Jos kyseinen henkilö on ollut Kan-kodissa, hän on kai päihteiden käyttäjä.
Oman alkoholistitaustani pohjalta voin hyvin samastua henkilön tilanteisiin.
Päihderiippuvaiset eivät ole "luonnostaan" yhtään epärehellisempiä kuin valtaväestökään.
Mutta kun aineita on käyttänyt pidempään, rahat yleensä loppuvat,
koska ainoat tulot ovat usein yhteiskunnan antamat avustukset ja muut almut.
Muistan elävästi, kun elin asunnottomana alkoholistina Helsingissä,
ja muiden vähäisten avustusten lisäksi kävin silloin tällöin Pelastusarmeijassa Kalliossa.
Sieltä sai myös rahaa, jos pystyi osoittamaan käyttötarkoituksen.
Vaikka olin uskossa, aloin valehdella.
Näytin jotakin tyhjää lääkepurkkia ja kerroin upseerille, että tarvitsisin näitä lääkkeitä, mutta ei ole rahaa.
Silloin rahalipas yleensä aukeni.
Rahan käytin tietenkin päihteisiin.
Omatuntoni kidutti minua ankarasti.
Mutta koska kierteessä olevan koko elämän jatkuminen pohjautuu siihen, että saa päihteitä, koko valveillaoloaika alkaa mennä viinan (tai muiden aineiden) ja niiden hankkimiseen tarvittavan rahan järjestelyyn.
Näin oli minullakin.
Kun sosiaalitoimistokin alkoi kiristää minua ja pakotti pitkiin laitoshoitoihin (joissa niissäkin kiersivät pullot ja pillerit),
turvauduin Pelastusarmeijan lisäksi myös yksittäisiin ihmisiin.
En muistaakseni suorastaan varastanut keneltäkään (paitsi ehkä kerran),
mutta huijasin ja valehtelin ihmisille saadakseni edes muutaman kolikon.
Tämä osoitti tietysti moraalin laskua, josta olin hyvin tietoinen.
Kun jäin joskus kiinni pummattuani rahaa jollakin keksityllä selityksellä,
loukkaannuin syvästi.
Olin sitä mieltä, että koska minä en kykene elämään ilman humalatilaa,
mutta useimmat kykenevät ja voivat siksi ansaita rahaa, heille ei voi olla
suuri juttu antaa minulle hiukan avustusta.
Ja koska suora rahan pyytäminen toiselta ihmiseltä on paljon nöyryyttävämpää kuin petkuttaminen, turvauduin siis epärehellisyyteen.
Minun tapauksessani Jumala tarkkaili, järjesteli ja vaikutti monella tavalla, koska olin uskossa.
Ilman Hänen käsittämätöntä laupeuttaan olisin kuollut viinaan ja vienyt mukanani kaikki valheeni ja petkutukseni.
Mutta pääsin AA:han ja sen 12 askeleen ohjelman kautta opin myöntämään omalla kohdallani, että olen sekä alkoholisti että uskova.
Ja koska Jeesuksen lunastustyö koskee myös päihderiippuvaisia ja epärehellisiä,
minäkään en ole poikkeus.
AA:n avulla opin myös selvittämään raitistumisen (v. 2001) jälkeen välini useimpien niiden kanssa, joita olin huijannut juoma-aikana.
En pyytänyt armoa ainoastaan Herralta, vaan myös ihmisiltä, ja sain anteeksi.
Jokainen on erilainen yksilö, ja tämä oli siis minun kokemukseni siitä,
miten epärehellisyys vähitellen kasvaa henkilössä, joka on kasvatettu hyvin rehelliseksi ja lainkuuliaiseksi.
Kaikilla ihmisillä on himoja, pahoja taipumuksia, ylpeyttä, itsekeskeisyyttä yms.
Kun on myös taipumus alkoholismiin tai muuhun päihderiippuvuuteen,
ja riippuvuus sitten syntyy, alkavat ihmisen pahimmat puolet tulla näkyviin.
Juoma-aikana sain Herralta hyvin ihmeellistä vahvistusta siihen uskoon ja tietoon,
että Hän on voittanut Saatanan, joka on valheen, juoppouden,
väkivallan yms. ylläpitäjä.
Ja Jeesus osoitti voittonsa myös minun elämässäni.