Kirjoittaja Aihe: Seurakunnaton, helvettiinkö  (Luettu 26185 kertaa)

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #60 : 15.12.13 - klo:19:37 »
On olemassa aika paljon tiukasti jonkin herätysliikkeen, uskonsuunnan tms. järjestelmän oppiin sitoutuneita, ko. opin mukaan järjestäytyneeseen seurakuntaan jopa useamman sukupolven ajan kiinni kasvaneita.
On inhimillistä ja ymmärrettävää, että he kokevat olevansa erittäin vahvoilla.
On oikea oppi ja opetus, taatusti ainoa oikea tieto Raamatusta, oikea usko, oikea kaste,
oikea Hengen täyteys, tinkimätön kuuliaisuus Sanalle ja seurakunnalle, yhä syveämmälle pyhitykseen johtava lihan kuoletus jne.
Näillä ihmisillä ovat asiat hyvin.

Sitten on erittäin suuri porukka minun kaltaisiani uudestisyntyneitä uskovia, jotka ehkä emme
ole uskovasta kodista emmekä ole uskoon tullessamme kuuluneet tai sitoutuneet
mihinkään erityisryhmittymään.
Olemme kuuluneet ehkä eri aikoina eri hengellisiin organisaatioihin, olleet joskus
jossakin aktiivisia, välillä taas mihinkään kuulumattomia tai ainakin passiivisia jne.

Jotkut meistä kokevat olevansa kodittomia, ikuisia seurakunnan etsijöitä.
Joillekin, esim. minulle, tämä irtolaisuus ei ole aivan kielteinen asia, koska se
tuo mukanaan vapauden kuunnella ja katsella hengelliset korvat ja silmät vilpittömästi auki
monenlaista opettajaa ja opetusta.

Vaarojakin on.
Olen ehkä onnistunut välttämään pahimmat kompastumiset (tässä asiassa) sillä tavalla, että olen aina luottanut ennen kaikkea siihen, mitä Raamatussa sanotaan mistäkin asiasta.
Luen Raamattua rukoillen ja pyydän siihen täsmäohjausta Jumalalta, jotta en menisi harhaan.
Silloin vastuun oikeasta opista jättää Jumalalle.

Tämä lause on tärkeä:
"Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea."  (2. Piet. 1:10)

Pietari ei tuossa puhu pelkästään yksittäisistä synneistä, vaan lankeamisesta pois uskon tieltä.
Kun ihmisellä on läheinen rukousyhteys Jeesuksen kanssa, elää herkällä omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä, tunnustaa syntinsä ja uskoo todelliseen armahdukseen,
ovat kai uskon perusrakenteet kunnossa, kunhan ei unohda,
että Raamatun Sana on uskonelämän ainoa opillinen lähde.

En vähättele niiden hengellisten opettajien merkitystä, joilla on paljon tietoa ja uskoa sekä Jumalan antama opettamisen lahja.
Hengelliset tilaisuudet, nettipuheet ja kirjat ovat tärkeitä, mutta jos ei ole jostain syystä
sitoutunut mihinkään ryhmittymään, huomaa että hyvin eri tyyppisissä oppijärjestelmissä
on monia opetuksia ja opettajia, joilla on tuotavana oikeaa Jumalan puhetta-
tai vaihtoehtoisesti jopa harhaoppeja.

Kun henkilökohtainen hengellinen perusta on kunnossa,  ei joudu olemaan eri opintuulten heiteltävänä, vaan saa ottaa jostakin jotakin hyvää ja viisasta,
ja toisesta jotakin muuta.
"Luja kutsuminen ja valitseminen" on mielestäni juuri sitä, että on yksin Herran edessä ja Raamatun ääressä varma siitä, että on oikealla tiellä, armahdettu syntinen, vanhurskautettu Jeesuksen lunastyön kautta ja oikeutettu pelastusvarmuuteen.

Uskovan käsitykset esim. armosta ja laista vaihtelevat eri ikäkausien ja elämänvaiheiden mukana.
Jokin jae asiayhteydessään aukeaa joskus yhdellä ja joskus toisella tavalla. 
Mutta koska Raamattu on muuttumatonta Jumalan ilmoitusta,
oikea oppi ei muutu sen mukaan, minkä nimisessä seurakunnassa milloinkin käy. 
Oppeja ei edes tarvitse etsiä ihmisiltä tai yhteisöiltä, vaan suoraan Jumalan Sanasta.

Nykyinen seurakunta, jonka tilaisuuksissa käyn säännöllisesti, on helluntailainen.  Minut on myös kastanut toisen helluntaiseurakunnan pastori, mutta en silti voi rehellisesti sanoa, että
kaikki helluntaiopetus olisi mielestäni aivan raamatullista,
tai että lukisin Raamattua pitäen koko ajan helluntaiopetuksen suodatinlaseja silmilläni.

Tulin kauan sitten uskoon Kansanlähetyksen piirissä, ja kun ikää tulee lisää, huomaan yhä useammin, että omaksuin aikanaan melko voimakkaasti kansanlähetysläiset korostukset.
Silti minulla ei ole mitään tarvetta kuunnella erityisesti kansanlähetysläisten puheita,
puhumattakaan että hakeutuisin ko. järjestelmän seurakuntayhteyteen.

Jumala pitää minua nyt täällä ja tässä seurakunnassa.
Voi olla, että aika pian on aivan toisin, jos lähden taas liikenteeseen.
Kulkurin veri on kuohuavaa ja vaatii välillä liikettä ja vauhtia.
 


Marjatta

  • Vieras
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #61 : 15.12.13 - klo:19:50 »
Ihmiset voivat luokitella (ehkä?) helvettiin, jos joku on "seurakunnaton".

Olenko väärässä, jos sanon, että hän ken uudestisyntyy  syntyy seurakuntaan? Vai?

No tarvitsemme hengellisen kodin, jota kutsutaan seurakunnaksi.
Kodit ovat kieltämättä vajaita, minäkin siellä kodissa.

Mutta ettäkö helvettiin? Ei toki.

Tässä nousee rukous ihan omalle kohdalleni: Jeesus auta olemaan vähäsanainen ja etten liukkaasti sanele kenellekään. Mutta kun Sinä annat kehotuksen varjele, etten jätä sanomatta. Kun sanon, auta että olen rinnallakulkijana, joka tarvitsee sen saman sanoman myös omaan elämäänsä.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #62 : 15.12.13 - klo:20:04 »
MUTTA   kun nyt mietin mihin seurakuntaa uskaltaisin mennä vaikka olisin antanut kaikille anteeksi en keksi yhtään seurakuntaa  :-[   :'( 

Pelkään että joudun taas halveksituksi ja samaan katkeruuden ansaan josta juuri vapauduin.

Itse en pelkää mennä mihinkään. Vuosien kuluessa on tullut käytyä hyvin monenlaisissa seurakunnissa, kirkoissa ja piireissä. Toistakymmentä joukkoa taitaa olla nähtynä. Minnekään en ole kotiutunut. Vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä jostain itseä kiusaavasta jutusta, lopulta ärsytys käy ylivoimaiseksi ja on pakko jäädä kotiin.

Kurjenmiekka

  • Vieras
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #63 : 16.12.13 - klo:19:54 »
MUTTA   kun nyt mietin mihin seurakuntaa uskaltaisin mennä vaikka olisin antanut kaikille anteeksi en keksi yhtään seurakuntaa  :-[   :'( 

Pelkään että joudun taas halveksituksi ja samaan katkeruuden ansaan josta juuri vapauduin.

Itse en pelkää mennä mihinkään. Vuosien kuluessa on tullut käytyä hyvin monenlaisissa seurakunnissa, kirkoissa ja piireissä. Toistakymmentä joukkoa taitaa olla nähtynä. Minnekään en ole kotiutunut. Vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä jostain itseä kiusaavasta jutusta, lopulta ärsytys käy ylivoimaiseksi ja on pakko jäädä kotiin.

Etkö sitten kärsi sellaisesta irtolaisuudesta kun joskus haluaisi kokea rukousyhteyttä hengenyhteyttä , ystävällisyyttä ja välittämistä. Varsikin silloinkun sattuu katsomaan jonkin helvetissä käyneen haastattelun ja menee aivan matalaksi , tasapainoilee kauhun ja uskon välimaastossa. Silloin olisi ihanaa voida jakaa "hätäänsä" tai muuten vaan hätääntymistään jonkun kanssa ettei tarvitsisi masentuneena laahustaa päivästä toiseen.

Minulla on sen verran kummallinen ajatusmaailma että jostain syystä tuntuu että "tiedän" millaista helvetissä on ja sitä on kauhean peloissaan toisten puolesta mutta silti tietää ettei ne sen kummemmin kuuntele vaikka niille menisi hätääntyneenä puhumaan että "teidän tarttis pelastua".

Sitten kun ei "tee mitään" toisten pelastumisen puolesta niin väkisin alkaa pelkäämään myös omasta puolestaan.

Täällä kovasti väitellään armosta mutta väittelyt ei auta kun Raamattu vaatii tekoja , tai vaikka ei vaatisikaan niin toisten puolesta pelkääminenkin lamaannuttaa pois ilosta.

Poissa Adina

  • Viestejä: 416
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #64 : 16.12.13 - klo:20:01 »
MUTTA   kun nyt mietin mihin seurakuntaa uskaltaisin mennä vaikka olisin antanut kaikille anteeksi en keksi yhtään seurakuntaa  :-[   :'( 

Pelkään että joudun taas halveksituksi ja samaan katkeruuden ansaan josta juuri vapauduin.

Itse en pelkää mennä mihinkään. Vuosien kuluessa on tullut käytyä hyvin monenlaisissa seurakunnissa, kirkoissa ja piireissä. Toistakymmentä joukkoa taitaa olla nähtynä. Minnekään en ole kotiutunut. Vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä jostain itseä kiusaavasta jutusta, lopulta ärsytys käy ylivoimaiseksi ja on pakko jäädä kotiin.

Etkö sitten kärsi sellaisesta irtolaisuudesta kun joskus haluaisi kokea rukousyhteyttä hengenyhteyttä , ystävällisyyttä ja välittämistä. Varsikin silloinkun sattuu katsomaan jonkin helvetissä käyneen haastattelun ja menee aivan matalaksi , tasapainoilee kauhun ja uskon välimaastossa. Silloin olisi ihanaa voida jakaa "hätäänsä" tai muuten vaan hätääntymistään jonkun kanssa ettei tarvitsisi masentuneena laahustaa päivästä toiseen.

Minulla on sen verran kummallinen ajatusmaailma että jostain syystä tuntuu että "tiedän" millaista helvetissä on ja sitä on kauhean peloissaan toisten puolesta mutta silti tietää ettei ne sen kummemmin kuuntele vaikka niille menisi hätääntyneenä puhumaan että "teidän tarttis pelastua".

Sitten kun ei "tee mitään" toisten pelastumisen puolesta niin väkisin alkaa pelkäämään myös omasta puolestaan.

Täällä kovasti väitellään armosta mutta väittelyt ei auta kun Raamattu vaatii tekoja , tai vaikka ei vaatisikaan niin toisten puolesta pelkääminenkin lamaannuttaa pois ilosta.

Tarkoittaakohan se paikka;  älkää jättäkö seurakunnan kokousta, rakennusta jossa uskovat kokoontuu vai uskovien kokoontumista (missä on kaksi tai kolme koolla jne.)?
Kol. 3:2
   
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.

Taisto

  • Vieras
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #65 : 16.12.13 - klo:20:18 »
Tarkoittaakohan se paikka;  älkää jättäkö seurakunnan kokousta, rakennusta jossa uskovat kokoontuu vai uskovien kokoontumista (missä on kaksi tai kolme koolla jne.)?
Tarkoittanee paikkakunnan (kunnan, taajaman, kylän, kylän osan, muutaman lähinaapurin tai miten vain)
uskovien kokoontumista.

Itse erosin helluntaisrk:sta vuonna 1991. Ja sen jälkeen olen ollut irtolainen.
Edelleen kokousten, isompien tai pienempien, meininki aiheuttaa jossakin
määrin ahdistusta. Ainakin jos kokoukset ovat tiettyjen kaavojen
mukaisia, niinkuin ne yleensä ovat.

Mietin tässä, onko seurakunta siksi mennyt pilalle, että on "erimerkkisiä"
seurakuntia ja niiden välillä oppieroja ja erojen korostamista. Vai onko
kaikki järjestäytynyt kristillisyys jotenkin pielessä? Vai olenko minä
ja muut samassa jamassa olevat irtolaiset niitä, joilla asiat ovat pielessä?

Poissa Adina

  • Viestejä: 416
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #66 : 16.12.13 - klo:20:35 »
Tarkoittaakohan se paikka;  älkää jättäkö seurakunnan kokousta, rakennusta jossa uskovat kokoontuu vai uskovien kokoontumista (missä on kaksi tai kolme koolla jne.)?
Tarkoittanee paikkakunnan (kunnan, taajaman, kylän, kylän osan, muutaman lähinaapurin tai miten vain)
uskovien kokoontumista.

Itse erosin helluntaisrk:sta vuonna 1991. Ja sen jälkeen olen ollut irtolainen.
Edelleen kokousten, isompien tai pienempien, meininki aiheuttaa jossakin
määrin ahdistusta. Ainakin jos kokoukset ovat tiettyjen kaavojen
mukaisia, niinkuin ne yleensä ovat.

Mietin tässä, onko seurakunta siksi mennyt pilalle, että on "erimerkkisiä"
seurakuntia ja niiden välillä oppieroja ja erojen korostamista. Vai onko
kaikki järjestäytynyt kristillisyys jotenkin pielessä? Vai olenko minä
ja muut samassa jamassa olevat irtolaiset niitä, joilla asiat ovat pielessä?

Sitten sitä on itsekin tavallaan irtolainen..meidän seurakunta kävi läpi toronton mainingit ja hajosi "osiin". Sitten pastori vaihtui siellä joksikin aikaa muttei kestänyt kun toronto-mieliset
painosti ja lähti pois. Muutimme itsekin paikkakunnalta...täytyis varmaan uskaltaa piipahtaa joskus kokouksiin..mutta jotenkin väsyttää :-\
Kol. 3:2
   
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.

Poissa ElCaro

  • Viestejä: 169
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #67 : 16.12.13 - klo:20:36 »
Voehan Toronton kirous  :o

Taisto

  • Vieras
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #68 : 16.12.13 - klo:20:52 »
Sitten sitä on itsekin tavallaan irtolainen..meidän seurakunta kävi läpi toronton mainingit ja hajosi "osiin". Sitten pastori vaihtui siellä joksikin aikaa muttei kestänyt kun toronto-mieliset
painosti ja lähti pois. Muutimme itsekin paikkakunnalta...täytyis varmaan uskaltaa piipahtaa joskus kokouksiin..mutta jotenkin väsyttää :-\
Suosittelen kyllä sitä, että tapaat joitakin tuttuja uskovia, vaikka kahden kesken,
ja puhut näistä seurakunta-asioista, tai mistä vain mielessä olevista asioista.
Tällainen on mielestäni todellista uskovien yhteyttä.

Kokoontuminen kangistuu jos se on "virallinen", silloinhan ei omista asioistaan
juuri pysty puhumaan toisten kanssa vaan kokous menee tuttua
muodollista rataansa alusta loppuun...

Poissa Adina

  • Viestejä: 416
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #69 : 16.12.13 - klo:20:52 »
Kuka sitten muistaa, erään mahdollisesti Herran antaman ilmestyksen, muistaakseni englantilaiselle.

myrkkypilvi joka leviää kaikkialle ja tekee tuhojaan.
Mutta se on lopunalkua.
ja Herran piskuinen lauma säästyy siltä.
ja ne jotka ovat tässä pilvessä sisällä tahi osallisia siitä, eivät käsitä eikä ymmärrä ja eivät käänny.

tämä myrkkypilvi, muistaakseni, koski juuri toronton laisia harhoja, ja toronton harha on yksi osa siitä.

Joten heille, jotka sitten pääsevät perille koittaa maailman taholta suurta vainoa ja murhetta, jopa kuolemaa, mutta he pääsevät perille, Kotiin !

Tämä aika ei ole kaukana.
jos oikein muistan ilmestys annettiin vuonna -94. ja se osa mikä ei ole vielä toteutunut, saattaa totoeutua sillä alku ja keski osa on toteutunut.

täytyy kaivaa se esille jostain.

Tarkoittanetko tätä?;

http://www.kotipetripaavola.com/nakylopunajaneksytyksesta.html
Kol. 3:2
   
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.

Poissa Adina

  • Viestejä: 416
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #70 : 16.12.13 - klo:20:55 »
Sitten sitä on itsekin tavallaan irtolainen..meidän seurakunta kävi läpi toronton mainingit ja hajosi "osiin". Sitten pastori vaihtui siellä joksikin aikaa muttei kestänyt kun toronto-mieliset
painosti ja lähti pois. Muutimme itsekin paikkakunnalta...täytyis varmaan uskaltaa piipahtaa joskus kokouksiin..mutta jotenkin väsyttää :-\
Suosittelen kyllä sitä, että tapaat joitakin tuttuja uskovia, vaikka kahden kesken,
ja puhut näistä seurakunta-asioista, tai mistä vain mielessä olevista asioista.
Tällainen on mielestäni todellista uskovien yhteyttä.

Kokoontuminen kangistuu jos se on "virallinen", silloinhan ei omista asioistaan
juuri pysty puhumaan toisten kanssa vaan kokous menee tuttua
muodollista rataansa alusta loppuun...

Joo olen kyllä tavannut samalla tapaa ajattelevia uskovia :)..eräs uskonveli oli sanonut että miksi ei seurakunnassa pitäydytä pelkästään Raamattuun, kun aina pitää olla jotain oppeja päälle. Heidän seurakuntaansa on naiset hommaamassa healingrooms rukouspiiriä.
Kol. 3:2
   
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #71 : 16.12.13 - klo:21:58 »
MUTTA   kun nyt mietin mihin seurakuntaa uskaltaisin mennä vaikka olisin antanut kaikille anteeksi en keksi yhtään seurakuntaa  :-[   :'( 

Pelkään että joudun taas halveksituksi ja samaan katkeruuden ansaan josta juuri vapauduin.

Itse en pelkää mennä mihinkään. Vuosien kuluessa on tullut käytyä hyvin monenlaisissa seurakunnissa, kirkoissa ja piireissä. Toistakymmentä joukkoa taitaa olla nähtynä. Minnekään en ole kotiutunut. Vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä jostain itseä kiusaavasta jutusta, lopulta ärsytys käy ylivoimaiseksi ja on pakko jäädä kotiin.

Etkö sitten kärsi sellaisesta irtolaisuudesta kun joskus haluaisi kokea rukousyhteyttä hengenyhteyttä , ystävällisyyttä ja välittämistä.

Ajoittain kärsin irtolaisuutta tai muukalaisuutta. Ei siitä mihinkään pääse.
Tänään olin eräässä miesten piirissä.
Joskus järjestyy tilanteita, jossa voi muutaman uskovan kanssa puhua asioita perusteellisesti läpi. Ei sellaista mahdollisuutta tule koskaan missään järjestetyssä kokouksessa.

Se Raamatun jae, jos puhutaan seurakunnan kokouksen jättämisestä, on oikeasti käännettynä 'älkää jättäkö yhteistä kokoontumistanne'
Sellaiset, jotka kokoontuu vain yhden paikkakunnalla olevan seurakunnan tilaisuuksissa, jättävät käytännössä kokoontumisen muun seurakunnan kanssa, joka kokoontuu jonkun toisen kyltin alla.


Lainaus
Varsikin silloinkun sattuu katsomaan jonkin helvetissä käyneen haastattelun ja menee aivan matalaksi , tasapainoilee kauhun ja uskon välimaastossa.
En katso tuollaisia, koska ne ovat mielestäni huuhaata, koska ei helvettiin mennä ennen tuomiota eli siellä ei ole vielä ketään.
Sen suuren tuomioistuimen aika on vasta edessä päin.

Taisto

  • Vieras
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #72 : 17.12.13 - klo:10:07 »
On olemassa aika paljon tiukasti jonkin herätysliikkeen, uskonsuunnan tms. järjestelmän oppiin sitoutuneita, ko. opin mukaan järjestäytyneeseen seurakuntaan jopa useamman sukupolven ajan kiinni kasvaneita.
...
Kulkurin veri on kuohuavaa ja vaatii välillä liikettä ja vauhtia.
Soltero, puheesi, jonka alku- ja loppulauseet lainasin tähän, on hyvä puheenvuoro
tästä aiheesta. Luin sen nyt "aamupalaksi" ja sydämessäni koen samanhenkisyyttä.

Sellainen ero meillä kuitenkin on, että käyn vain harvakseen = epäsäännöllisesti
paikallisen helluntaisrk:n tilaisuuksissa. Mieluummin tapaan muita uskovia ilman
kokousten muodostamaa ulkoista rekvisiittaa. Mikä lie trauma minulle on jäänyt
nuoruuden helluntailaisuudesta...

"Kulkurin veri on kuohuavaa" - hauskasti sanottu. Sen verran minussa on kulkuria,
että haluan seikkailla luonnossa. Yksi seikkalun muoto on purjehdus, veneellä jonka
teimme omin käsin naapurikunnnassa asuvan miehen kanssa. Kun tuulee kunnolla,
niin ainakin vesi kuohuu - ehkä myös veri  :) Mutta ennen kaikkea: arjen murheet
eivät taatusti silloin pyöri mielessä.

Taisto

  • Vieras
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #73 : 17.12.13 - klo:10:12 »
Sellaiset, jotka kokoontuu vain yhden paikkakunnalla olevan seurakunnan tilaisuuksissa, jättävät käytännössä kokoontumisen muun seurakunnan kanssa, joka kokoontuu jonkun toisen kyltin alla.
Hyvä havainto!
« Viimeksi muokattu: 17.12.13 - klo:10:15 kirjoittanut Taisto »

Kurjenmiekka

  • Vieras
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #74 : 17.12.13 - klo:20:46 »
En katso tuollaisia, koska ne ovat mielestäni huuhaata, koska ei helvettiin mennä ennen tuomiota eli siellä ei ole vielä ketään.
Sen suuren tuomioistuimen aika on vasta edessä päin.

Niin, jostain syytä lankesin sen katsomaan , kai kuvittelin kestäväni hirveyden.  :(

On tietenkin mahdollista ettei mies varsinaisesti siellä käynyt vaan näki näyn tai jotain mutta totuushan se silti on.

Ei sitä kyllä kauhean iloinen todistaja ainakaan pysty olemaan jos on koko ajan tietoinen että toiset on matkalla ikuiseen kauheuteen.

No, ei näistä keskusteluistakaan kauheasti apua ole, ehkä se on vaan hyväksyttävä ettei koskaan saa uskovaa ystävää.