIIIIIIN paljon Jumala on mustasukkainen meidän hengestämme. Itkin taas kun kuuntelin tuota. Hoitavaa evankeliumia. Totuutta, mikä hoitaa henkeä ja sieluraukkaa säröineen. Särö jää, mutta silti Jumala on rakastanut.

...Daavidin poika, armahda minua!

[Oloneuvos]

Kiitos tuosta linkistäsi. Per-Olofia parhaimmillaan. Laitoin samantein kotisivulleni.

[Taisto]

Haluan tuoda tähän mielenterveys-teemaan vielä yhden puolen:
mielenterveyden ongelmia on myös muista syistä johtuvia kuin mielen säröistä
tai ahdistuneisuudesta tai muista sielun alueella olevista asioista.

Mielen sairaus (tai mielen sairaudeksi tulkittu asia) voi nimittäin olla myös fyysinen,
esim. keskushermoston (=päänupin) välittäjäaineen toiminnan häiriö. Tätä pidetään
yhtenä merkittävä syynä joka aiheuttaa skitsofrenian tietyssä iässä - usein oireet alkavat
tietyssä kasvun vaiheessa, juuri aikuistumisen kynnyksellä.

Jos skitsofreniaa sairastavalle sanotaan että usko tai evankeliumi parantaa nämä vaivat,
niin ollaan varsin tietämättömiä siitä, mistä on kysymys. Sama kuin sanoisi vastaavanlaiset sanat
uskoon tulleelle, joka on ollut muutama vuosi sitten liikenneonnettomuudessa ja jonka
toinen käsi tai jalka on onnettomuuden seurauksena täysin toimintakyvytön. On kyllä totta että uskon rukous
parantaa sairaan - mutta jos vaatimus parantavasta uskosta sälytetään sairaan harteille, niin tehdään suurta vahinkoa.

Evankeliumi todellakin on vapauttava - kuten Paulus sanoo - mutta on hyvä myös tietää mistä mikäkin vaiva
johtuu. Evankeliumi kyllä auttaa sielun / hengen alueen ongelmiin (auttaa antamaan anteeksi vääryydet,
voi vapauttaa katkeruudesta, voi saada ihmisen jälleen luottamaan toisiin ihmisiin kaiken koetun jälkeen jne.)
mutta ei evankeliumi automaattisesti paranna katkennutta raajaa tai hermoston välittäjäaineen toimintaa.

Asioissa on monta puolta.

[Mice]

Juu, totta. On olemassa mielen sairauksia, jotka vaativat jatkuvaa lääkitystä ja johtuvat aivojen toiminnallisista häiriöistä.
Sellaisia ei "paranneta" keskusteluilla ja terapioilla. Ne eivät ole sielun vammoja.