Olen hankkinut joskus hyllyyni Antti J. Pietilän Kristillisen dogmatiikan kolme osaa (vuodelta 1930). Pietilä ei ollut pelkkä teoreetikko, vaan käsitykseni mukaan uudestisyntynyt kristitty. Siksi hänellä on sanottavaa. Kielenkäyttö voi vaikuttaa uskonnolliselta kapulakieleltä, mutta siitä huolimatta kannattaa mielestäni katsoa, mitä sanottavaa hänellä on. Vuosia sitten olen alleviivaten lukenut hänen dogmatiikkaansa ja löytänyt sieltä kultajyviä. Toivon, että jaksatte ajatella, mitä seuraava sisältää:
"Teologiaa, nimenomaan dogmatiikkaa, ei voida ajatella erillään kristillisestä käytännöllisestä uskonelämästä. Dogmaatikon itsensä täytyy olla tästä elämästä osallinen, jos mieli hänellä olla edellytyksiä eläytyä siihen ja tehdä sille oikeutta, hänen pitää olla kosketuksissa elävän seurakunnan kanssa, jossa uskonelämä kohtaa häntä todellisuutena, ja hänen esittämiensä uskonlauseiden täytyy olla luonteeltaan sellaisia, että ne kestävät koetuksen elävässä kristillisessä elämässä."