Kaatajapapin kerkomuksella on vielä jatkoa:
Kristus puuttui
"Tulin tuona aikana huomaamaan, etteivät ne, jotka kokivat tämän yhä uudestaan, kokeneet millään tavoin Kristusta elämässään. Kaiken keskellä ihmiset alkoivat sen sijaan panetella toisiaan, ja ikäviä asioita tuli esiin."
"Noiden aikojen jälkeen Jumalan Henki on vetänyt minua enemmän kaiken ytimeen, siihen, ettei tehtävämme ole ensisijaisesti merkkien ja ihmeiden kokeminen. Meidän on palattava Kristuksen ristin luo ja Kristuksen evankeliumiin, sillä siitä usko syntyy. Kristuksen evankeliumista lähtee Jumalan varsinainen voima, jota Jumala itse ohjaa."
Andersen vertaa näitä tapahtumia siihen, mitä tapahtui Elian ollessa luolassa Horebinvuorella. Silloin tapahtui maanjäristys ja nousi tulenlieska. "Herra ei kuitenkaan ollut kummassakaan niistä", Raamatussa sanotaan. Tätä Andersen tarkoittaa monilla "maanjäristyksillä" ja "tulenlieskoilla", joita esiintyy nykyisessä kristikunnassa.
"Elämme viimeisistä viimeisiä päiviä ennen Herramme Jeesuksen Kristuksen paluuta. Näinä aikoina hyökätään raivoisasti juuri sen evankeliumin kimppuun, jota Paavali luonnehtii meille kerta kaikkiaan annetuksi."
Andersen viittaa siihen, että tunnettu norjalainen pappi sanoi 30 vuotta sitten, että viimeinen taistelu, johon Jumalan seurakunta joutuu, on taistelu todellisesta evankeliumista.
"Paavali sanoo, että vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Se merkitsee, ettei ole kysymys siitä, että aisteillamme pitää olla jotain koettavaa. Usko tarttuu Jumalan sanaan ja evankeliumiin."
Juuri tämä näkyy nykyisin kahtena suuntauksena. On niitä, jotka pitäytyvät uskoon, ja niitä, joilla täytyy olla elämyksiä aina. Elämyksethän eivät muuta ihmistä eivätkä anna sitä sisältöä, jota he syvimmiltään kaipaavat: Jeesusta Kristusta.
ARNOLD R. LÆRUM
Norjalaisessa kristillisessä päivälehdessä (Dagen 1.2.1996)