Olipa hyvä ja asiallinen avaus.
Kiitos Letsa!
Muistan elämässäni vaiheen,
jossa tuo luku valtasi minut täysin.
Tuossa luvussa avainsana
- ja tyrmäävä sellainen on -
UHRI.
Vanhan liiton puolella
törmäämme jatkuvasti tuohon Sanaan.
Ja hän laskekoon kätensä polttouhriteuraan pään päälle;
niin se on oleva otollinen ja tuottava hänelle sovituksen.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja rinnastaa Jeesuksen polttouhriksi,
joka oli poltettava ulkopuolella leirin.
Polttouhri heprean kielessä tulee verbistä,
joka tarkoittaa nousemista.
Vanhan liiton aikana
polttouhrin savu nousi ylös.
Mutta Uuden liiton kertakaikkinen uhri
meni itse ylös Jumalan luo.
Nyt meidän ei enää tarvitse
uhrata tullaksemme sovitetuiksi,
vaan vain ottaa vastaan sovitus
- antaa sovittaa itsemme.
Mutta nyt, kun Paavali
on ensin kirjoittanut
kolme lukua pitkän katkelman
Israelin kohtaloista,
hän kehottaa Uuden liiton uskovia
antamaan itsensä
eläväksi, pyhäksi
Jumalalle otolliseksi UHRIKSI.
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.
Tuo järjellinen (logiken)
on eräässä vanhassa
ruotsinkielisessä käännöksessä
käännetty hengelliseksi jumalanpalvelukseksi.
Se voidaan ehkä ymmärtää esimerkiksi siksi tehtäväksi,
mitä Sanan palvelija tekee (Sana=Logos).
Eli meidän pakanoiden
ei enää tarvitse uhrata
Mooseksen lain mukaisia uhreja,
kun Jeesus on näiden uhrilakienkin täyttymys.
onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu
Eli tuon kertakaikkisen sovituksen
me saamme ottaa vastaan.
Ja mitään sen enempää
emme voi pelastuksemme eteen tehdä.
Se on siinä.
Mutta sitten sen jälkeen,
kun olemme armosta pelastetut,
meillä on etuoikeus antaa itsemme
eläväksi ja pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi,
mikä siis merkitsee
antautumista Jumalan palvelukseen.
Ja tämä taas voi merkitä ahjoa
- kastetta tulessa.
Johannes Kastaja kastoi ihmisiä
vedessä parannukseen,
mutta puhui tämän lisäksi
paitsi kastamisesta Pyhässä Hengessä,
myös kastamisesta Tulessa
ja kuvaili tuota kastetta tulessa puhdistamiseksi:
Minä kastan teidät vedellä parannukseen,
mutta se, joka minun jäljessäni tulee,
on minua väkevämpi,
jonka kenkiäkään
minä en ole kelvollinen kantamaan;
hän kastaa teidät
Pyhällä Hengellä ja tulella.
Hänellä on viskimensä kädessään,
ja hän puhdistaa puimatanterensa
ja kokoaa nisunsa aittaan,
mutta ruumenet hän polttaa
sammumattomassa tulessa.
Nuo ruumenet ovat
nisunjyvään liittyviä akanoita ja roskia,
joista jyvä irrotetaan puimalla.
Kysymyksessä ei siis ole valhevehnä eli luste.
Meidät upotetaan ahdistuksiin.
Kuonat palavat pois.
Meillä ei enää ole muuta kuin Kristus.
Olemme kuin
Sadrak, Meesak ja Abed-Nego tulisessa pätsissä.
Kaste tulessa liittyy meidän puhdistamiseemme
jaloa käyttöä varten.
Mitä kovemmassa tulessa saviastia on ollut,
sitä jalompaan käyttöön se on valmistettu.
Siis kun tarkastelemme
Roomalaiskirjeen lukua 12,
niin olemme tosi kovan paikan edessä.
Meidän ei ole pakko,
mutta meillä on etuoikeus
antaa itsemme UHRIksi.