Usko ilman oppia on kuin kaarnalaiva tsunamissa.
Miksi Jumala kutsuisi opettajia jos oppi olisi vähäpätöinen asia? Kukaan meistä ei tule pelkällä opilla autuaaksi, mutta ei tule ilman oppiakaan. Terveeseen uskoon kuuluu oppi ja keskustelu opista. Moni haluaa ohittaa sen turhana tai hankalana. Lopulta kuitenkin jokaisella on oppinsa ja painotuksensa. Onnellinen se, joka ymmärtää erehtymisen mahdollisuuden ja silti uskaltaa elää uskoaan todeksi. Se on kuitenkin varma, että jos perustana on Kristus Jeesus, niin pohja ei petä.
Miksi Raamatussa opetetun Kristuksen opin lisäksi tarvitaan muitakin oppeja?
Tietenkin me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja,
mutta onko niitä aiheellista noudattaa?
Mitä muita oppeja? Raamatun opetuksista juuri onkin kyse.
En tiedä miksi noudattaisit ihmisoppeja. En keksi yhtään hyvää syytä.
Mitä sitten tarkoitit, kun sanoit, että "jokaisella on oma oppinsa"?
Sitä, että ihminen aina tulkitsee Raamatun sanaa. Halusi tai ei. Tietoisuus siitä pitää ihmisen nöyränä ja opetusta tarvitsevana. Aina voi oppia uutta.
Raamattu ei lupaa ihmiselle erehtymättömyyttä tässä ajassa.
Juu, tietysti Jumala näyttää ihmiselle monien raamatunkohtien kautta eri elämäntilanteissa erilaisia asioita. Samoistakin jakeista paljastuu aina uusia ulottuvuuksia.
Mehän näemme kaiken kuin peilin kautta, emme mitään suoraan.
Mutta määrätietoisen harkitut opit omien kokemusten ja järkeilyjen varaan rakennettuina ovat turhia.
Koen helluntaiseurakunnan opetuksen minulle läheisimpänä, koska se rakentuu selvästi puhtaammin Raamatun yleisohjauksen ja yksityiskohtien varaan kuin esim. luterilainen.
En silti rakenna uskoani keidenkään tunnettujen ja luotettavina pidettyjen helluntaiopettajien tekstien varaan.
Niissä helluntaiseurakunnissa, joiden opettajien puheita olen kuunnellut, koen Jumalan Hengen yleensä olevan opetuksen takana.
Asiat perustellaan suoraan Jumalan Sanalla.
Vaikka ko. opettajiin olisivat vaikuttaneet voimakkaastikin heidän omaksumansa perinteisten helluntaiopettajien näkemykset (jopa opit), se ei haittaa mitään, koska koko ajan on selkeä yhteys Raamattuun, jonka varassa opetukset ovat.
Julistetaan Kristuksen oppia.
Myös luterilaisilta opettajilta olen oppinut paljon, esim. aikanaan 8 vuotta minua oppikoulussa opettaneelta uskonnonopettajalta ja silloisilta luter. seurakunnan työntekijöiltä.
Kaikki se opetus Raamatusta, jota heiltä sain, oli tärkeää uskossa kasvamiseni kannalta.
Tosin jo siihen aikaan rinnastin mielessäni vauvakasteen samanlaiseksi ihmisopiksi kuin esim. room.katolilaisten pyhimystenpalvonnnan.
En siis omaksunut kaikkea opetusta, vaan opin koettelemaan sen Jumalan Sanalla.
Sama pätee edelleen, enkä siksi uppoudu minkään opinsuunnan oppimestarien julistuksiin kritiikittömästi.
Enhän enää tarvitse Kristuksen opin alkeiden opetusta, vaan voin jo arvioida opetuksia hiukan syvällisemmin.