Puimatanner
Puimatanner => Laki ja evankeliumi => Aiheen aloitti: Natanael - 20.04.14 - klo:16:11
-
Etsin tietoa luetun ymmärtämisestä oikein ja tällainen teksti tuli vastaan.
Miksi toisten Jeesus on edelleen ristillä toisten puhuessa ylösnousemusvoimasta?
Tähänkin on syynä henkilökohtainen kokemus ja elämä: se, minkä uskova on kokenut todeksi omassa elämässään. Jos uskovaisella ei ole kokemusta Jeesuksen ylösnousemuselämästä eli Hengessä vaeltamisesta ja Hengen voimavaikutuksista, niin hän väheksyy pyhitystä ja armolahjoja, ja pitää arvossa pelkästään Jeesuksen uhrikuolemaa ristillä unohtaen ylösnousemuksen, jonka kautta meidät on vanhurskautettu! (Room. 4:25)
http://www.kolumbus.fi/~w462389/raamattu/lukutapa.htm
-
Tuon edellä olevan kirjoittaja on löytänyt seuraavia mahdollisia syitä väärinymmärryksiin.
Syitä opillisiin virhetulkintoihin ja Jumalan tahdon vastaisiin uskonkäytänteisiin (rituaalit) ja elämään (pyhitys vai lihallinen hapatus) ovat seuraavat:
1. Tahattomat virhetulkinnat
a) Perinteiden ja ryhmän vaikutus
b) Kasvamattomuus uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa
c) Ymmärryksen puute (nuori ikä tai oppimisvaikeudet esim. vammaisuuden tai sairauden seurauksena)
d) Raamatun vaikeatajuisuus (vanhahtava kieli, käännösvirheet, monimutkainen kielellinen rakenne
esim. Paavalin kirjeissä, Raamatun ajan maailman huono tuntemus, jne.)
e) Joku ei ole syntynyt uudesti ylhäältä ja tulkitsee siksi väärin Raamattua
2. Tahalliset virhetulkinnat
a) Pelko estää tottelemasta Jumalan sanaa (esimerkiksi omasta perheestä tai yhteisöstä erottamisen pelko,
jos joku ottaa kasteen ja tunnustautuu siten kristityksi)
b) Taloudellinen hyöty (pappi saa leivän kirkolta, joten hän ei eroa siitä, koska menettäisi toimeentulonsa;
huijariparantajien ja menestysteologien vääryydet rahan keräämiseksi)
c) Pelastuksen turvan menettämisen pelko (jos joku luopuu oman vastuun kieltävästä ja kumoavasta opista,
niin hän menettää pelastusvarmuuden:
esim. kaste tai muut rituaalit tuovat pelastuksen tai "kerran pelastunut on aina pelastunut" oppi)
d) Paatumus ja Herrasta luopuminen tahallisen synnin teon vuoksi (Hebr 3:12-15; 6:4-6; 10:26-31; Joh 15:1-6;
Room 11:17-22; 2Piet 2:20-22; Room 6:15-23; 8:13; Jda 1:12):
pelastuksen menettämisen mahdollisuuden kieltäminen on jo osoitus siitä, että kyseinen henkilö on joko
menettänyt Pyhän Hengen tai on lähellä sitä tilannetta.
e) Joku ei ole koskaan tullut uskoon ja voi tulkita paatuneena tahallaan Raamattua niin kuin tahtoo,
esimerkiksi saadakseen hyötyä Jumalan sanan ja "uskonnon" avulla itselleen.
-
Millaisesta väärinymmärryksestä silloin on kyse, kun Jeesus on edelleen ristillä toisten puhuessa ylösnousemusvoimasta?
-
Millaisesta väärinymmärryksestä silloin on kyse, kun Jeesus on edelleen ristillä toisten puhuessa ylösnousemusvoimasta?
Petteri Haipola:
"Tähänkin on syynä henkilökohtainen kokemus ja elämä: se, minkä uskova on kokenut todeksi omassa elämässään. Jos uskovaisella ei ole kokemusta Jeesuksen ylösnousemuselämästä eli Hengessä vaeltamisesta ja Hengen voimavaikutuksista, niin hän väheksyy pyhitystä ja armolahjoja, ja pitää arvossa pelkästään Jeesuksen uhrikuolemaa ristillä unohtaen ylösnousemuksen, jonka kautta meidät on vanhurskautettu! (Room. 4:25)"
Tuossa laitetaan Paavalin opetusta ajatellen mutkat suoraksi. Paavalin mukaan sana rististä on Jumalan voima (1. Kor. 1:18 ja 1. Kor. 2:2). Ja pitämämällä tämä ykkösasiana vaelletaan ylösnousemuselämässä ja Hengessä. Ristiltä ei lähdetä mihinkään suurempaan ja eteenpäin.
-
Millaisesta väärinymmärryksestä silloin on kyse, kun Jeesus on edelleen ristillä toisten puhuessa ylösnousemusvoimasta?
Petteri Haipola:
"Tähänkin on syynä henkilökohtainen kokemus ja elämä: se, minkä uskova on kokenut todeksi omassa elämässään. Jos uskovaisella ei ole kokemusta Jeesuksen ylösnousemuselämästä eli Hengessä vaeltamisesta ja Hengen voimavaikutuksista, niin hän väheksyy pyhitystä ja armolahjoja, ja pitää arvossa pelkästään Jeesuksen uhrikuolemaa ristillä unohtaen ylösnousemuksen, jonka kautta meidät on vanhurskautettu! (Room. 4:25)"
Tuossa laitetaan Paavalin opetusta ajatellen mutkat suoraksi. Paavalin mukaan sana rististä on Jumalan voima (1. Kor. 1:18 ja 1. Kor. 2:2). Ja pitämämällä tämä ykkösasiana vaelletaan ylösnousemuselämässä ja Hengessä. Ristiltä ei lähdetä mihinkään suurempaan ja eteenpäin.
Miten tuon perustelet, vaikka Paavalikin kirjoittaa näin?:
Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!
ja näin
me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
-
Molempia tarvitaan.
Haluan tuntea Kristuksen ja hänen
ylösnousemuksensa voiman ja
hänen kärsimystensä osallisuuden ja
tulla hänen kaltaisekseen samastumalla
hänen kuolemaansa, Fil 3:10
Näin ymmärrän.
-
Jos olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, olemme myös yhteenkasvaneita yhtäläisessä ylösnousemuksessa (Room. 6:5).
-
Tämän viestin otsikossa, joka on siis eräästä kirjoituksesta lainattu, on asetettu vastakkain ristillä oleva Jeesus ja ylösnousemusvoima.
Siinä on aika iso epätarkkuus verrattuna todellisempaan ajattelueroon, joka voitaisiin ilmaista vaikkapa näin:
Miksi toiset puhuvat mielellään ristiinnaulitusta Jeesuksesta eivätkä ylösnousemusvoimasta?
-
Millaisesta väärinymmärryksestä silloin on kyse, kun Jeesus on edelleen ristillä toisten puhuessa ylösnousemusvoimasta?
Petteri Haipola:
"Tähänkin on syynä henkilökohtainen kokemus ja elämä: se, minkä uskova on kokenut todeksi omassa elämässään. Jos uskovaisella ei ole kokemusta Jeesuksen ylösnousemuselämästä eli Hengessä vaeltamisesta ja Hengen voimavaikutuksista, niin hän väheksyy pyhitystä ja armolahjoja, ja pitää arvossa pelkästään Jeesuksen uhrikuolemaa ristillä unohtaen ylösnousemuksen, jonka kautta meidät on vanhurskautettu! (Room. 4:25)"
Tuossa laitetaan Paavalin opetusta ajatellen mutkat suoraksi. Paavalin mukaan sana rististä on Jumalan voima (1. Kor. 1:18 ja 1. Kor. 2:2). Ja pitämämällä tämä ykkösasiana vaelletaan ylösnousemuselämässä ja Hengessä. Ristiltä ei lähdetä mihinkään suurempaan ja eteenpäin.
Miten tuon perustelet, vaikka Paavalikin kirjoittaa näin?:
Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!
ja näin
me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
Mikäli oikein ymmärrän, evankeliumin ydin ei ole tyhjässä seimessä, tyhjässä ristissä, tyhjässä haudassa eikä helluntaissa. Ne kaikki ovat tarpeen, mutta vain ristillä laki ja evankeliumi olivat samalla hetkellä läsnä. Ristillä tapahtunut sovitus on horjumaton perustus nyt ja aina ja vielä Jumalan valtaistuimen edessä seisoo Karitsa, ikäänkuin teurastettu (Ilm. 5. luku). Isälle ja teurastetulle Karitsalle (jakeet 6,9 ja 12) joutuvat kaikki antamaan kunnian.
-
Millaisesta väärinymmärryksestä silloin on kyse, kun Jeesus on edelleen ristillä toisten puhuessa ylösnousemusvoimasta?
Oikeastaan tuossa kysymyksessä on virhe. Kenenkään Jeesus ei enää ole ristillä. Mutta tuolla kysymyksellä nostetaan omaa nokkaa toisten yläpuolelle, koska "me emme enää konttaa alkeissa, vaan olemme päässeet pitemmälle kuin nuo".
Mutta entä sitten, kun on loppuselvityksen aika, mihin silloin voin vedota? En siihen, millaista uskovan elämää olen elänyt, mitä minussa on tapahtunut ja millaisia tekoja olen tehnyt. Ainoa puolustukseni on ristillä tapahtuneessa sovituksessa, siinä että siellä maksettiin minunkin velkani.
-
Tämän viestin otsikossa, joka on siis eräästä kirjoituksesta lainattu, on asetettu vastakkain ristillä oleva Jeesus ja ylösnousemusvoima.
Siinä on aika iso epätarkkuus verrattuna todellisempaan ajattelueroon, joka voitaisiin ilmaista vaikkapa näin:
Miksi toiset puhuvat mielellään ristiinnaulitusta Jeesuksesta eivätkä ylösnousemusvoimasta?
Tuohon en osaa vastata. Ajattelisin, että jos Paavalin kirjeessä oleva kohta on käsitetty väärin. Se kohta on
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Tässä Paavali taitaa painottaa ristin hullutusta vastaan korittolaisten viisauden ihailuun.
Kyllä minäkin pidän erittäin tärkeänä tuoda esille Kristuksen ristiinnaulittuna onhan se perustus lunastuksellemme. Mutta yksistään se ei ole pätevä, ellei Kristusta Jumala olisi herättänyt kuolleista.
-
Tämän viestin otsikossa, joka on siis eräästä kirjoituksesta lainattu, on asetettu vastakkain ristillä oleva Jeesus ja ylösnousemusvoima.
Siinä on aika iso epätarkkuus verrattuna todellisempaan ajattelueroon, joka voitaisiin ilmaista vaikkapa näin:
Miksi toiset puhuvat mielellään ristiinnaulitusta Jeesuksesta eivätkä ylösnousemusvoimasta?
Tuohon en osaa vastata. Ajattelisin, että jos Paavalin kirjeessä oleva kohta on käsitetty väärin. Se kohta on
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Tässä Paavali taitaa painottaa ristin hullutusta vastaan korittolaisten viisauden ihailuun.
Kyllä minäkin pidän erittäin tärkeänä tuoda esille Kristuksen ristiinnaulittuna onhan se perustus lunastuksellemme. Mutta yksistään se ei ole pätevä, ellei Kristusta Jumala olisi herättänyt kuolleista.
Käännän kysymyksen toisin päin:
Miksi toiset puhuvat mielellään ylösnousemusvoimasta eivätkä ristiinnaulitusta Jeesuksesta?
Ylösnousemusvoiman paikalle voi laittaa myös minkä tahansa muun hengellisen tai 'hengellisen' asian.
-
En tiedä. Pitäis kysyä heiltä, joilla tuppaa olemaan yksipuolinen painotus.
Ehkä johtuu opetuksesta, mitä on saanut ja miten on asian ymmärtänyt. Tai pitää vaikkapa ylösnousemusvoimaa hurjan tärkeänä, joka minusta näin äkkiseltään ajateltuna on omituiselta.
Kokonaisuus on hukassa?
-
"Sovintotyö ei kuitenkaan koskaan olisi ollut täydellinen ilman pääsäisaamun ihmettä. Ylösnousemuksessa on sovituksen ydin. Pääsiäisaamu, viikon ensimmäinen päivä, kahdeksas päivä, oli uuden luomakunnan päivä. Sovitus tähtäsi juuri tähän. Samoin koko Jumalan pelastussuunnitelmalla oli tämä suuri päämäärä, uusi ihminen uudessa olotilassa. Halleluja!"
Vilho Soininen, Neljä ratsastajaa
Soininen asettaa ylösnousemuksen sovituksen ytimeksi. Olen eri mieltä. Ristillä tapahtunut sovitus (jolloin temppelin esirippu repesi ylhäältä alas asti) oli käännekohta koko maailmanhistoriassa.
Ja tuosta lopusta teen sen johtopäätöksen, että on kaksi perusteellisesti toisiaan vastaan olevaa näkemystä sovituksesta, toinen on Jumalakeskeinen (=Jumala sovitti maailman itsensä kanssa) ja toinen ihmiskeskeinen (=se, mitä ihmisessä tapahtuu).
-
Käännän kysymyksen toisin päin:
Miksi toiset puhuvat mielellään ylösnousemusvoimasta eivätkä ristiinnaulitusta Jeesuksesta?
Ylösnousemusvoiman paikalle voi laittaa myös minkä tahansa muun hengellisen tai 'hengellisen' asian.
Jos keskus on ristiinnaulittu Kristus, niin siinä ei ole ihmisellä mitään ansioitumismahdollisuuksia muutoin kuin käänteisesti: "… sun jalkoihis ja käsiis naulat löin, mä kruunun sulle tappuroista taitoin, ja otsas puhtaan sillä seppelöin …"
-
Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!
Asiayhteydessään tuosta saa toisenlaisen kuvan.
7 Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,
8 kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa!
9 Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.
-
Miksi pitäisi pilkkoa sovitusta jossa on Jumala ihmisen muodossa, kärsi, kuoli ja nousi ylös? Sehän on kokonaisuus aina ja ikuisesti.
-
Arvioidaanko tässä siis nyt jollakin toisella keskustelufoorumilla olevien kirjoittajien mahdollisia väärinkäsityksiä?
-
En tiedä. Pitäis kysyä heiltä, joilla tuppaa olemaan yksipuolinen painotus.
Joo. Parhaiten selviää keskustelemalla heidän kanssaan, jotka sellaisia juttelevat.
-
Miksi pitäisi pilkkoa sovitusta jossa on Jumala ihmisen muodossa, kärsi, kuoli ja nousi ylös? Sehän on kokonaisuus aina ja ikuisesti.
Vastauksessani nro 13 pyrin tuomaan esille sitä, että virheellisellä painotuksella saadaan aikaan ihmiskeskeinen sovitusoppi. Jos painotetaan ylösnousemusvoimaa, siitä ei ole enää pitkä matka väitteeseen, että "meillä on tuo voima", mutta noilla toisilla ei.
-
En tiedä. Pitäis kysyä heiltä, joilla tuppaa olemaan yksipuolinen painotus.
Joo. Parhaiten selviää keskustelemalla heidän kanssaan, jotka sellaisia juttelevat.
Erilaisia opetuksia on mielestäni käsiteltävä mahdollisimman laajasti ja nimenomaan juuri kristillisillä foorumeilla. Kun oppeja ja opetuksia arvioidaan, salailuun ei ole mitään syytä.
-
Joskus tulee semmonen tunne että halutaan vikoilla toisten tapaa uskoa. ???
-
En tiedä. Pitäis kysyä heiltä, joilla tuppaa olemaan yksipuolinen painotus.
Joo. Parhaiten selviää keskustelemalla heidän kanssaan, jotka sellaisia juttelevat.
Erilaisia opetuksia on mielestäni käsiteltävä mahdollisimman laajasti ja nimenomaan juuri kristillisillä foorumeilla. Kun oppeja ja opetuksia arvioidaan, salailuun ei ole mitään syytä.
Otsikko on kysymys ja jos kysyjä ei ole saanut vastausta heiltä, joiden kanssa on jutellut, kannattanee jatkaa keskustelua.
-
Joskus tulee semmonen tunne että halutaan vikoilla toisten tapaa uskoa. ???
Avoimuus on kaikkien edun mukaista. Kukaan ei ole niin viisas, etteikö tarvitsisi lisää ymmärrystä.
-
Joskus tulee semmonen tunne että halutaan vikoilla toisten tapaa uskoa. ???
Itse en jaksa edes ottaa minkäänlaista kantaa tällaiseen jatkuvaan muiden arvosteluun ja kritisoimiseen, milloin joku on lukihäiriöinen, milloin asennevammainen ja kenellä on kulloinkin
luetun ymmärtämisen vaikeuksia ja milloin mitäkin.
-
Joskus tulee semmonen tunne että halutaan vikoilla toisten tapaa uskoa. ???
Itse en jaksa edes ottaa minkäänlaista kantaa tällaiseen jatkuvaan muiden arvosteluun ja kritisoimiseen, milloin joku on lukihäiriöinen, milloin asennevammainen ja kenellä on kulloinkin
luetun ymmärtämisen vaikeuksia ja milloin mitäkin.
Niin, se ottaa koville kun toiset eivät noin vain hyväksykään kirjoittajan näkemyksiä.
Silloin saatetaan siirtyä (ja siirrytäänkin, näemmä) henkilön arvosteluun, eikä
puhutakaan enää varsinaisesta asiasta.
Ei ole hauskaa seurata sellaista keskustelua...
-
Jos lähdetään ja päädytään siihen että toinen kirjoittaja on epäluotettava arvioimaan esimerkiksi edes omia hengellisiä kokemuksiaan, tasavertainen keskustelu on mahdotonta.
-
Ketään uskovaa ei pidä asettaa kaiken arvioinnin yläpuolelle. Jos näin tapahtuu, silloin palvellaan enemmän sielunvihollista kuin Jumalaa. Jokaisen tulisi olla kiitollinen siitä, että joku oikaisee häntä silloin kun hän on väärässä.
Jos joku arvostelee minua väärin perustein, niin mitä se minua haittaa, sehän on vain arvostelijan häpeä?
-
Millaisesta väärinymmärryksestä silloin on kyse, kun Jeesus on edelleen ristillä toisten puhuessa ylösnousemusvoimasta?
Oikeastaan tuossa kysymyksessä on virhe. Kenenkään Jeesus ei enää ole ristillä. Mutta tuolla kysymyksellä nostetaan omaa nokkaa toisten yläpuolelle, koska "me emme enää konttaa alkeissa, vaan olemme päässeet pitemmälle kuin nuo".
Mutta entä sitten, kun on loppuselvityksen aika, mihin silloin voin vedota? En siihen, millaista uskovan elämää olen elänyt, mitä minussa on tapahtunut ja millaisia tekoja olen tehnyt. Ainoa puolustukseni on ristillä tapahtuneessa sovituksessa, siinä että siellä maksettiin minunkin velkani.
olen Pauluksen kanssa samaa mieltä. tuossa vastakkain asettelussa ei ole mitään mieltä, se on vain keksitty jotta voitaisiin perustella omat hengellisyyden korostukset, kirkastumiset, hengen tasot yms yms
Jeesus oli hengellisyydessa kaikkia muita edellä ja silti ei korostanut omaa voimaa tai edistymistään vaan palveli "kädet mullassa"
-
Tämän viestin otsikossa, joka on siis eräästä kirjoituksesta lainattu, on asetettu vastakkain ristillä oleva Jeesus ja ylösnousemusvoima.
Siinä on aika iso epätarkkuus verrattuna todellisempaan ajattelueroon, joka voitaisiin ilmaista vaikkapa näin:
Miksi toiset puhuvat mielellään ristiinnaulitusta Jeesuksesta eivätkä ylösnousemusvoimasta?
Tuohon en osaa vastata. Ajattelisin, että jos Paavalin kirjeessä oleva kohta on käsitetty väärin. Se kohta on
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Tässä Paavali taitaa painottaa ristin hullutusta vastaan korittolaisten viisauden ihailuun.
Kyllä minäkin pidän erittäin tärkeänä tuoda esille Kristuksen ristiinnaulittuna onhan se perustus lunastuksellemme. Mutta yksistään se ei ole pätevä, ellei Kristusta Jumala olisi herättänyt kuolleista.
Käännän kysymyksen toisin päin:
Miksi toiset puhuvat mielellään ylösnousemusvoimasta eivätkä ristiinnaulitusta Jeesuksesta?
Ylösnousemusvoiman paikalle voi laittaa myös minkä tahansa muun hengellisen tai 'hengellisen' asian.
Ihmiset tuntuvat häpevän monesti jopa Jeesuksen nimeä, ja siksi harrastavat sanaa Kristus. sama pätee tässä, ei kehdata puhua tuosta "vanhan aikaisesta" ristiin naulitsemisesta vaan mieluummin nykyaikaisista sanoista kuten hengellisyys , kirkastuminen , valkeus, rakkaus jne jne
näitä on helppo tarjota kaikille muodikkaille nykyihmisille
-
Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!
Asiayhteydessään tuosta saa toisenlaisen kuvan.
7 Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,
8 kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa!
9 Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.
selitä mieluummin mitä Paavali tarkoittaa, en ole koskaan oikein ymmärtänyt häntä.......
Itse vain tulkitsen jotain tuosta : kaikki minkä Jumala antaa on kirkkautta, tuo kymmenkäskyn kivitaulu oli tullut suoraan taivaasta siksi se oli kirkastettu mutta Mooses uskalsi silti sen rikkoa :-[
seuraavaksi Jumala sanoi Moosekselle : "kirjoita uusi samanlainen"
noh, jos vanhurskaus on saatu Jumalalta on myös se kirkautta vaikka nyt ei näkyisikään "paljain silmin".
Eikös tässä ole jotain samaa kuin sanoissa : "jos heidän lankeemisensä on maailmalle pelastukseksi niin eikö heidän pelastuksensa ole elämä kuolleista"
....... tai jotenkin silleen.......... siis sellaista vertailua jotta jotenkin mmärtäisimme nämä asiat mutta silti pelastuakseen ihmisen tulee kuulla että
Jeesuksen ristin kuoleman kautta saamme synnit anteeksi
-
Miksi toiset puhuvat mielellään ylösnousemusvoimasta eivätkä ristiinnaulitusta Jeesuksesta?
Ylösnousemusvoiman paikalle voi laittaa myös minkä tahansa muun hengellisen tai 'hengellisen' asian.
Mikä tahansa muu on kohtuullisen helposti kaupallistettavissa. Sana rististä ei myy eikä sillä kukaan pääse nostamaan omaa nokkaansa.
Lisään tähän asiaan liittyvän linkin:
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/pieni-lauma-pienet-tulot/
-
Miksi toiset puhuvat mielellään ylösnousemusvoimasta eivätkä ristiinnaulitusta Jeesuksesta?
Ylösnousemusvoiman paikalle voi laittaa myös minkä tahansa muun hengellisen tai 'hengellisen' asian.
Mikä tahansa muu on kohtuullisen helposti kaupallistettavissa. Sana rististä ei myy eikä sillä kukaan pääse nostamaan omaa nokkaansa.
Lisään tähän asiaan liittyvän linkin:
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/pieni-lauma-pienet-tulot/
Tuohon linkkiin viitaten tahdon todeta, että vielä 1960-1970 monissa pienissä seurakunnissa vanhimmisto ja saarnaaja tekivät päivisin töitä kuka missäkin ammatissa ja sitten iltaisin ja viikonloppuisin palvelivat sanassa. Hyvin toimi ja varoja oli kyllin. Ehkä vielä silloin noudatettiin Paavalin esimerkkiä vai mistä johtui tuo käytäntö?
-
Tuossa aloituksen lainauksissa on mielestäni kummallinen vastakkainasetelma. Ja sitten tuota keksittyä asetelmaa puolustetaan omilla teeseillä (en tarkoita siis tällä palstan aloittajaa, vaan otettua lainausta).
En oikein jaksaisi uskoa, että silloin kun ristin eli Jeesuksen sovitustyön ensisijaisuutta korostetaan, ajateltaisiin, ettei ylösnousemusta pidettäisi yhtälailla tärkeänä (mitä sitten tarkemmin tarkoitettaneenkaan 'ylösnousemusvoiman' julistamisella). Ei toista ilman toista.
Paavali näyttää pitäneen kaikkein keskeisimpänä asiana julistaa Kristusta nimenomaan ristiinnaulittuna. Koska hänen mukaansa juuri sanoma rististä on Jumalan voima. Ne eivät siis ole vastakkaisia asioita vaan liittyvät kiinteästi toisiinsa.
"koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta"
"Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna"
"Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne"
"Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima"
-
En oikein jaksaisi uskoa, että silloin kun ristin eli Jeesuksen sovitustyön ensisijaisuutta korostetaan, ajateltaisiin, ettei ylösnousemusta pidettäisi yhtälailla tärkeänä (mitä sitten tarkemmin tarkoitettaneenkaan 'ylösnousemusvoiman' julistamisella). Ei toista ilman toista.
Paavali näyttää pitäneen kaikkein keskeisimpänä asiana julistaa Kristusta nimenomaan ristiinnaulittuna. Koska hänen mukaansa juuri sanoma rististä on Jumalan voima. Ne eivät siis ole vastakkaisia asioita vaan liittyvät kiinteästi toisiinsa.
Kirjoitit viisauden sanoja. Jatkan tähän vielä "saivarteluani ja sanoilla kikkailua". Mielestäni "ylösnousemusvoiman" julistus on eri asia kuin ylösnousemuksen julistus. "Ylösnousemusvoiman" julistajat esiintyvät mieluusti jumalallisen voiman edustajina ja auktoriteetteina. Se lisää heidän näkyvyyttään ja varsinkin kuuluvuuttaan. Myös taloudellinen menestys kuuluu asiaan. Kuka tahansa voi panna merkille tämän.
-
Hyvin usein näissä asioissa tuntuu pohjalla vaikuttavan se, minkä asian/tapahtuman on ymmärtänyt Jumalan voimaksi.
On mahdollista, että joskus (tai usein) siihen sotkeutuu mukaan inhimillisiä käsityksiä voimasta.
-
Hyvin usein näissä asioissa tuntuu pohjalla vaikuttavan se, minkä asian/tapahtuman on ymmärtänyt Jumalan voimaksi.
On mahdollista, että joskus (tai usein) siihen sotkeutuu mukaan inhimillisiä käsityksiä voimasta.
Tuohon inhimilliseen käsitykseen liittyy läheisesti myös valta. Ja silloin lihallisen kuvitellaan olevan hengellistä ja päinvastoin.
-
Jopolla tosi hyvä tiivistys asiasta.
Voimaan liittyen mietiskelin vähän tuota tässäkin ketjussa esillä ollutta korinttolaiskirjeen kohtaa: "Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna." Heti tämän jälkeen Paavali jatkaa: "Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan."1.Kor.2:3-4.
En tiedä, miten Bill Johnson selittäisi tuon kohdan. Hänellä on käsittääkseni joku sellainen tulkinta Paavalin lihassa olleeseen pistimeen liittyen, että hyväksyessään pistimen, Paavali julistikin "toisenlaista evankeliumia", josta oli antanut varoituksen, että sellaista ei saa ottaa vastaan, vaikka hän itse sellaista jossain kohtaa julistaisi. Tuossa korinttolaiskirjeen kohdassa nyt kuitenkin Paavali toteaa, että ollessaan heikkouden vallassa, pelossa ja suuressa vavistuksessa, hänen saarnansa osoittivat Henkeä ja voimaa, eikä suinkaan "toista evankeliumia".
Luin myös edellistä lukua, ja siellä huomio kiinnittyi siihen, kuinka tärkeää Paavalille oli kiinnittää uskovien katseet yksin Jeesukseen ja romuttaa välittömästi kaikenlainen henkilönpalvonta, jos sellainen nosti päätään: "Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo:"Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen." Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?"1.Kor.1:11-13 Jotenkin tuntuu niin erilaiselta näiden nykypävän mainioden apostolien toiminta. Vaikka eipä ole taaskaan mitään uutta auringon alla - olihan jo Paavalillakin omat "mainiot" tai "isoiset" apostolit seuranaan.
-
Voimasta lisää muutama asia kertauksena:
Olen monta kertaa kirjoittanut saman asian, mutta en kyllästy siihen. Kertaan myös itselleni, enkä siis luule opettavani uutta, saatika olevani opettaja. Raamattu mainitsee Jumalan voiman olevan:
- Sana rististä on Jumalan voima
- Evankeliumi on Jumalan voima
- Kistus itse on Jumalan voima
Tuossa on sellaista "voimateologiaa" mitä harvemmin kuulee isoilla areenoilla. Siellä voimaksi tulkitaan ilmiöt ja ihmeet.
Terveessä uskossa ne ovat kuitenkin vain voiman ilmentymiä, mitkä seuraavat voimaa, eli evankeliumia.
-
Kohtuullisen pitkän elämäni aikana olen saanut seurata monenlaisten uskovienkin elämää. Jos karkeasti voisi jaotella uskovat "kahteen pääsuuntaan", niin ne olisivat voiman korostajat ja ristin työn korostajat. Ja kun näitä saa seurata kymmeniä vuosia, niin niiden ero tulee aika selväksi.
Ristin työn varassa olevat saattavat elää jopa yli 90-vuotiaiksi ilman sanottavan suuria ja dramaattisia tapahtumia ja ilman, että heidän persoonansa tulisi jotenkin näyttävästi esille.
Voiman korostajille on usein käynyt niin, että heistä on tullut ihmisten silmissä huomattavia persoonallisuuksia, joita on pidetty esimerkillisinä ja joita suurin joukoin on ihaillen seurattu. En muista yhtään tapausta, että tämä tilanne olisi kestänyt loppuun asti, paremminkin on ollut niin, että sieltä korkealta on tultu ryminällä alas.
On toki sanottava, että näiden pääsuuntien lisäksi on myös välimuotoja. Tulee mieleen eräs saarnamies (Juho Koivumäki), joka kokemuksen koulussa oli omaksunut myös nöyryyttä. Hän oli elänyt varsin iäkkääksi lankeamatta pahoihin juttuihin ja häneltä kysyttiin salaisuutta tähän. Hän vastasi: "Asia on sillä tavalla, että kun on tullut kiusaus, niin ei ole ollut tilaisuutta ja kun on ollut tilaisuus, ei ole ollut kiusausta".