Erityisiä opetuksia Raamatusta

[Stiina]

Crystalvoice on niin syvällinen, lahjakas, älyllinen, tietäväinen, pohtiva, ylikuumentunut ajattelija ja kirjoittaja, että kehtaan tunnustaa, että en yhtään enää pysy perässä vaikka minulla on jonkin verran luonnehäiriönä "besserwisseriläisyys" kaikkitietävän merkityksessä, vaan ei näsäviisauden.
Sinun C. on selvästi terveellistä purkaa tietämystäsi. Olisko sinun mahdollista löytää sielunhoitajaksesi joku "älykkö" esim. Luthersäätiö?
Usko Jeesukseen Kristuksena ei ole älykkönä saavutettavissa paremmin ja helpommin kuin "hullun". ("Jeesus-tieltä ei "hullukaan" eksy", on yksi totuus).
Nykyisin on paljon eksyneitä ja huonosti Raamattua tuntevia uskovissakin. Raamattua luetaan myös väärin ja lupauksia ymmärretään väärin. Raamatusta voi tulla joillekin (aika monella) suorastaan epäjumala. Oikea Raamatunluku pääasiassa avautuu vain uskolle ja sille anomiselle, jossa joskus voi useaankin kertaan palata tarkastamaan ymmärtämäänsä ja muiden uskovien ymmärrystä. Ydinasia on se tärkeä, joka tulee kaikilla olla. Ei ole vlttämätöntä, että kaikki sitten osaavat opettaa tai edes oppia ulkoa niitä asioita, jotka tukevat Jeesusta Kristuksena. Raamatun ei oleellisten kohtien painottaminen eksyttää myös ja kaikissa  meissä on eksytystä jopa Lutherissa, mutta ei Pääasiassa.
"Rakkaus Totuuteen" on yksinkertaisesti Jeesus Kristus; muutakin totta olevaa sentään on, mutta enimmäkseen valhetta, petosta, väkivaltaa, kateutta, kaunaa, ilkeyttä, sairautta yms. muita uskontoja, puolitotuuksia on myös paljon. Sellaisia ovat esim. usein armolahjoinakin ilmenevät profetiat ja ilmestykset, samoin parantamisliikkeissä esiintyvät  parantamiset, joita todella on niitäkin, mutta vähemmän kuin esim. lääkärin kädestä tapahtuvat. Selittämättömiä ihmeitäkin on ja ihan kaikissa uskonnoissa ja aatteissakin. Semmoinen ilmeisesti kuuluu myös tämän maailman "luonteeseen". Kyllä sentään saa kristittykin parantua, mutta olisi syytä parantua Jeesukseen K. uskovan "armolahjan" kautta ja muistaa, että tässä ajassa myöskään armolahjat eivät ole täydellisiä ja vääriä armolahjoja myös on ja huijausta.
Parantajan ja parantuneen on myös syytä pysyä nöyränä, muuten eksyy molemmat. Ei niitäkään anneta muuta kuin armosta eikä ansiosta. Emme myöskään tiedä miksi kaikkia ei auteta. Ei siitäkään kannata vetää mitään johtopäätöksiä eikä kannata olla inhimillisesti kateellinen. Mitenkään parantajat eivät ole pystyneet vaikuttamaan yleiseen kärsimykseen maailmassa ja monet ihmeparannuksen kokeneet ovat saattaneet jo lyhyen ajan kuluttua sairastua toiseen pahempaan tautiin, johon ei ole saanut ihmeparannusta "perässä juoksemisestaan" huolimatta.
Mm. Peltolalla ja Aitomaalla oli ja on tutkimistensa jälkeen terve suhtautuminen noihin ilmiöihin ja ollenkaan ei ole koskaan tae, mistä lähteestä ne tulevat. Jeesus-usko tulee säilyttää kaikissa tapauksissa mahdollisimman puhtaana.
Olen itse huomaavinani näissä kaikissa eksytystä ja väärää tuttavallisuuutta "henkiolentojen" kanssa.

[crystalvoice]

Olen pitkälti samaa mieltä Pauluksen ja Solteron kanssa. On helppoa uskoa siihen, että oman kirkkokunnan tms oppi ja opetus on se oikea. Minun silmäni aukesivat tälle asialle vähitellen, niin että noin yhdentoista vuoden jäsenyyden jälkeen erosin "porukasta" ja olen sen jälkeen muutaman vuosikymmenen ajan ollut kuulumatta minkään seurakunnan jäsenrekisteriin. Eihän tämä helppo tie ole aina ollut, vaan välillä työlästä taakan kantamista, välillä kompurointiakin, mutta myös löytämistä. Ei opin löytämistä, vaan uskallan sanoa että Jumalan tuntemisessa kasvamista, vähitellen.

Muuallakin kuin tässä viestiketjussa ovat jotkut kirjoittajat maininneet, etteivät kuulu mihinkään kirkkoon tai yhteisöön (luultavasti eivät ainakaan kovin sitoutuneesti). Voisiko ehkä sanoa, että monien teidän suhde Jumalaan on hyvin yksityinen, niin ettei ole loppupeleissä kuin uskova ja Jumala (Jeesus Kristus) ja kuuliaisuus sille, minkä itse ymmärtää oikeaksi uskon sisällöksi Raamatun valossa? Toisaalta olen varma, että monien "yksityiseen" uskoon vaikuttaa se, miten esim. muut "yksityiset" uskovat, esim. täällä kirjoittavat, ajattelevat tai tulkitsevat asioita. Vai olenko väärässä? Tietenkin on selvää, että elämän aikana muilta saadut vaikutteet, tulkinnat ja opetukset (lähtien jo lapsuusajalta) vaikuttavat siihen, miten kokee hyvin "henkilökohtaisen" suhteensa Raamattuun ja Jumalaan.

Monilla muilla uskovilla puolestaan korostuu uskonelämässä hierarkkisuus. Myös puhdasoppisessa luterilaisuudessa on painotettu kuuliaisuutta paimenille (näin esim. Luther-säätiössä), puhumattakaan vanhemmista kirkoista. Asiaa valaisevia ajatuksia Ignatius de Loyolalta (1491-1556) seuraavaksi.

"..meidän on pidettävä mielemme valmiina ja halukkaana olemaan kaikessa kuuliaiset Herramme Kristuksen tosi morsiamelle, joka on pyhä äitimme hierarkkinen kirkko...

Osuaksemme kaikessa oikeaan meidän on aina pidettävä kiinni tästä: mikä minun silmissäni on valkoista, sen uskon mustaksi, jos hierarkkinen kirkko niin määrää. Uskomme näet, että Herrassamme Kristuksessa, Yljässä, ja kirkossa, hänen morsiamessaan, asuu sama Henki, joka ohjaa ja johtaa meitä sielujemme pelastukseen, sillä sama Henki, meidän Herramme, joka antoi kymmenen käskyä, ohjaa ja hallitsee pyhää äitiämme kirkkoa."

(Ignatius de Loyola: Hengellisiä harjoituksia. 1981, 117, 119)

[crystalvoice]

Jatkoa edelliseen viestiin.

Jos ei kuulu mihinkään kirkkoon eikä ole yhdenkään inhimillisen paimenen ohjauksessa, miten toteutuu nykyajassa seuraava raamatunkohta?

"Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. Saakoot he tehdä työnsä iloiten, ei huokaillen, sillä se olisi teille paha asia." (Hepr. 13:17)

Jos kyse olisi vain siitä, että kohdan kirjoitusajankohtana tietoa kristinuskosta sai lähinnä vain paimenilta, voisi varmaan hyväksyä kristillisessä mielessä ajatuksen, ettei ole lainkaan näkyvän kirkon tai seurakunnan jäsen, joissa paimenia työssä, mutta antaako Uusi testamentti jossain kohtaa tukea tälle ajatukselleni? Tuskinpa. Eri asia on varmaan poikkeustila, jossa mitään kirkkoja tai seurakuntia paimenineen ei ole toiminnassa.

[Taisto]

Crystalvoicelle: seurakuntiin kuulumisesta tai kuulumattomuudesta on keskusteltu paljon. Itse en jaksa jälleen ruveta "kuohuttamaan sieluani" niillä asioilla, vuosien tai vuosikymmenien prosessini on nyt lepotilassa. Elämässä ja uskossa on paljon muutakin ajateltavaa.

Voin kuitenkin heittää ilmoille Paavalin kommentin: ”Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.” Jos jo silloin oli tällainen tilanne, mitä kaikkea onkaan voinut tulla ja kertyä seurakuntiin parin vuosituhannen aikana.

[Stiina]

  Laitetaanpa välillä taas kristillistä, lohduttavaa opetusta kaikille. (Pidän myöntymisen merkkinä, kun kysyessäni näiden laittamisesta tänne en saanut hlökohtaista vastausta suuntaan, jos toiseen.)

Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Room. 10:12.

Jeesuksen avuksihuutaja on suojassa kaikissa mahdollisissa elämäntilanteissa. Herramme ei ole niin pieni, että hän olisi armollinen meidän sydäntemme ailahtelevien tunteiden tahdissa. Hän on Kaikkivaltias Jumala, meidän Isämme. Hän on Herra, syntiemme sovittaja. Hän on Pyhä Henki, Lohduttaja. Se, minkä hän lupaa, toteutuu varmasti. Ja hän lupaa pelastaa ne, jotka Jeesusta avuksi huutavat. Se siis riittää meillekin. Jeesuksen luota voidaan lähteä pois, mutta kukaan ei voi hänen luokseen tullutta riistää hänen käsistään. Sellaista voimaa ei maailmasta löydy. Huutakaamme siis lakkaamatta Jeesusta avuksi, joka päivä, älköön se huuto lakatko ennen taivasta tai Herramme paluuta.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.

[crystalvoice]

Laitetaanpa välillä taas kristillistä, lohduttavaa opetusta kaikille. (Pidän myöntymisen merkkinä, kun kysyessäni näiden laittamisesta tänne en saanut hlökohtaista vastausta suuntaan, jos toiseen.)

Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Room. 10:12.

Jeesuksen avuksihuutaja on suojassa kaikissa mahdollisissa elämäntilanteissa. Herramme ei ole niin pieni, että hän olisi armollinen meidän sydäntemme ailahtelevien tunteiden tahdissa. Hän on Kaikkivaltias Jumala, meidän Isämme. Hän on Herra, syntiemme sovittaja. Hän on Pyhä Henki, Lohduttaja. Se, minkä hän lupaa, toteutuu varmasti. Ja hän lupaa pelastaa ne, jotka Jeesusta avuksi huutavat. Se siis riittää meillekin. Jeesuksen luota voidaan lähteä pois, mutta kukaan ei voi hänen luokseen tullutta riistää hänen käsistään. Sellaista voimaa ei maailmasta löydy. Huutakaamme siis lakkaamatta Jeesusta avuksi, joka päivä, älköön se huuto lakatko ennen taivasta tai Herramme paluuta.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.

Tekstistään tulee mieleen monien ortodoksien toistama 'Jeesuksen rukous', jota rukoillaan usein päivän aikana: 'Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä'. (Tai vastaavankaltaiset sanat.)

Kokemukseni mukaan myös hyvin monen luterilaisen uskonelämä keskittyy avuksi huutamiseen, joka edellyttää nähdäkseni ennen kaikkea syntisyyden tiedostamista. Kun vertaan esim. hyvin tuntemani luterilaisen vanhuksen ja ortodoksisen Isä Johanneksen ajatuksia, huomaan paljon samankaltaisuutta. Tässä alla näkyvissä yksi samankaltaisuus, joka liittyy kokemukseen omasta syntisyydestä ja lakkaamattomasta armon tarpeesta.

Voin myös panna merkille, mitä pyhät isät tarkoittavat sanoessaan, että luonteen puutteellisuudet säilyvät pyhilläkin – jotta he pysyisivät nöyrinä. (s. 26)

Herra on kuitenkin laupeudessaan antanut meille heikoille avuksi katumuksen, koska turmeltunut luontomme on niin kovin taipuvainen syntiin. (s. 28)

Mitä lähemmäs Jumalaa ihminen pääsee, sitä viallisemmaksi ja syntisemmäksi hän itsensä tuntee. Jumala varjelkoon ihmistä siltä, että hän alkaisi pitää itseään vanhurskaana. (s. 58)

Kiitos olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen siitä, että Hän laupeudessaan päästi sinut sisäisen hämmennyksesi taakasta. Se apu tuli sinulle uskosi mukaan eikä ole minun syntisen, monin tavoin kaikenlaisten syntien sitoman, ansiota. (s. 67)

Olen kuin savusauna: toisia pesen puhtaaksi, mutta itse pysyn yhtä mustana. (s. 101)

Mitä olisinkaan ilman Jumalan apua? Vain tomu ja inhottava haiseva raato. (s. 125)

Herra, anna minun nähdä rikokseni ja olla veljeäni tuomitsematta. (s. 167)

(Isä Johannes: Valamon vanhuksen kirjeitä. 1976)

[crystalvoice]

Voin kuitenkin heittää ilmoille Paavalin kommentin: ”Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.” Jos jo silloin oli tällainen tilanne, mitä kaikkea onkaan voinut tulla ja kertyä seurakuntiin parin vuosituhannen aikana.

Olet sangen oikeassa esim. siinä mielessä, että Paavalin oppi vanhurskauttamisesta jäi syrjään hyvin pian jo Paavalin elämän jälkeen. Lainaus vanhurskauttamisoppia tutkineen Alister McGrathin kirjasta Iustitia Dei:

It has always been a puzzling fact that Paul meant so relatively little for the thinking of the church during the first 350 years of its history. To be sure, he is honoured and quoted, but - in the theological perspective of the west - it seems that Paul’s great insight into justification by faith was forgotten.

(McGrath: Iustitia Dei. 2007, 34)

[Stiina]

Totta!  Kunnes Luther löysi sen Paavalilta n. 1500 vuotta myöhemmin Ainoana, Oikeana Totuutena.
Jos Jeesus Kristus ei ole Totta ja Jumala ei ole Kolmiyhteinen ja Kaikkivaltias, niin kaikki on vaan uskontoa ja turhuutta. Eli Paavalin sanoin: "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme."
Älkää eksykö. "Huono seura hyvät tavat turmelee."
Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon.
Mutta joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?"
Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole!
Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa.
Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren.
Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten, toista taas karjan liha, toista on lintujen liha, toista kalojen.
Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.
Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa.
Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa;
kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;
kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.
Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.
Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. >> Jakeen lisätiedot
Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.
Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu."
"Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?"
Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.
Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!
Sen tähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa." (1.Kor. 15)

[Stiina]

  Erityisen rakentava:

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Matt. 7:1–3.

Tapamme suhtautua asioihin ja ihmisiin muuttuu iän myötä, mutta hyväksynnän jano ei katoa koskaan. Olemme toisistamme syvästi riippuvaisia. On kipeää, jos ei saa koskaan kokea pyyteetöntä rakkautta. Ei ole sattuma, että Jumala käskee meitä rakastamaan itsensä lisäksi lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Näkemään toisen, niin kuin toivomme itse tulevamme nähdyksi. Jos rakkauden ja hyväksynnän syvä perustarve ei täyty, se murtaa lopulta itsetuntomme ja elämänvoimamme. Kuten voi murtaa myös se, jos tulemme nähdyksi ja kuulluksi tahallisesti väärin.
Meidät saatetaan punnita kevyiksi kevyin perustein, ja niin saatamme itsekin tehdä lähimmäisillemme. Erkki Leminen runoilee lohduttavasti: ”Ihmisten tuomiot tulevat ja menevät. / Tahdon suuremman tuomion, / vaikka se murskatkoon. / Tahdon Jumalan tuomion, / sen tuomion, / joka ottaa kaiken lukuun.”

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla."

Kannattaa kuunnella, jos vaan ehtii: https://syventymispaivat.fi/tv/
 

[Stiina]

 
En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. 1. Kor. 2:2.

Evankeliumi kiinnittää katseemme Golgatan kummulle. Sieltä löytyy armo ja vapaus. Jeesuksen risti vakuuttaa, että hän on tehnyt elämäni oleellisimmat teot minun puolestani. Ristille nostettiin kaikki syntini. Sen puuhun naulittiin epäuskoni. Siellä olivat huono vaellukseni ja uskoni vähäisyys, kurjuuden tuntoni ja kaikki puutteeni. Ristillä ne olivat, Jeesuksen harteilla. Kun Jeesus sanoi: ”Se on täytetty”, kallisti päänsä ja antoi henkensä, minusta tuli vapaa ihminen. Sinä hetkenä tulin Jumalalle kelvolliseksi ja riittäväksi. Sinä hetkenä tulin tarpeeksi uskovaksi ja hyväksi ja vaellukseni tarpeeksi puhtaaksi. Jeesus itse on ollut tätä kaikkea Isälle minun puolestani. Siksi voin elää ihmisenä ihmisten joukossa. Armahdettuna syntisenä ja lain syytöksistä vapautettuna Jumalan lapsena ja kutsua siihen iloon toisiakin.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

-------------------

2. Kor. 12:10–19    ORT. sivut
10 Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 11 Olen nyt ollut mieletön, mutta te olette pakottaneet minut siihen. Teidänhän olisi tullut pitää minun puoltani. Vaikka en mitään olekaan, en silti ole ollut millään tavoin noita mainioita apostoleja huonompi. 12 Olenhan teidän keskuudessanne todistanut olevani oikea apostoli, kun olen tehnyt tunnustekoja, ihmeitä ja voimatöitä yhden toisensa jälkeen. 13 Missä suhteessa te olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle? Enintään siinä, että minä en ole ollut teille rasituksena. Suokaa tämä vääryys minulle anteeksi! 14 Olen nyt valmis tulemaan luoksenne jo kolmannen kerran enkä nytkään aio rasittaa teitä. En kaipaa teidän varojanne vaan teitä itseänne. Eihän lasten velvollisuus ole kerätä omaisuutta vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen. 15 Pelastaakseni teidät uhraan mielihyvin omat varani, uhraan vaikka itsenikin. Rakastatteko te minua vähemmän siksi, että minä rakastan teitä niin suuresti? 16 Vaikka niinkin, mutta rasituksena en ole teille ollut. Mutta ehkäpä olen petkuttanut teitä, viekas kun olen? 17 Kukaties olen hyötynyt teistä jonkun työtoverini avulla, jonka olen lähettänyt luoksenne? 18 Kehotin Titusta lähtemään matkaan ja lähetin tuon toisen veljen hänen mukaansa. Onko Titus ehkä käyttänyt teitä hyväkseen? Emmekö me ole toimineet samassa hengessä ja kulkeneet samoja jälkiä? 19 Olette varmaan jo ehtineet ajatella, että me esitämme teille puolusteluja. Ei, me puhumme Jumalan edessä Kristuksen palvelijoina. Rakkaat ystävät, tällä kaikella pyrimme lujittamaan teidän seurakuntaanne.

23.8.2021
Mark. 4:10–23
Siihen aikaan, 10 kun Jeesus oli jäänyt yksin kahdentoista opetuslapsensa ja muiden seuralaistensa kanssa, nämä kyselivät häneltä, mitä vertaukset tarkoittivat. 11 Hän sanoi heille: "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina,     12 jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi." 13 Sitten Jeesus sanoi: "Jos te ette käsitä tätä vertausta, niin onko teistä ymmärtämään muitakaan vertauksia? 14 Kylvömies kylvää sanan. 15 Tien oheen kylvetty siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joilta Saatana, heti kun se on heihin kylvetty, tulee ottamaan sen pois. 16 Kylvö kallioiseen paikkaan taas kuvaa niitä, jotka sanan kuullessaan heti ottavat sen iloiten vastaan 17 mutta jotka kestävät vain hetken, koska heiltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, he luopuvat kohta. 18 Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan 19 mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan. 20 Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan. He tuottavat satoa, kolmekymmentä, kuusikymmentä tai sata jyvää." 21 Jeesus sanoi: "Ei kai lamppua sitä varten tuoda huoneeseen, että se pantaisiin vakan alle tai vuoteen alle? Lampunjalkaanhan se pannaan! 22 Kaikki kätketty on olemassa vain ilmi tuotavaksi, salassa oleva vain siksi että se tulisi julki. 23 Jos jollakin teistä on korvat, hän kuulkoon."
https://www.hos.fi/paivan-sana/

[Stiina]

  Lisää!  Näistäkin voisi keskustella mielihyvin!

Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Joh. 13:34.

Jumalan vaikuttama lähimmäisenrakkaus tulee esiin erilaisissa muodoissa. Aina se on enemmän, kuin omaa hyväänsä etsivä tasa-arvo tai lakipykälistä tuttu yhdenvertaisuus. Lähimmäisenrakkaus ei keskity hyvän etsimiseen itselle, vaan se pyrkii pitämään huolen siitä, että kaikki, varsinkin heikoimmat, saavat varmasti osansa. Aito rakkaus on enemmän ja syvempää kuin etujen etsintä tai tunnelmointi. Se muuttuu aina käytännöksi. Se pukeutuu lohdutuksen sanoiksi, lähtee liikkeelle käsiksi ja jaloiksi, huomioi toiset silloinkin, kun siitä ei saa kiitosta tai teoilla ei ole näkijää. Väkevimmillään lähimmäisenrakkaus on henkensä antamista ystävien puolesta. Näin Jumala itse teki. Vaikka me emme pysty rakastamaan Jeesuksen tavoin pyyteettömästi, emme edes kristittyinä, se ei tarkoita, etteikö tavoitteen tulisi olla kirkas.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

--------------------------------------

Ef. 4:7–13
7 Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa. 8 Kirjoituksissa sanotaankin: -- Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille. 9 Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin? 10 Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan. 11 Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, 12 varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. 13 Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden(...)

2. Kor. 12:20–13:2
20 Pelkään näet, että tullessani en ehkä tapaa teitä sellaisina kuin toivon, ja silloin tekin saatte nähdä minut toisenlaisena kuin toivoisitte. Pelkään tapaavani riitaisuutta, suvaitsemattomuutta, kiukkua, juonittelua, panettelua, juoruilua, pöyhkeyttä ja kurittomuutta. 21 Kunpa Jumalani ei nöyryyttäisi minua teidän takianne, kun taas tulen luoksenne! Kunpa minun ei tarvitsisi surra monien sellaisten vuoksi, jotka ovat tehneet syntiä eivätkä vieläkään ole katuneet sitä saastaisuutta, siveettömyyttä ja hillittömyyttä, jossa ovat eläneet! 13:1 Olen nyt kolmannen kerran tulossa luoksenne, sillä "jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla". 2 Varoitin jo toisella käynnilläni niitä, jotka olivat tehneet syntiä, ja nyt täältä käsin varoitan heitä ja kaikkia muitakin: kun taas tulen sinne, en aio säästää teitä.
https://www.hos.fi/paivan-sana/

[Stiina]

25.8.2021  HOS.fi

Tit. 1:1–4, 2:15–3:3, 12–13, 15
1a Paavali, Jumalan palvelija ja Jeesuksen Kristuksen apostoli, 4 tervehtii Titusta, omaa hengellistä poikaansa, saman uskon tunnustajaa. Isän Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen armo ja rauha sinulle!  1b Apostolina olen saanut tehtäväkseni auttaa Jumalan valittuja uskomaan, tuntemaan pyhän totuuden 2 ja toivoen odottamaan ikuista elämää. Tämän on Jumala luvannut ennen aikojen alkua, ja hän pysyy sanassaan. 3 Kun oikea aika oli tullut, hän ilmoitti sanansa siinä evankeliumissa, joka uskottiin minulle Jumalan, meidän pelastajamme, käskystä. 2:15 Näin sinun tulee puhua, kehottaa ja nuhdella kaikella arvovallalla, eikä kenenkään pidä väheksyä sinua. 3:1 Muistuta heitä kaikkia, että heidän on toteltava esivaltaa ja viranomaisia ja oltava näille kuuliaisia ja valmiita tekemään kaikkea hyvää. 2 He eivät saa parjata ketään eivätkä haastaa riitaa, vaan heidän on oltava ystävällisiä ja osoitettava lempeyttä kaikille ihmisille. 3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja kateuden vallassa, vihattuina ja toisiamme vihaten. 12 Kun lähetän luoksesi Artemaksen tai Tykikoksen, tule nopeasti minun luokseni Nikopoliiseen, jossa aion viettää talven. 13 Varusta lainoppinut Zenas sekä Apollos hyvin matkalle, niin ettei heiltä puutu mitään.  15 Kaikki, jotka ovat täällä minun luonani, lähettävät sinulle terveisiä. Sano terveisiä kaikille uskoville ystävillemme. Armo teille kaikille!

2. Kor. 13:3–13
3 Tehän kaipaatte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus. Hän ei ole teidän edessänne heikko, vaan näyttää voimansa teidän keskuudessanne. 4 Hän oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Mekin olemme heikkoja, koska olemme häneen liitettyjä, mutta yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta, ja te saatte sen tuntea. 5 Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta. 6 Toivon, että saatte huomata meidät koetuksen kestäviksi. 7 Rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme siksi, että meidät nähtäisiin koetuksen kestäviksi, vaan jotta te tekisitte hyvää, vaikka näyttäisikin siltä, että me emme selviydy koetuksesta. 8 Totuutta vastaan emme voi mitään, vaan me taistelemme sen puolesta. 9 Me iloitsemme, kun itse olemme heikkoja mutta te olette voimakkaita. Sitä juuri rukoilemmekin, että elämänne kohentuisi. 10 Kirjoitan tästä jo täältä käsin, jottei minun sinne tultuani tarvitsisi turvautua ankaruuteen käyttäessäni sitä valtaa, jonka Herra on antanut minulle. Minunhan tulee sillä rakentaa, ei repiä. 11 Lopuksi, veljet: iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. 12 Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. Kaikki pyhät lähettävät teille terveisiä. 13 Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!

Pyhät apostolit Titus ja Bartolomeus
Matt. 5:14–19
Herra sanoi opetuslapsilleen: 14 "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. 15 Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. 16 Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. 17 "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. 18 Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. 19 Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.

25.8.2021
Mark. 4:35–41
Herra 35 sanoi opetuslapsilleen: "Nyt lähdemme vastarannalle." 36 Opetuslapset lähettivät väen pois ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Muitakin veneitä lähti hänen mukaansa. 37 Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. 38 Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: "Opettaja, etkö näe, me hukumme!" 39 Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: "Vaikene, ole hiljaa!" Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. 40 Jeesus sanoi heille: "Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?" 41 Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: "Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin."

[Stiina]

Erityisen hyvä, suosittelen lämpimästi! 

”Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.” (2 Tim 3:16).

Raamattu on ainoa varma ilmoitus pyhältä Jumalalta ihmiskunnalle. Se on oikea ja riittävä kaikessa selittämättömyydessäänkin. Sen jokainen sana on Pyhän Hengen inspiroima, Jumalan tahdosta olemassa juuri siinä, missä on. Kokonaan jumalallinen ja kokonaan inhimillinen. Siihen moni loukkaantuu.

Jumala itse valitsi tapansa olla meihin yhteydessä. Hän oli ja on sitä ennen kaikkea tosi Jumalan ja tosi ihmisen Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumalan sanaan on koottu Messias-odotus ja sen täyttymys. Siihen on koottu hänen tahtonsa ja tekonsa historiassa ja kaikki tarvittava pelastukseemme liittyen juuri siinä määrin kuin hän on nähnyt tarpeelliseksi. Jumalan sanan ja Pyhän Hengen tehtävänä on osoittaa Kristusta ja muistuttaa Jeesuksen sanoista ja teoista.

Voit katsoa tämänkertaisen Viikon sanasi täältä: https://youtu.be/0O_Z_7iQT7E




Jos on mahdollista, toivomme sinua kertovan tästä uudesta hartausmahdollisuudesta myös toisille, osoitehan on: www.sro.fi/viikonsana. Ehkä voitte tuttujen kesken joskus keskustella sen herättämistä oivalluksista!

Siunaus päivääsi!

Juha Vähäsarja
Suomen Raamattuopiston metropolialueen johtaja

[papi]

Tähän väliin sanon, niinkuin muutkin edellä, että tuskin tämän ketjun tarkoitus ole viisastella, saivarrella ja kilpailla kuka on oikeassa. On todella vaikea löytää tästä rakentavaa keskustelua jos on yksinkertainen ja lapsen mielinen. Minä ainakin olen vähän yksinkertainen vanhus. Tuttu paikka taas uudelleen Matt 18:1.... ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa". Lapsi ei rupea väittelemään, vaan nöyryydessään uskoo vain tärkeimmän, sen mitä Jeesus on ja mitä Hän on tehnyt hänen puolestaan.. Tottakai raamattu kehottaa meitä kasvamaan uskossamme aikuiseksi, mutta tuskin se kasvu tällä menolla toteutuu.

Selvennykseksi tässä tuon esiin sen mitä crystalvoice on itsestään sanonut että hän ei ole enään uskossa, vaan haluaa hahmotella asioita omassa mielessään.   

http://puimatanner.net/index.php?topic=1023.0   
"Olen ollut uskossa aikoinaan vuosikausia. Pohdin näitä asioita ja kirjoitan näistä asioista, koska ne auttavat minua hahmottamaan asioita myös laajemmassa kuin kristillisessä mielessä.
Vaikka en ole uskossa, kristinuskoon kuuluva tietynlainen pessimismi, mitä tulee ihmisiin, on asia, jonka monessa suhteessa jaan kristittyjen kanssa". 

En mollaa sinua crystalvoice, vaan liittaan tähän omaan kirjoitukseesi siksi, että ne muut, jotka eivät tätä kirjoitusta muista, ymmärtäisivät, ettet edusta mitään muuta uskonsuuntausta kuin omia näkemyksiäsi menneisyydestäsi. Korjaa itse jos olen ymmärtänyt väärin. Anteeksi vaan.

[Stiina]

  Ymmärrän hyvin Papi!
Me olemme uskovinakin (onneksi) erilaisia tarpeiltammekin edelleen. Minä olen aika uusi täällä Puimatantereelta ja minulla on vielä tarve (vaikka olen vanha ja väsynyt) keskustella ja miettiä asioita, koska jotenkin uskon, että se on minulle hyväksi ja minulla on "vielä" uskoa, että "älyllisiin" haasteisiin kompastuneet voivat vielä palata uskoon ja armoon Jumalan Armosta.

Olen näkevinäni, että Crystalvoice ei ole lopullisesti luopunut, vaan on "kriisissä", johon on mahdollista vielä saada apua. Hän katsoo enemmän maailman tuskaan ja ihmiseen, kun pitäisi katsoa Jeesukseen Kristukseen, kuka on Ainoa Toivomme Jumalana. Tähän kutsutaan mielestäni älykköjäkin, oppineita, koska Jeesus on historiallisesti totta ja Jumala varmasti vastaa "vilpittömille" etsiville ja vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta "synnintunnon", jopa joskus vasta kuolinvuoteella jne. Onnellinen tietenkin hän, joka ei turhia mieti, vaan on lahjaksi saanut uskon ja luottamuksen näytti miltä näytti; tuli mitä tuli.
Minulle on vaikeaa ja joudun huomatessani kiertämään kaukaa ns. sairaan uskon sekä muutenkin mielenterveyden ollessa mennyt. Siihen auttamiseen minulla ei ole lahjaa, vaikka haluaisin. Koska en osaa "tuomita", helposti joudun "vaikeuksiin" "persoonallisuushäiriöisten" kanssa. Epäilen kyllä kuitenkin monien uskon "vilpittömyyttä". Jos Crystalvoice haluaa täällä kirjoittaa ja antaa kommentoida, niin minusta oikein hyvä asia.