Kirjoittaja Aihe: Luterilainen jumalanpalvelus  (Luettu 4855 kertaa)

Letsa

  • Vieras
Luterilainen jumalanpalvelus
« : 26.07.21 - klo:19:31 »
Miten koette luterilaisen jumalanpalveluksen?

Mielessä on erityisesti nämä:
1. Saarnan lähtökohta on aina evankeliumeista.
2. Samat rukoukset ja vuorolaulut toistuvat aina samanlaisina. Rukoukset luetaan kirjasta, ei ole koskaan vapaamuotoista rukousta papin suussa.

Taustaltani en ole luterilainen, vaan aikuisiällä kirkkoon liittynyt. Siksi nämä hieman ihmetyttivät ja edelleenkin hämmästelen. Ja saarnakin voisi olla muistakin Raamatun kirjoista. Vapaakristillinen taustani näkyy tässä.

Omalla paikkakunnallani en pidä mahdollisena kuulumista vapaan suunnan seurakuntaan, niissä meno on sen verran "etäännyttävää", sanotaan nyt vaikka noin.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Luterilainen jumalanpalvelus
« Vastaus #1 : 27.07.21 - klo:12:10 »
Miten koette luterilaisen jumalanpalveluksen?

Mielessä on erityisesti nämä:
1. Saarnan lähtökohta on aina evankeliumeista.
2. Samat rukoukset ja vuorolaulut toistuvat aina samanlaisina. Rukoukset luetaan kirjasta, ei ole koskaan vapaamuotoista rukousta papin suussa.

Taustaltani en ole luterilainen, vaan aikuisiällä kirkkoon liittynyt. Siksi nämä hieman ihmetyttivät ja edelleenkin hämmästelen. Ja saarnakin voisi olla muistakin Raamatun kirjoista. Vapaakristillinen taustani näkyy tässä.

Omalla paikkakunnallani en pidä mahdollisena kuulumista vapaan suunnan seurakuntaan, niissä meno on sen verran "etäännyttävää", sanotaan nyt vaikka noin.
Ymmärrän hyvin, miksi jotkut asiat hämmästyttävät, jos sinulla on vapaakristillinen tausta. Minulla asiat menivät niinpäin, että kun olin täyttänyt 18v niin erosin evlut kirkosta ja liityin helluntaiseurakuntaan. Ja sieltä erosin noin 12v jäsenyyden jälkeen, ja sen jälkeen nimeni ei ole ollut minkään srk:n tai yhdistyksen rekisterissä.

Letsa

  • Vieras
Vs: Luterilainen jumalanpalvelus
« Vastaus #2 : 27.07.21 - klo:12:28 »
Miten koette luterilaisen jumalanpalveluksen?

Mielessä on erityisesti nämä:
1. Saarnan lähtökohta on aina evankeliumeista.
2. Samat rukoukset ja vuorolaulut toistuvat aina samanlaisina. Rukoukset luetaan kirjasta, ei ole koskaan vapaamuotoista rukousta papin suussa.

Taustaltani en ole luterilainen, vaan aikuisiällä kirkkoon liittynyt. Siksi nämä hieman ihmetyttivät ja edelleenkin hämmästelen. Ja saarnakin voisi olla muistakin Raamatun kirjoista. Vapaakristillinen taustani näkyy tässä.

Omalla paikkakunnallani en pidä mahdollisena kuulumista vapaan suunnan seurakuntaan, niissä meno on sen verran "etäännyttävää", sanotaan nyt vaikka noin.
Ymmärrän hyvin, miksi jotkut asiat hämmästyttävät, jos sinulla on vapaakristillinen tausta. Minulla asiat menivät niinpäin, että kun olin täyttänyt 18v niin erosin evlut kirkosta ja liityin helluntaiseurakuntaan. Ja sieltä erosin noin 12v jäsenyyden jälkeen, ja sen jälkeen nimeni ei ole ollut minkään srk:n tai yhdistyksen rekisterissä.
Sama tulevaisuus voi olla lähellä myös omalla kohdallani.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Luterilainen jumalanpalvelus
« Vastaus #3 : 27.07.21 - klo:12:31 »
Tästä ehkä voisin keskustella runsaasti. Suosittelen aluksi kuuntelemaan klo 13.00 Päivä vieras asian. Se sivuaa tätä kysymääsi. Minä saatan olla jo muutosvastarintainen. Luterilaisena pietistinä olen saanut sakramenteist, Isä Meidän - yhteisestä rukouksesta (on tilaa myös omalle hiljaiselle rukoukselle) tosi paljon ja opetus SRO:ssa on kerrassaan hyvää. Lut. saarnat ovat keskimäärin huonoja tai kuulumattomia, tulee tunne, että papeilla ei ole hlö-kohtaista uskoa. Jatketaan...

https://www.radiot.fi/kanavat/radio-dei

Letsa

  • Vieras
Vs: Luterilainen jumalanpalvelus
« Vastaus #4 : 27.07.21 - klo:12:49 »
Isä meidän-rukous onkin huippuhyvä asia luterilaisessa jumalanpalveluksessa, samoin Herran siunaus. Olen kuullut hyviä saarnoja luterilaisessa messussa, ja pitkiäkin, puolen tunnin mittaisia. Ovat olleet herättäviäkin, synti on sanottu synniksi ja on ravisteltu. Niiden kaikkien lähtötekstit ovat evankeliumeissa, miksi?

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Luterilainen jumalanpalvelus
« Vastaus #5 : 27.07.21 - klo:13:43 »
Tuon voi kysyä papilta! En ole huomannut.
"Ennen kuin ryhdyt valmistamaan saarnaa, sinun täytyy valita, mistä saarnaat. Saarnata voi
ensimmäisestä tai toisesta lukukappaleesta (Vanhan testamentin tekstistä tai ns. epistolatekstistä) tai
evankeliumista. Joinakin kirkkovuoden pyhinä evankeliumikirja tarjoaa myös vaihtoehtoisia saarnatekstejä.
Rukouspäivien saarnatekstit määritellään joka vuosi erikseen."  Sini Hulmi

https://courses.helsinki.fi/sites/default/files/course-material/4524848/Saarnan%20valmistamiseen%20ohjeita%20TUM%20412.pdf

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Luterilainen jumalanpalvelus
« Vastaus #6 : 27.07.21 - klo:14:08 »
Tämmöinen on lähes täydellinen LUTERILAINEN saarna!
'MISTÄ TUNTEE EVANKELISEN SAARNAN?

Kalle Jokinen

 
”Ylennä ristin lippu korkealle, se valkovaate, vereen kastettu, Sä rohkeasti huuda kaikkialle: on kaikkein synnit anteeks annettu, Kun kuoli Golgatalla Karitsa Maailman kaiken syntiuhrina."
 
EVANKELIUMI on Kristuksen pyhän seurakunnan ydinasia ja ase, aarteitten aarre, kuten siunattu uskomme puhdistaja Luther on ylevästi lausunut teesissään 62: ”Kristuksen kirkon todellinen ja kallein aarre on Jumalan armon ja kunnian kaikkein pyhin evankeliumi.”

Siis, mistä tuntee evankelisen saarnan, kalleimman aarteemme? Ensimmäiseksi nousee tärkeä kysymys, tunnenko minä, joka muille saarnaan, itse tämän ainoan, todellisen, taivaasta annetun evankeliumin? Onko se minun oman sydämeni aarre, autuus ja voima?

Pyhä veljemme Paavali kertoo: ”Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut” (1. Kor. 15:3). ”Minkä itse olin saanut” – rovasti K. V. Tamminen valaisee: ”Sun Jeesus, veres armo On lähde pohjaton, Vaikka juon ja muita juotan, Se yhtä täynnä on.” Siis ammentaja juo ensin, juo itsensä uskoon ja sitten hän osaa ja näkee muitakin juottaa. Niin, vakavasti kysyn sinulta puhuvainen Kristuksen käskyläinen, onko meille Jeesus rakas, se ”verinen kuninkaamme”, jota me rakkaudella palvomme ja palvelemme?

Olisi järkyttävää olla autuuden tuntoa vailla ja kuitenkin julistaa Kristusta. Olkoon veljet meillä tässä pyhä pelko ja olkoon pyhän Paavalin huokaus meille sydämen asia: ”Etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljätyksi” (1. Kor. 9:27).

Meille, veljet, on sangen tarpeellista päästä rannattoman armomeren rannalla pyhän Pietarin tavoin Herramme tenttiin, onko hän, meitä rakastava Herramme, juuri minulle rakas ja kallis, se aarre, josta riemulla julistan ja ylistän? Niin – mistä tunnen evankelisen saarnan? Oi, miten kallis kysymys.

Tätä kysymystä on lähestyttävä vain yhdeltä ainoalta suunnalta, Golgatalta, sen veriseltä ristiltä, tyhjältä kalliohaudalta, sekä pyhältä kastamaljalta, muuta suuntaa ei Raamattu tunne. Eräs vanha armolapsi painoi Raamattuaan rintaansa vasten ja sanoi: ”Tämä kirja on minulle hyvin rakas, sillä se on kalliin Vapahtajani pyhän veren punaama” – oi onnellista vanhusta.

Olemme siis nyt yhtä mieltä siitä, että ensin on tunnettava se evankeliumi, jota muille julistaa. Evankeliumi on suuri salaisuus (Ef. 5:22; 1. Tim. 3:16). Meidän savijärkemme ei evankeliumia voi tuntea eikä tunnistaa. Rakastettu arkkipiispa Svebilius opettaa: ”Jumalan laki on joltisestikin tunnettu ihmisluonnossa, mutta evankeliumi on kaikelta järjeltä ja ymmärrykseltä kätketty salaisuus.” Emme siis etsi järkemme johtopäätelmiä saarnaamme tai puhettamme valmistellessamme, kun tutkimme evankeliumin salaisuutta. On suorastaan turmiollista siinä huokaista: ”Ymmärrys hoi, äly älä jätä.” Kyllä se äly jättää aina orjansa helvetin tielle. On viisautta huokaista K.V. Tammisen lailla, avatun Raamatun äärellä: ”En sen johdatusta ymmärrä, ellet Henkeäsi anna sä.” On nöyrästi tunnustettava virsirunoilijan lausuma totuus: ”Soaistu on järkemme, synninsumu sielun peittää.”

On myöskin, rakkaat julistajaveljet, tarkoin tiedettävä, että oikea Siinain pyhän lain tunteminen on kaikessa sen ankaruudessaan välttämätöntä, koska sen haavoittamille sieluille on ”Jeesuksen veren armo lääke verraton”. Jalo teologian tohtori Walther opettaa meitä: ”Jumalan sanaa ei jaeta oikein, jos ei saarnata Lakia sen kaikessa ankaruudessa, eikä evankeliumia sen täydessä suloisuudessa, vaan sekoitetaan lakiin jotakin evankeliuminomaista ja evankeliumiin jotakin lainomaista” (Laki ja evankeliumi, s. 9).

On järkyttävä lopunajan merkki rakkaassa kirkossamme, että sen julistus on ainakin 80-prosenttisesti tätä lain ja evankeliumin sekoittamista, ja näin leivotaan pyhän Jumalan eteen kokonaisia fariseuksia. Herra meitä armahtakoon!

Evankeliumin tuntee ennen kaikkea sen punaisesta tunnusväristä, tästä meidän tulisi olla samaa mieltä. Kun pyhän lain salamat iskevät minun aina mustiin ja veriruskeisiin synteihini, vaatien minua, lain kiroamaa, suoraan helvettiin, niin enkö sitten julistuksessani ylistäen korostaisi rakkaan armahtajani Kristuksen sydänveren ruusunpunaista väriä? Eräs armahdettu ja armoitettu kirjoittaa Armoa armosta -kirjassa: ”Rakkaat veljet, leiriytykäämme Golgatan ristin vartioon, älkäämme antako muuttaa sen veren väriä, olkoon se jopa kokardina sotalakissammekin.” Jalo rohkaisu!

Kun osaan, jos osaan, erottaa lain evankeliumista, osaan silloin puheessani lain ankaruudella herätellä suruttomia, mutta sitten tarkoin muistaen Waltherin varoituksen: ”Jumalan sanaa ei jaeta oikein, jos julistetaan lakia syntiensä tähden kauhistuneille.” Silloin on Siinain lain ja tuomioiden äänen vaiettava, kun rakas Pyhä Henki ohjaa syntihaavoissaan huokaavan sielun veren evankeliumilla Siinailta Siionille, Golgatalle, kuin ristin ryövärin, ihan Kristuksen ristin viereen, pyhän veren ja pyhien armosanojen luokse. Älkäämme, jalot julistajaveljet, säästäkö ja säädelkö ristin pyhintä sovituksen verta. Vihmokaamme sitä saarnassamme niin kokonaisvaltaisesti, että ”miltei kaikki vihmotaan verellä” (Hepr. 9:22). ”Miltei kaikki”, mutta ei paatuneita pilkkaajia, joiden on ensin jouduttava Siinain kauhuihin.

Ihana ja velvoittava on Herramme käsky hänen saarnaajilleen: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa suloisesti Jerusalemille”, siis Kristuksen kiusatulle ja ahdistetulle seurakunnalle (Jes. 40:1-2). On ääretön määrä lohduttomia, kalliisti lunastettuja sieluja, joille kyynelten polku on täällä tuttua. Siksi tulisi meidän osata heitä lohduttaa ja siihen juuri sijoittuu siunattu veriarmon evankeliumi. Luetaan tarkoin tuo Jes. 40:1-2. Saimme verievankeliumin kutsun armon valtakuntaan jo varhain, pyhässä kasteessa, jonka armon sitten rakas Pyhä Henki uudisti ja lujitti. Miksi emme nyt tottelisi taivaallista näkyämme oikein ylistämällä Karitsan pyhän veren armoa? Muistakaa nyt, miten rakkain Herramme vei oman sydänverensä pyhimpään, jossa se elävänä verenä puhuu lakkaamatta meidän syntisriepujen edestä. Miksi kuitenkin olemme haluttomat, hitaat ja laiskat ottamaan tätä pyhintä verta huulillemme, jolla meidät kirotut ja kadotetut Kristus kalliisti osti? Uskokaa siis te, hitaimmatkin uskomaan, että Karitsan veri on armonevankeliumin punainen väri. Muuta väriä ei Pyhä Henki salli esille tuoda. Jos joku tuo, olkoon vaikka taivaan enkeli, hän olkoon kirottu (Gal. 1:8).

On erinomainen kunnia tulla täällä kutsutuksi ”veriteologiksi”. Minäkin olen sen nimen saanut. Se on kuitenkin ainoa saarna ja vihmonta, johon saatana, maailma ja oma järkemme suuttuu, mutta josta niin moni synnin ja helvetin tien kulkija muuttuu taivaan ikivanhan armon tien vaeltajaksi.

Otetaan oikein tunnussanaksemme Lutherin verraton lauselma: ” Kristuksen pyhä evankeliumi on sisältöönsä nähden ristin saarna ja vaikutukseensa nähden uskon saarna.”

Toinen varma ja ihana evankelisen saarnan tuntomerkki on pyhän kasteen sakramentti. On murheellinen aikamme merkki se, että kasteen raamatullinen ja taivaallinen todistus on pelottavasti kadoksissa. Pyhä Johannes kirjoittaa: ”Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä” (1. Joh. 5:7-8). Oletko oikein unohtamalla unohtanut tämän pyhän todistajan ja kuitenkin myönnät, että siinä, juuri siinä, Pyhä Henki sinut synnytti Jumalan lapseksi ja taivaan aarteitten perilliseksi. Ehkä sinunkin hyllylläsi on kirja, jonka nimi on ihan oikeutetusti Kasteen evankeliumi. Ilman pahansuopaisuutta kysyn, olitpa sitten pappi tai oto-saarnaaja, onko sinun opetuksesi juuri siksi niin kapea-alaista, koska kerran toisensa jälkeen jätät pois tämän pyhän kasteen todistuksen? Pyhä Henki meille hyvän alun antaa, kun saamme lukea: ”Sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta” (Hepr. 3:14). Ei sano pyhä Präetorius Aarreaitassaan kastetta suotta ”uuden liiton ensimmäiseksi sakramentiksi”, sillä siitähän lähtee armahdetun ja verilunnain lunastetun sielun taivaallinen kirkkotie. Aikanaan neuvoi minua hyvä ystäväni ja armoitettu runoilija A. V. Jaakkola: ”Älä veli lue mitään outoja oppikirjoja. Älä käytä vieraita lähteitä. Lue runsaasti Lutheria, Hedbergiä, Präetoriusta ja muita raamatullisia kirjoja. Niistä Kristuksen veren ja kasteen armon kirkkaus virtaa.” Olin hyvin iloinen näistä eväistä, ja olen yrittänyt toteuttaa hänen neuvojaan.

Aletaan juuri tästä. Pidä esimerkiksi Svebiliuksen ihanaa katekismusta taskussasi, siitä se armoitetun ”katekeetan” tie aukenee.

Kun oikein rukoillen harjaannut viipymään näiden armoitettujen isien kirjojen äärellä ja harjaannut opiskelemaan pyhästä kasteesta opettamista, saat silloin julistuksessasi ammentaa kokonaisvaltaista evankeliumia ja saat palkkioksi nähdä väsyneiden ja kiusattujen kuulijoittesi silmissä ilon ja onnen hymyä."

Sanansaattaja 1992 (Kalliopohja 2/92). Toimituksen muokkaama.'

(Minulle on kova pala, että vapaasuuntaiset saavat mennä ehtoolliselle Ev.lut.kirkossa. Käsitys on niin erilainen ja syvä, että hui. Kunnioitan niitä, jotka eivät mene. Parempi on liittyä sitten ONEWAYMISSION -kaltaisiin yhteiskristillisiin, opetusta voi kuunnella yms., mutta sakramentit ei.)

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Luterilainen jumalanpalvelus
« Vastaus #7 : 27.07.21 - klo:14:37 »
Noin umpiluterilaista saarnaa en haluaisi täällä joutua sana sanalta lukemaan. Mieluummin keskustelisin foorumilla (koska se on foorumin tarkoitus) kuin joutuisin olemaan "muilta lainattujen miekkojen pistojen kohteena".

Letsa

  • Vieras
Vs: Luterilainen jumalanpalvelus
« Vastaus #8 : 27.07.21 - klo:14:57 »
Hyvin paljon messuissakin korostetaan kastetta, niinkuin on tuossa Stiinan laittamassa saarnassa. Se on omalla kohdalla pitänyt vaan ohittaa, kun minua ei ole vauvana kastettu. Kirkon jäsenyyden este se ei kuitenkaan ollut. Joidenkin pappien saarnoissa korostuu voimakkaana luterilainen oppi, toiset taas puhuvat enemmän käytännön elämästä käsin.

Stiina mainitsi vapaasuuntalaisten ehtoollisella käymisestä lut. kirkossa. Voi olla, että moni nimenomaisesti haluaakin tulla, koska kokee sen paremmin omakseen. Tuota en ole tiennyt, että vapaaseen suuntaan kuuluva voi tulla luterilaisen kirkon ehtoolliselle. Itse koen sen hyvänä ja ilahduttavana, myös yhteyttä luovana asiana. Ehtoollisella ollaan kahden Jeesuksen kanssa, ja silti koetaan vahvaa Hengen yhteyttä toisten kanssa.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6327
Vs: Luterilainen jumalanpalvelus
« Vastaus #9 : 27.07.21 - klo:15:05 »
Noin umpiluterilaista saarnaa en haluaisi täällä joutua sana sanalta lukemaan. Mieluummin keskustelisin foorumilla (koska se on foorumin tarkoitus) kuin joutuisin olemaan "muilta lainattujen miekkojen pistojen kohteena".

Joo. Laitan modehatun päähän ja pyydän tästä eteenpäin laittamaan ajatuksia keskusteluystävällisemmässä muodossa.
Aiheesta riippumatta. Siis tää ei liity pitkän viestin sisältöön vaan muotoon. Kiitos, että jatkossa laitetaan lyhyempia viestejä, missä on ilmaistu suurimmalta osaltaan  kirjoittajan omia ajatuksia. Kiitos.
« Viimeksi muokattu: 27.07.21 - klo:15:11 kirjoittanut sandia »

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Luterilainen jumalanpalvelus
« Vastaus #10 : 28.07.21 - klo:01:36 »
 :o Olipas Taistolta voimakas reaktio! Sandia voi poistaa puolestani ko.saarnan, joka mielestäni on opillisesti oikein, mutta vanhanaikainen. Olisikohan peräti monen kymmenen vuoden takaa! Taistolla lienee henkilökohtaiset syynsä.  ::)
Kaste ja ehtoollinen ovat luterilaiselle elintärkeät, mutta eivät välttämättömät pelastukseen.
Ehtoollisen voi nauttia myös turmiokseen (Vähä Katekismus), samoin kasteen armon voi hylätä ja turhentaa. Ev.lut kirkko hyväksyy helluntailaisen ja vapaakirkon kasteen, mutta he eivät lapsikastetta, mikä on mielestäni meillä hyvin perusteltu.
Letsan mainitseman syyn takia kirkkomme on päästänyt jo ainakin 35 vuotta vapaasuuntaiset ehtoolliselle, vaikka ero on suurempi kuin ortodoksien ja katolilaisten kanssa. Minua se häiritsee, koska olen sisäistänyt ev.lut. ehtoollisen jo 60-luvulla monitahoisesti. Letsan mainitsemat syyt sisältyvät myös lut. ehtoolliseen, mutta epäilen eroja, jos niitä ei ole, en tietenkään kiusaannu.
Aina ovat myös alkuperäiset lut. kastetut menneet väärin perustein ehtoolliselle ja se todella on muuttunut yhteiskristilliseksi käytännöksi kansankirkossa. Vaikka tietyllä tavalla pidän ja hyväksyn Suonnon, niin en pystyisi menemään ehtoolliselle. Ehkä en pääsisi Luther-säätiön ehtoolliselle. Mietitty naispappeus asia, eroaa heidän omituisesta. Minulle lehtorin virka ja uusi psykologin virka olisi vallan hyvin riittänyt tasa-arvoksi ja tarpeeksi.
Aika on todella kummallinen ja sekava, siksi tykkään lukea hartaasti ja oppienkin vanhoja kirjoja, kuten Rosenius, Willcox, Valen-Sendstad, Tuomenoksa.
Ko. teksti oli minusta rakentava ja evankeelinen eikä lakihenkinen niin kuin vapaasuuntaisilla aina on.   :)

Letsa

  • Vieras
Vs: Luterilainen jumalanpalvelus
« Vastaus #11 : 28.07.21 - klo:07:28 »
Tarkoitatko Stiina mainitsemaani Hengen yhteyttä perusteena sille, että vapaasuuntalaiset voivat osallistua ev.lut. kirkon ehtoolliselle?

Joskus aikoinaan ajattelin myös, etten voi osallistua ev.lut. kirkossa ehtoolliselle erilaisen opetuksen takia. Nykyisin tällaiset syyt ovat haihtuneet ja keskityn vain olemaan Herran edessä ja kanssa siinä hetkessä, ihmisopeista välittämättä.

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Luterilainen jumalanpalvelus
« Vastaus #12 : 28.07.21 - klo:08:51 »
Ketjun otsikko on "Luterilainen jumalanpalvelus" ja sit esimerkki luterilaisesta saarnasta koetaan liian umpiluterilaiseksi :D

Melkoinen dilemma. Olen liian umpiluterilainen varmasti tajuamaan taas tätä kokonaisuutta. Ei haittaa. Pysyn tämmöisenä. Jatkakaa vapaudessanne.
Ihmisroska

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Luterilainen jumalanpalvelus
« Vastaus #13 : 28.07.21 - klo:08:55 »
:o Olipas Taistolta voimakas reaktio!
Kyllä vain. Reagoin vahvasti sen takia, että pitkä tekstisi oli jonkun muun teksti jonka olit kopioinut, eikä sinun oma perusteltu mielipiteesi niistä asioista. Se ei oikein kuulostaa keskustelulta, jos vaikkapa me kaksi vuorotellen kopioisimme tänne saarnoja jotka edustavat vastakkaisia mielipiteitä jostakin asiasta. Eli: laittaisimme kaksi foorumin ulkopuolista henkilöä väittelemään asiasta. Jossakin tieteellisessä aikakauslehdessä voisimme tehdä niin, tietysti lisättynä omilla kommenteillamme, mutta emme taida nyt olla akateemisessa foorumissa.  :)

Toivoisin, että kertoisit oman mielipiteesi, yksi pieni asia kerrallaan, ja perustelisit mielipiteesi Raamatulla. Silloin voisi syntyä aitoa keskustelua. Välimiehiä meidän ja Raamatun välillä ei mielestäni tarvita, siis mielestäni se ei ole keskustelua jos vetoamme siihen että se ja se teologi tai muu oppinut on sanonut niin ja se se toinen taas sanoi näin.


Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Luterilainen jumalanpalvelus
« Vastaus #14 : 28.07.21 - klo:08:58 »
Ketjun otsikko on "Luterilainen jumalanpalvelus" ja sit esimerkki luterilaisesta saarnasta koetaan liian umpiluterilaiseksi :D

Melkoinen dilemma. Olen liian umpiluterilainen varmasti tajuamaan taas tätä kokonaisuutta. Ei haittaa. Pysyn tämmöisenä. Jatkakaa vapaudessanne.
Joo, ehkä minun pitäisi tarkistaa mikä on ketjun otsikko.  ;)