Kirjoittaja Aihe: Roomalaiskirje 12  (Luettu 955 kertaa)

Poissa Letsa

  • Viestejä: 133
Roomalaiskirje 12
« : 12.08.21 - klo:22:42 »
Uudemman käännöksen mukaan tämä. Siinä on paljon kehotusta ja kun luen sitä, tulee "lämmin olo", en paremminkaan osaa sitä ilmaista. Kasvun haastetta on. Että koko elämä Jumalalle pyhäksi, eläväksi ja mieluisaksi uhriksi. Koen niin, että en voi muuta kuin antaa Jumalalle luvan muuttaa minua (mielen uudistuksen kautta) niin, että voisin olla edes pieneltä osalta pyhä uhri. Tästä versoaa tuo muu, olla ja toteuttaa sitä, johon luku kehoittaa.

Raamattu sanoo, että Kristusta katsomalla me muutumme. Jeesus on Jumalan Sana, sanotaan myös. Meille on eväät annettu muuttumiseen, Pyhä Henki ja Jumalan sana yhdessä. Ja Jeesus sanoi, että jokaisen oksan, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Ilman Häntä en voi puhdistua, en pyhittyä, en tehdä mitään, mutta hänessä kaiken, nämäkin on Raamatussa.

Tällaisia ajatuksia nousi äkkiseltään. Miten olette kokeneet tämän luvun?

Roomalaiskirje 12

Uusi elämä

1 Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. [Room. 6:13; 1. Kor. 6:20]
2 Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. [Gal. 1:4; Ef. 4:23, Ef. 5:10,17; Kol. 1:9; 1. Tess. 4:3; 1. Piet. 4:1,2]
3 Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. [Room. 1:5; 1. Kor. 12:11; 2. Kor. 10:13; Ef. 4:7]
4 Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, [1. Kor. 10:17, 1. Kor. 12:12; Ef. 4:16; Kol. 1:24]
5 samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä.
6 Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. [1. Kor. 12:4-11 : Ef. 4:11; 1. Piet. 4:10,11]
7 Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, [1. Tim. 4:16]
8 rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. [2. Kor. 9:7]
9 Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. [2. Kor. 6:6; 1. Piet. 1:22]
10 Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. [Gal. 5:26; Fil. 2:3; 1. Tess. 4:9]
11 Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. [Ap. t. 18:25; Ilm. 3:15]
12 Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. [Room. 15:13 | Room. 5:3 | Ef. 6:18; Kol. 4:2; 1. Tess. 5:17]
13 Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. [Room. 16:1; Hepr. 13:2; 1. Piet. 4:9]
14 Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. [Matt. 5:44+]
15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. [Sir. 7:34,35; Luuk. 1:58]
16 Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. [Room. 15:5+ | Ps. 131:1 | Sananl. 3:7; Jes. 5:21]
17 Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. [Matt. 5:39+ | 2. Kor. 8:21; Fil. 4:8; 1. Tim. 3:7]
18 Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. [Matt. 5:9; 2. Tim. 2:24; Hepr. 12:14]
19 Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra.
20 Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." [Sananl. 25:21,22]
21 Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä. [Ps. 50:16-20; Matt. 23:3 : 1. Sam. 24:18]

Poissa Letsa

  • Viestejä: 133
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #1 : 13.08.21 - klo:17:19 »
Mitä voisi olla pyhittyminen käytännössä, miten Jumala pyhittää? Ilman pyrkimystä pyhitykseen kukaan ei voi nähdä Herraa, jotenkin näin on Raamatussa. Jumala myös kurittaa lapsiaan ja sen tarkoitus on myös pyhittää.

Kehotus siis kuului, antakaa itsenne Jumalalle pyhäksi uhriksi. Mitä kaikkea se voisikaan pitää sisällään. Paavali kirjoittaa, että Kristus jos voisi saada muotoa teissä ja se vaatii kivulla synnyttämistä. Etten eläisi enää minä, vaan Kristus minussa, aarre saviastiassa, ja tätä astiaa täytyy muovata. Sellainen muovaaminen tuntuu, ehkä sattuukin.

Olosuhteet, ihmissuhteet, elämän tapahtumat. Joillakin on koko elämä pelkkää kärsimystä, uskovaisillakin. Rukous, seurakuntaelämä, Raamatun luku. Jumala puhuu ja toimii elämän asioiden keskellä ja kautta. Näkyykö muuttumista, miten annan koko elämäni Jumalalle pyhäksi uhriksi?

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2012
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #2 : 13.08.21 - klo:19:20 »
Näkyykö muuttumista, miten annan koko elämäni Jumalalle pyhäksi uhriksi?
Ei ehkä näy - jos kiinnität huomiosi siihen ja analysoit omaa hengellistä kasvuasi. Vaan: syö Elämän Leipää, niin se tekee sinussa sen mitä pitääkin. Ja voit unohtaa oman kasvusi tarkkailun.

Poissa Letsa

  • Viestejä: 133
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #3 : 13.08.21 - klo:19:39 »
Näkyykö muuttumista, miten annan koko elämäni Jumalalle pyhäksi uhriksi?
Ei ehkä näy - jos kiinnität huomiosi siihen ja analysoit omaa hengellistä kasvuasi. Vaan: syö Elämän Leipää, niin se tekee sinussa sen mitä pitääkin. Ja voit unohtaa oman kasvusi tarkkailun.
Joo, se ei ollut varsinaisesti mielessä. Vaan kehotus: antakaa koko elämänne... Aiemmin pohdin sitä, että voin vain antaa Jumalalle mahdollisuudet tai valtuudet muuttaa. Raamatussa kuitenkin niin moni asia ilmaistaan kehotuksen kautta. Minä en kyllä keksi, miten osaisin antaa koko elämäni, jne. Ehkä se antaminen on sitä, että lakkaan vastustamasta, en valita, kun sattuu ja luotan Jumalan suunnitelmaan. Vaikka elämä olisi kärsimystä, niinkuin monilla on pelkkää sitä.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2012
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #4 : 13.08.21 - klo:20:23 »
En minäkään oikein ymmärrä miten voisin antaa koko elämäni, kaiken mahdollisen... mutta ajattelen että asian ytimenä on suurin käsky: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky."

Rakkaus on se joka saa aikaan muut asiat. Ja rakkauden saa aikaan... rakkaus  :). "Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä." 1. Joh 4:19
« Viimeksi muokattu: 13.08.21 - klo:20:29 kirjoittanut Taisto »

Poissa Letsa

  • Viestejä: 133
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #5 : 13.08.21 - klo:22:05 »
Joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa paljon. Näin suunnilleen on Raamatussa. Tuli mieleen Taiston viestistä. Ja kaikki pyhyys uskovissa on Kristuksen pyhyyttä, uskonvanhurskauden kautta. Kuitenkin pyhä pyhittyy Kristuksessa, joka on pyhityksemme. Tuossa roomalaiskirjeen luvussa on hyvin käytännöllistä kaikki, ei jotain korkealentoista teoriaa.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 327
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #6 : 13.08.21 - klo:23:33 »
 :)  Hyvää pohdintaa! Tähän kun rehellisesti ryhtyy, ymmärtää Lutherin ja kuinka ihanaa on olla "parjattu" luterilainen. Alkaa meinaan kummasti armo kelpaamaan, kun mitään hurskautta ja antautumista ei näy, vaikka vilpittömästi yrittää.
No toiset luulevat näkevänsä muuttumista, vaikka se on vaan ulkoista ja ihan muusta kiinni, jos näkee olevansa muita edistyneempi/parempi. Toiset taas menevät pettyneenä ja ehkäpä loukkaantuneenakin pois jne.
Avainasia on se lain ja evankeliumin ero! Jeesus on täyttänyt tuonkin lain ja Hänessä se luetaan meidänkin hyväksemme ilman onnistumisia. Synnintunto on tietty tarpeen, että sen näkee, kuinka toivotonta se on. Erot ihmisten välillä eivät Jumalan edessä ole enää minkään arvoisia. Olemme samalla viivalla: lahjakkaat ja sairaat. Sydämen asenne, usko ja armo saa riittää.
Lähimmäisten takia uskova kilvoittelee vapaasti, muttei kerskuen enää eikä myöskään tarvitse masentua. Armo todellakin riittää jne.
Koskaan tässä ajassa ihminen ei myöskään pääse lainalaisuudestaan, siksikin päivittäinen
evankeliumin sana on tarpeen. "Ihminen on parantumattomasti lainalainen."

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #7 : 14.08.21 - klo:02:06 »

Koskaan tässä ajassa ihminen ei myöskään pääse lainalaisuudestaan, siksikin päivittäinen
evankeliumin sana on tarpeen. "Ihminen on parantumattomasti lainalainen."

Miten kuvailisit laatikoimassani tekstissäsi ilmenevää asiaa?

Jos lainalainen tekstissäsi = lakihenkinen, niin tulee mieli kysyä, että jos joku ihminen älyllisesti ja omassatunnossaan hyväksyy luterilaisen opin vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä, mutta samanaikaisesti on ajoittain lakihenkinen eli osoittaa ainakin silloin tällöin, ettei käytännössä allekirjoitakaan luterilaista oppia vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä, kyse on nähdäkseni jonkinlaisesta itsepetoksesta tai sen tukahduttamisesta, minkä hyväksyy älyssään ja omassatunnossaan oikeaksi käsitykseksi vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä.

Jos joku muihin nähden ylempi ihminen antaisi selvästi ymmärtää, ettei hänen rakkauttaan ja hyväksyntäänsä tarvitse ostaa hyvillä teoilla, ja alempansa hyväksyisi älyssään ja omassatunnossaan sen, mutta silti ajoittain yrittäisi ostaa ylempänsä rakkauden ja suosion ja mielessään ahdistuisi, jos huomaisi puutteellisuutensa hyväksynnän ostamisen suhteen, sitä ihmistä voisi varmaan olla vaikea ymmärtää. Syy käytökseensä voisi johtua menneisyydestä. On ollut ahdistavalla tavalla vaativia ja ankaria ihmisiä menneisyydessä, tmv.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 327
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #8 : 14.08.21 - klo:12:06 »
Olen hieman pahoillani, että en enää osaa vastata tuollaisiin kysymyksiin, koska enää minulla ei ole tarvetta niitä miettiä. Ymmärrän kyllä Sinun filosofiset ja inhimillisesti älykkäät pohdintasi. Niitä ei vaan sitten enää tarvita, kun PH on "kirkastanut" syntiselle Kristuksen. Lapsenmielisen ja "yksinkertaisen" on helpompi uskoa kuin lahjakkaan ja suuresti älykkään. PH auttaa tietenkin heitäkin: Raamatun tutkiminen ja rukoilu asian puolesta niin uskon, että avautuu.
Se, että suostuu totuuteen myös itsestä ja mahdollisuuksistaan Jumalan edessä mielestäni avaa tämän Armon suuruuden Kristuksen täytetyn työn takia ja todellinen Lahjavanhurskaus pääsee vaikuttamaan päivä päivältä enemmän, vaikka ei olisi "rötkösyntejä" koskaan tehnyt.
Lainalaisuus ilmenee näin "uudestisyntyneessä ylhäältä" siten, että vielä (kuuluukin) omantunnon herätä Lain käskyn edessä, mutta hetimmiten, kun taas kuulee tai muistaa Evankeliumin sanan, niin rauhoittuu, pyytää syntejään anteeksi, HPE, Rippi (tarvittaessa). Laittaa pois ne synnit, mitkä mahdollista ja pyytää apua niihin, jotka ovat itsepintaisia (ajatukset varsinkin). Se on samalla synnin kuolettamista (lihansa ristiinnaulitsemista), jota joutuu tekemään usein ja aina ei edes jaksa jne. Saa kuitenkin muistaa, että Jeesus ei jätä ja anteeksiantamusta ei peruta, vaan aina saa tulla mielellään juuri katuvana syntisenä, mikä on totta siis kaikkien kohdalla.
Lainalaisuus on mielestäni sitä, että ensinnäkin tahtoo tehdä oman parannuksen muistamatta syntien anteeksisaamista. Ottaa kunniaa onnistumisistaan, masentuu epäonnistumisistaan, säälii itseään, on katkera, valehtelee, liioittelee, ylpeilee saavutuksistaan mm. Näistä ei tässä elämässä pääse uskovakaan uudestisyntynyt kokonaan irti, vaan lain noudattaminen palkan tähden houkuttaa.
Silti kristityn tulee elää tosissaan uutta elämää ja kilvoitella tosissaan. Uskokin voi mennä, jos laiskana makoilee vaan armon alla synneissään. Aina ja kaikille vaan ei kaikki maailmassamme ole mahdollista ja "tekouskovaisia" on pilvin pimein joukossamme ja itsekin mielellään. Taipumus olla lainalainen onnistuja on luontaista, armon vastaanottaminen saattaa nöyryyttää liikaa. Näistä on kirjoja kirjoitettu. Suosittelen Olav Valen-Senstad "Pistin Lihassa". Saattaa filosofikin päästä jyvälle mistä on kysymys. Lahjavanhurskautta ei voi itse ansaita eikä ottaa, vaikka ihminen niin luulee.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #9 : 14.08.21 - klo:12:39 »
Käsitteillä, kuten esim. jollain opilla vanhurskauttamisesta, ei ole mitä ilmeisimmin valtaa muuttaa ihmismieltä niin, että se lakkaisi radikaalilla tavalla toimimasta omien taipumustensa mukaisesti, jotka ovat geneettisiä, kasvatuksesta, kulttuurista ja omista elämänkokemuksista johtuvia. Uudelleen ehdollistuminen tai elämän muodostaminen oikeina tai tosina tai terveinä pidettävien ajatusten mukaan vie aikaa, eikä tiettyjä asioita omassa ajatus-, tunne- ja tahtomaailmassa voi muuttaa lainkaan, vaikka omaksuttu teologia, filosofia, uskonto tai ajatusmalli olisi niitä asioita vastaan.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 327
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #10 : 14.08.21 - klo:13:43 »
No näin ajatellen olen täysin samaa mieltä. Tosin luonto, järki ja ajattelu muuttuvat kyllä ihmisellä kuin ihmisellä ajan myötä enemmän tai vähemmän. Uskon, että kutsuessaan ihmistä Jumala käyttää myös tätä luomaansa kykyä muuttaa ajatteluaan yms. olosuhteiden ja tiedon muuttuessa.
Olen nyt vanhana vain yhden Asian ihminen enää, joten tämmöinen ajattelu tuntuu nyt vieraalta ja vaikealta. Jeesus Kristus on kaikki kaikessa ja maailmani kaatuu, jos saamani uskon lahja menisi.
Kestän kyllä, jos kaksi viisasta filosofia keskustelee, edellyttäen että sentään ymmärrän, vaikka itse en enää osaa.  :-*

Paikalla sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 3875
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #11 : 14.08.21 - klo:15:30 »
Käsitteillä, kuten esim. jollain opilla vanhurskauttamisesta, ei ole mitä ilmeisimmin valtaa muuttaa ihmismieltä niin, että se lakkaisi radikaalilla tavalla toimimasta omien taipumustensa mukaisesti, jotka ovat geneettisiä, kasvatuksesta, kulttuurista ja omista elämänkokemuksista johtuvia. Uudelleen ehdollistuminen tai elämän muodostaminen oikeina tai tosina tai terveinä pidettävien ajatusten mukaan vie aikaa, eikä tiettyjä asioita omassa ajatus-, tunne- ja tahtomaailmassa voi muuttaa lainkaan, vaikka omaksuttu teologia, filosofia, uskonto tai ajatusmalli olisi niitä asioita vastaan.

Kristittynä ajattelen, että ihmisen toimintaan eniten vaikuttaa ihmisen vieraantuneisuus Jumalasta, itse asiassa hengellisesti kuollut tila. Kasvatus, kulttuuri ja omat elämänkokemuksetkin ovat siis tämän tosiasian varjostamia hyvin pitkälle. Kulttuuri on Jumalasta vieraantunut, toiset ihmiset, perheenjäsenet ovat Jumalasta vieraantuneita ja omat elämänkokemukset ovat kaikin tavoin Jumalasta vieraantuneen ihmiselämän tuote.

Uskoon tulo raottaa ihmiselle toista todellisuutta ja ihminen alkaa tiedostaa, että on parempi lähestymistapa elämään. Silti oma luonto ja ympäröivä kulttuuri ovat yhä vaikuttavia tekijöitä.

Paikalla sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 3875
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #12 : 14.08.21 - klo:15:36 »
Jumala loi ihmissielun heijastamaan hänen hyvyyttään. Mutta synnin takia se ei todellakaan toimi.
Ei ihmistä luotu myöskään laintäyttämiskoneistoksi vaan siis Jumalan hyvyyden kuvaksi.
Raamatussa on aivan selvästi, että laki ennettin SYNTIINLANKEEMUKSEN JÄLKEEN.
Vaikka se negaation avulla ilmaisee Jumalan tahdon, se sisältää juuri sen että me teemme juuri niitä asioista mistä se kieltää. Sellaisia lakeja ei tarvittaisi, jos niitä ei jo oltaisi rikottu.

Poissa Letsa

  • Viestejä: 133
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #13 : 14.08.21 - klo:22:26 »
Käsitteillä, kuten esim. jollain opilla vanhurskauttamisesta, ei ole mitä ilmeisimmin valtaa muuttaa ihmismieltä niin, että se lakkaisi radikaalilla tavalla toimimasta omien taipumustensa mukaisesti, jotka ovat geneettisiä, kasvatuksesta, kulttuurista ja omista elämänkokemuksista johtuvia. Uudelleen ehdollistuminen tai elämän muodostaminen oikeina tai tosina tai terveinä pidettävien ajatusten mukaan vie aikaa, eikä tiettyjä asioita omassa ajatus-, tunne- ja tahtomaailmassa voi muuttaa lainkaan, vaikka omaksuttu teologia, filosofia, uskonto tai ajatusmalli olisi niitä asioita vastaan.
Ei minustakaan mikään ideologia, filosofia, uskonto eikä oppi voi muuttaa ihmisen mieltä. Eikä ihminen yleensäkään kovin paljoa ainakaan. Uskovana ajattelen niin, että kaikkeen mihin Raamattu kehottaa tällä muuttumisen sarallakin, Jumala on jo valmistanut kaiken ja tehnyt mahdolliseksi Kristuksessa. Pyhä Henki on todellinen ja toimiva, asioita aikaansaava Jumalan kolminaisuuden persoona.

Muuttumisen hitaus johtuu meistä syntiinlangenneista ihmisistä, jotka kapinoimme ja mutkittelemme pois Jumalan suunnitelmista. Jumala armossaan kutsuu omille teille lähteneitä, kurittaa ja tuo tiellemme vaikeuksia, että niiden kautta taas palautuisimme oikealle tielle. Jeesuksen seuraajan elämä onkin jatkuvassa muutoksessa elämistä, näin sen näen.

Paikalla sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 3875
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #14 : 19.09.21 - klo:17:21 »
Huomaan, että en ole koskaan miettinyt tätä aloitusta. Kummallista.
Toki olen pohtinut Room. 12. lukua.
Room. 12 luvun alun: muuttukaa MIELENNE UUDISTUKSEN kautta TUTKIMAAN MIKÄ ON JUMALAN TAHTO..

Eli jotain tapahtuu ihmisen mielessä, ajatuksissa....?

Voisiko samaan ketjuun lisätä pohdintaa Roomalaiskirjeen 6. luvusta?

« Viimeksi muokattu: 19.09.21 - klo:17:58 kirjoittanut sandia »