Onko uskoni kuollutta?

[tikli]

Vielä jotain tästä Matt.evk. 7:än kohdasta:

21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten
valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me
sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet
ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä
tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
24. Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja
tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen,
joka huoneensa kalliolle rakensi.
25. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja
syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut,
sillä se oli kalliolle perustettu.
26. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan,
on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.
27. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät
sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."

On huomattava, että tuossa sanotaan, että Jeesus ei ollut
koskaan tuntenut heitä.

Tuskin silloin oli kysymys valvovasta Jumalan lapsesta?

Ja jälleen kerran tässäkin kohdin kuitenkin puhutaan teoista.
Joka kuulee minun Sanani ja tekee niiden mukaan.
Eli täydessä balanssissa Jaak. kirjeen 2. luvun kanssa ovat nämä Jeesuksen sanat.
Tarvitaan siis kumpikin, USKO ja TEOT.
Eli Matteuksessa mainituilta puuttui usko, sillä Jeesus ei ollut koskaan tuntenut heitä.

Tässä on muuten osa niistä Jeesuksen sanoista, mitä Hän tuossa edellä puhui ja joista Hän mainitsi, "jokainen joka kuulee nämä minun sanani".

Matt. 7
16. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.
Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
17. Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä,
mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä
huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.

Eli viittausta tuolla edellä mainitsemaani arkielämän kristillisyyteen, esim. ihmissuhteisiimme, työhömme, arjen vaintoihimme, jne.

Eli jälleen kerran on kysymys teoista, eli Hengen meissä aikaansaamasta hedelmästä.

Mutta miksi niin moni karsastaa hengellisten asioiden yhteydessä teoista puhumista ja mieltää sen aina lain alla olemiseksi, vaikka Jeesus itse puhui teoista paljonkin, kuten muutkin UT kirjeet?

ps. Anteeksi runsassanaisuuteni, mutta oli ihan mielenkiintoinen aihe oma aamuhartauksensa olla tämän asian kanssa Isän kasvojen edessä ja tutkia Sanastaan, mitä, miksi ja miten.

[Lydia]

Olen tosi ankara itselleni, enkä näe mitään hyviä tekoja itselläni.

[tikli]

En minäkään tuolla sitä tarkoittanut, että itse olisin jokin
hyvä esimerkki tuossa asiassa, mutta emme voi silti kieltää,
etteikö Raamattu siihen meitä kehoita.

[Lydia]

En tarkoittanut ollenkaan sitä vaan mietin itseäni ja raadollisuuttani. 

[tikli]

Otetaanpa heti kiinni, ettemme anna viholliselle pienintäkään tilaa kiusata meitä.

Kaikki ok, ei mitään väärinkäsityksiä, ole ihan rauhassa ja levossa ystäväiseni! 

[Paulus]

Mutta kun puhuimme aiemmin täällä, miten tärkeää on Jumalan Sanan tutkiminen ja rukous, siinäkin olit Paulus eri mieltä ja pelkäsit siitä muodostuvan pakon, joten esitän Sinulle nyt ketkjun aloittajalle kysymyksen, mikä on omalla kohdallasi se "toimenpide", millä sinä tutkit itseäsi ja tiedät, että olet Jumalan lapsi ja tekosi ovat Jumalan Hengestä lähtöisin??

Jos vastaan tuohon lyhyesti, niin kohdallani ainoa tulosta tuottava "toimenpide" on se, että pidättäydyn kaikenlaisista toimenpiteistä. Ja pilallemenneenä luotan siihen, että Jumalan armo riittää minullekin. Käytännössä se on merkinnyt sitä, että olen lopettanut hengellisyyteni ympärillä pyörimisen ja lakannut etsimästä siitä jotain Jumalalle kelpaavaa. Jo vuosia on mennyt näin ja jonkun mielestä olen luopunut uskostani kokonaan.

[Paulus]

Pyhä Henki johtaa Jumalan lasta kaikkeen totuuteen ja tämä kaikkessa totuudessa eläminen ja vaeltaminen ei tarkoita ainoastaan hengellistä elämäämme, vaan kaikkea elämän arkeamme, kuten ihmissuhteitamme, työtämme, arkielämän valintojamme yms. ja elleivät nämä kerro ja puhu samaa kieltä ns. temppelikristillisyytemme kanssa, niin silloin on syytä kysyä, kuka meitä johtaa, onko se Pyhä Henkin vai oma lihamme.

Hauska sana tuo temppelikristillisyys. En ole sitä ennen kuullutkaan, osaan kyllä ajatella, mitä sillä tarkoitat. Omassa nykykristillisyydessäni sitä ei esiinny lainkaan, joten on tyydyttävä vain tähän tomppelikristillisyyteen.

[Helena]

Mutta kun puhuimme aiemmin täällä, miten tärkeää on Jumalan Sanan tutkiminen ja rukous, siinäkin olit Paulus eri mieltä ja pelkäsit siitä muodostuvan pakon, joten esitän Sinulle nyt ketkjun aloittajalle kysymyksen, mikä on omalla kohdallasi se "toimenpide", millä sinä tutkit itseäsi ja tiedät, että olet Jumalan lapsi ja tekosi ovat Jumalan Hengestä lähtöisin??

Jos vastaan tuohon lyhyesti, niin kohdallani ainoa tulosta tuottava "toimenpide" on se, että pidättäydyn kaikenlaisista toimenpiteistä. Ja pilallemenneenä luotan siihen, että Jumalan armo riittää minullekin. Käytännössä se on merkinnyt sitä, että olen lopettanut hengellisyyteni ympärillä pyörimisen ja lakannut etsimästä siitä jotain Jumalalle kelpaavaa. Jo vuosia on mennyt näin ja jonkun mielestä olen luopunut uskostani kokonaan.

Jumalan armosta olemme uskossa Jeesukseen, syntiemme sovittajaan, uskomme alkajaan ja täyttäjään. Emmekä ravitse itseämme Jumalan sanan ja rukouksen kautta kelvataksemme Jumalalle; olemme kelvanneet jo. Raamatun moninaiset kehotukset uskoville tähtäävät siis johonkin muuhun. Uskonelämä ei taida olla oman hengellisyyden ympärillä pyörimistä

[Helena]

Pyhä Henki johtaa Jumalan lasta kaikkeen totuuteen ja tämä kaikkessa totuudessa eläminen ja vaeltaminen ei tarkoita ainoastaan hengellistä elämäämme, vaan kaikkea elämän arkeamme, kuten ihmissuhteitamme, työtämme, arkielämän valintojamme yms. ja elleivät nämä kerro ja puhu samaa kieltä ns. temppelikristillisyytemme kanssa, niin silloin on syytä kysyä, kuka meitä johtaa, onko se Pyhä Henkin vai oma lihamme.

Hauska sana tuo temppelikristillisyys. En ole sitä ennen kuullutkaan, osaan kyllä ajatella, mitä sillä tarkoitat. Omassa nykykristillisyydessäni sitä ei esiinny lainkaan, joten on tyydyttävä vain tähän tomppelikristillisyyteen.

Onhan se tomppeli tomppeli temppelissäkin, joka on Herran huone. Tomppeleita itsessämme, Herrassa Pyhän Hengen temppeleitä.

[tikli]

Mutta kun puhuimme aiemmin täällä, miten tärkeää on Jumalan Sanan tutkiminen ja rukous, siinäkin olit Paulus eri mieltä ja pelkäsit siitä muodostuvan pakon, joten esitän Sinulle nyt ketkjun aloittajalle kysymyksen, mikä on omalla kohdallasi se "toimenpide", millä sinä tutkit itseäsi ja tiedät, että olet Jumalan lapsi ja tekosi ovat Jumalan Hengestä lähtöisin??

Jos vastaan tuohon lyhyesti, niin kohdallani ainoa tulosta tuottava "toimenpide" on se, että pidättäydyn kaikenlaisista toimenpiteistä. Ja pilallemenneenä luotan siihen, että Jumalan armo riittää minullekin. Käytännössä se on merkinnyt sitä, että olen lopettanut hengellisyyteni ympärillä pyörimisen ja lakannut etsimästä siitä jotain Jumalalle kelpaavaa. Jo vuosia on mennyt näin ja jonkun mielestä olen luopunut uskostani kokonaan.

Ei kai ihmisen tarvitse etsiä itsestään rakkautta ja rakkauden tekoja silloin, jos itse Rakkaus asuu sydämessämme, vaan tuo rakkaus on silloin ihan yhtä itsestään selvää, kuin on hengittäminenkin.

Eikä se ole meistä itsestämme lähtevää tai meidän tekojamme, vaan on kysymys siitä, että Jumala on Pyhän Hengen kautta vuodattanut meihin rakkauden, joka on omaehtoinen toimija meissä, jos vain annamme Hänelle tilaa toimia, mutta jos pyrimme "pidättäytymään" Pyhän Hengen rakkaudentyöstä, on suuri vaara, että joudumme asumaan hyvin kuivassa maassa, sillä me lakkaamme näkemästä Jumalan toimenpitetitä ja silloin meiltä usein sammuu myöskin  kiitosmieli ja ilon ja rauhan tilalle tule kaikenlaisia pelkoja.

Pelkäämme että eksymme, pelkämme toimivamme omavanhurskaudessa tai  lainalaisuutta, yms. ja viimein "....rangaistuksen pelko kasvaa kuolemanpeloksi..."

Tämä on mielestäni hyvä "runo" tuosta aiheesta: "Joku keksi epäitsekkyyden, itsensä kieltämisen, korkaimmaksi hyveeksi.....ja.......kuihtui rakkaus.."

************
Miten kaikki vääristyy, näissä käsissä savisissa...

Joku keksi epäitsekkyyden, itsensä kieltämisen
korkeimmaksi hyveeksi..
ja itseä vihatessa kuihtui kaikki Rakkaus...

Joku sitoi ylivomaisen taakan
.........käskyistä ja selityksistä
ja Isän lapsista tuli tuhlaajalapsia,
jotka pakomatkallaan unohtivat Rakkauden
ja oppivat pelon.

"Sillä pelkoa ei Rakkaudessa ole!"

Ja rangaistuksen pelko kasvoi kuoleman peloksi....
Ja kuoleman pelko muuttui elämän peloksi....
Ja itsensä kieltäminen elämän kieltämiseksi.....

JA UNOHTUI ALKUPERÄINEN.....
SE SUURIN KAIKISTA.....
NIIN SELKEÄ.....NIIN VAPAUTTAVA....
......ÄLKÄÄ PELÄTKÖ!!
..........RAKASTAKAA!!
-M.Leinonen-
**********

[tikli]

Pyhä Henki johtaa Jumalan lasta kaikkeen totuuteen ja tämä kaikkessa totuudessa eläminen ja vaeltaminen ei tarkoita ainoastaan hengellistä elämäämme, vaan kaikkea elämän arkeamme, kuten ihmissuhteitamme, työtämme, arkielämän valintojamme yms. ja elleivät nämä kerro ja puhu samaa kieltä ns. temppelikristillisyytemme kanssa, niin silloin on syytä kysyä, kuka meitä johtaa, onko se Pyhä Henkin vai oma lihamme.

Hauska sana tuo temppelikristillisyys. En ole sitä ennen kuullutkaan, osaan kyllä ajatella, mitä sillä tarkoitat. Omassa nykykristillisyydessäni sitä ei esiinny lainkaan, joten on tyydyttävä vain tähän tomppelikristillisyyteen.

Onhan se tomppeli tomppeli temppelissäkin, joka on Herran huone. Tomppeleita itsessämme, Herrassa Pyhän Hengen temppeleitä.

Aamen, näinhän se juuri on, että vaikka olisimme itsessämme mitä, meidän saviastioissamme asuu
aarre, joka loistaa meidän rikkinäisyyksistämme huolimatta ja ehkäpä juuri siitä johtuen, entistäkin kirkkaampana ja meidän ei tule pyrkiä pidättämään tai estämään sen loistetta, vaan antaa tuon aarteen, joka on Jumalan rakkaus,  tehdä työtään niin meissä, kuin ympärillämmekin olevissa.

Muistattehan, miten Jerikon muurinkin valloituksessa saviruukut piti lyödä hajalle, joiden sisällä soihdut olivat, että ne pääsivät valaisemaan??!!

Nuo saviruukut kahlitsivat niiden loistetta, ja estivät niiden valaisemista ja näin on joskus meidän ihmistenkin kohdalla, että meidän lihamme, meidän pelkomme, meidän rajoittuneisuutemme ja mikä milloinkin, saatta pyrkiä kahlitsemaan Pyhän Hengen valon ja tulen toimintaa.

[Paulus]

Uskonelämä ei taida olla oman hengellisyyden ympärillä pyörimistä

Ei sen pitäisi olla. Mutta pitkäaikaisella (omalla ja muiden) kokemuksella väitän, että hyvin suurelta osalta on. Foorumikeskustelut ovat tätä käsitystä vain vahvistaneet. Jos joku luopuu siitä oravanpyörästä, häneen isketään oitis luopion leima.

[tikli]

Jumalan armosta olemme uskossa Jeesukseen, syntiemme sovittajaan, uskomme alkajaan ja täyttäjään. Emmekä ravitse itseämme Jumalan sanan ja rukouksen kautta kelvataksemme Jumalalle; olemme kelvanneet jo. Raamatun moninaiset kehotukset uskoville tähtäävät siis johonkin muuhun. Uskonelämä ei taida olla oman hengellisyyden ympärillä pyörimistä

Valtavan raitista sanaa Helenalta!

Hän on toden totta vuodattanut rakkautensa meihin ja tuo Hänen rakkautensa meissä vaatii....se vaatii valvomista....se vaatii yhteyden ylöspäin pitämistä... yms. ja kun se tulee rakkauden vaatimuksesta, silloin ei ole kysymys pakosta, kuormasta eikä myöskään itsekkäistä vaikuttimista, vaan Jumalallisen rakkauden aikaansaamasta vilpittömästä halusta toteuttaa Herran tahtoa, ei omaksi parhaaksemme tai kelvataksemme Jumalalle, vaan kun se astia vain vuotaa ylitse... 
ja silloin saattaa tapahtua tämä:

3. Niin hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?" Mutta minä sanoin: "Herra, Herra, sinä sen tiedät".
4. Niin hän sanoi minulle: "Ennusta näistä luista ja sano niille: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana.
5. Näin sanoo Herra, Herra näille luille: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi.
6. Minä panen teihin jänteet, kasvatan teihin lihan, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra."
7. Minä ennustin, niinkuin minua oli käsketty. Ja kävi humahdus, kun minä ennustin; ja katso, kuului kolina, ja luut lähenivät toisiaan, luu luutansa.
8. Minä näin, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha, ja päälle vetäytyi niihin nahka; mutta henkeä niissä ei ollut.
9. Niin hän sanoi minulle: "Ennusta hengestä, ennusta, ihmislapsi, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi."
10. Minä ennustin, niinkuin hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylenmäärin suuri joukko.

Tämän voi tehdä Herra!
Kiitos, ylistys ja kunnia Hänelle!
Minussa ainakin heräsi jotain henkiin.... meillä on ihana Isä!

Nyt pihahommiin. 

[Vastavoima]

 Mistä voin tietää, onko uskoni kuollutta. Tai mistä voin tietää, että uskoni on elävää? Mistä voin tietää, etten vain luule tietäväni?

Jos sanat eivät ole uskovan (Minun) mielestä tarpeen teot sitten osoittavat sanoo Jeesus.
jos ette usko sanojani, uskokaa tekojani.

ja itselläni niitä tekoja ei ole tullut eli Jumala on todella hiljaa.

ja tästä olen kenties joskus jotain sanonut että en saa valita mitä tahdon.

eli oma uskoni on kuollut ja kuopattu.
ja vesiämpäri kädessä kuljen pitkin sielun maisemaa ja etsin sitä toivon kipinää joka kiusaa ja vaivaa mutta en ole vielä löytänyt.
joten kohta kipinät sammuvat ja sen on HYVÄ!

ei jos olisi.. nuotio missä olisi jälkipuintia niin.....

[Vastavoima]

en lukenut ketjua sillä on monia avoimia ketjuja joissa on itselle enemmän iloa. hhmmm 

no palaa astialle kun on enemmän vastauksia.
eli, jos joku teistä väittää että omaan uskon joka toimii, niin hyvä

ja jos olet sitten itse myös "uskossa" oletan että voit tahi voimme tehdä yhteisen esirukouksen ja katsoa toimiiko se.

Jumalan edessä tulee jollain olla uskoa ja sitten hommat toimii.

itsellä ei ole jos väität että sinulle on toimiva usko, niin toki uskallat sitten käyttää sitä vähimmän veljen hyväksi ?
________

eli väitän että teillä tahi täällä tahi missään ei ole miestä tahi naista jolla on toimiva usko!

ei vaan todella armosta te eli me pelastumme, ei uskon kautta. vaan historiallisen tosi-asian.
________

ja vielä, jos sitten omaat, omasta mielestäsi toimivan uskon, niin
MIKÄ ja mitkä ovat ehdot että suostut rukoilemaan puolestani, sillä Herra vakuuttaa että se jolla on toimiva usko saa mitä ikinä pyytää.

ei siis niin että jos toisen rukous on rukoilijan mieleen se toimii vaan Herra sanoi:
mitä ikinä te pyydätte saatte:

eli miten kumoat nyt Herrat sanat ja teet oman uskosi turhaksi!
ja Herran sanat tyhjiksi.

no katsotaan miten äijän käy. eli minun.